Kulttuuriperintöä ja sukututkimusta, viikko 4

Omatoimiopiskeluna kävin eilen katsomassa Eurooppalaisen elokuvan viikkojen ohjelmistosta bulgarialaisen dokumentin Whose is this song? (2003). Filmintekijä vieraili Turkissa ja Balkanin niemimaalla jäljittämässä melodiaa, joka oli saanut erilaisia sanoja eri kielillä ja jota joka paikassa pidettiin "omana". Ensin haastattelut lähinnä naurattivat, mutta lopussa esiintyi ihmisiä, jotka uhkasivat väkivallalla sitä, joka väittää laulun olevan jostain muualta. Hyvä mutta pelottava filmi.

Helsingin Yliopiston MOOC:ssa viikon teemana oli kulttuuriperinnön tutkimisen menetelmät ja näkökulmat. Jälkimmäisiä suojelu, säilyttäminen ja hoitaminen, autenttisuus, instituutiot, arvo, politiikka, omistajuus, identiteetti, vaikea/synkkä kulttuuriperintö ja moderni tekniikka. Näkemääni filmiin liittyvästä omistamisesta Immosen kaikki esimerkit olivat materiaalisesta kulttuurista.

Omistajuuden olisi voinut linkittää myös moderniin tekniikkaan. Ajankohtaista nyt kun Kansallisgalleria on lisensoinut 10 (kymmenen!) teoskuvaa avoimilla lisensseillä ja ne on saatavana avoimesti korkealaatuisina kuvina Wikimedia Commonsissa. (Tämä liittyy Europeana Art Challengeen, jolla pyritään Wikipedian kohentamisen kautta johonkin.) Ehkä joskus lisää?

Ote Antti Kuivalaisen (Kansallisgalleria) valokuvaamasta Robert Wilhelm Ekmanin teoksesta Kreeta Haapasalo soittaa kannelta talonpoikaistuvassa. Wikimedia

Yllä linkitetty sivu väittää kuvan lisenssiksi CC BY 4.0 ja Wikimedia "Public domain". Korjaantunevat samaksi ja kumpikin antaa mahdollisuuden muokkaukseen, joka kuvannee luontaista kiinnostusta kulttuuriperintöön.

Lisäys myöhemmin samana päivänä.  Olivatkin tarkoituksella erilaiset. Wikimedia Suomen FB-ryhmässä sain vastauksen "Media viewer esittää vain alkuperäisteoksen tekijänoikeuden. Olen merkinnyt teokset kahden tason lisenssillä: itse teos on PD (ja se näkyy media viewerissä). Sen kuvakopio on CC BY 4.0. Yhdysvalloissa uskolliselle kopiolle kaksiulotteisesta teoksesta ei anneta tekijänoikeussuojaa, eikä Wikimedia Commonsiin tallennettavan teoskopion tekijänoikeutta kysellä. Suomessa kuvakopiokin on suojattu tekijänoikeuden lähioikeudella, ja tässä tapauksessa se on annettu avoimesti käyttöön avoimella lisenssillä. Näin kuvaa voi Suomessa vapaasti jakaa ja hyödyntää, kun mainitsee tekijän."

FutureLearnin sukututkimuskurssi käsitteli tällä viikolla lähdekritiikkiä ja päättelyn pitävyyskriteerejä. Genealogical Proof Standard

• Research has been reasonably exhaustive - lähdetutkimus on ollut järjellisen kattavaa
• Information has been analysed and correlated - tietoa on analysoitu ja vertailtu
• Conflicting evidence has been resolved - ristiriitaiset todisteet on selvitetty
• Sources have been cited or referenced - lähteet on merkitty
• A reasoned conclusion has been created - johtopäätös on luotu

oli minulle ennestään tuttu, vaikka en ole nähnyt siitä Suomessa mitään keskustelua. Nyt tuli siis esiin lähdevitteet, jotka minusta olisi voinut mainita jo edellisellä viikolla.

Todistamiseen liittyen esiteltiin  DNA-tutkimusta, johon en ole suuremmin perehtynyt. Uutta tietoa minulle oli se, että Y-DNA testaus tuottaa tarkempaa sukulaisuustietoa kuin mt-DNA.