Perunkirjoituksen epäluotettava sukuselvitys

Viime viikonloppuna paperipinoja siirrellessäni tuli esiin vuoden 2012 lopulla Ruotsista tilaamani perunkirjakopio. Jälkikäteen ajateltuna tilaamisessa ei ollut mitään järkeä. Vaikka Kokemäen Gottlebenien huonekalut olisivat Göteborgissa kuolleen Adrian Gottlebenin "perintöä" ei niitä olisi roudattu puolen valtakunnan läpi. Eli inventaariolistalla ei ollut tutkinnallista merkitystä.

Mitä asiakirja sitten kertoi sukulaisuussuhteista? Lopetin (jälkikäteen tarkasteltuna sekavan) kirjoitukseni Adrian Gottlebenistä vuonna 2010:

Kuolinikänsä perusteella tämä Adrian oli syntynyt noin vuonna 1730. Ei välttämättä Porissa, tietenkään.

Saamani kopion luettavuus jättää toivomisen varaa, mutta käsittääkseni Göteborgissa kirjattiin pesään kuuluviksi perillisiksi

1. vainajan veljen, porilaisen kauppiaan Johanin lapset, täysi-ikäinen poika merimies Adrian Gottleben, Gabriel Gottleben (rusthollari Kokemäellä) ja tytär Lovisa Gottleben, joka oli naimisissa rusthollari Hannulan kanssa samalla paikkakunnalla. 
2. sisaren, joka naimisissa porin raatimies Otto Julius Branderin kanssa, lapset Gabriel Brander (kauppias Raahessa), Julius Brander (kirjanpitäjä), Lovisa Brander (naimisissa Helsingborgin raatimiehen Lorentz Höckerin kanssa)

Branderin haaraa en tunne, mutta ensimmäinen osa tuntuu sekoittavan nimiä ja suhteita aika pahasti. Tai sitten oma tutkimukseni on puutteellinen.

Adrian on ollut paikan päällä ja allekirjoittanut asiakirjan, joten ilmeisesti hän tosiaan on Johanin poika Bergholmin taulussa 17. Vaikka merimiehenä olemisesta ei siinä puhuta. Mutta miksi hän on antanut merkitä sisaruksikseen isänsä sisaruspuolia?

Kokemäen Gabriel Gottleben on oma esi-isäni ja Hannulaan naitu sisarensa nimeltään Sara Elisabet eikä Lovisa. Asiakirjat todistavat aukottomasti, että he ovat Gabriel Gottleben vanhemman lapsia ja jos Brander-osuus pitää paikkansa, niin oli Göteborgissa kuollut Adriankin. 

Näyttää vahvasti siltä, että Adrianin leskellä on ollut miehensä perheestä epätarkat tiedot eivätkä nämä ole kohentuneet sanomalehtikuullutuksillakaan. Mahdollisesti joltain meni siis ohi tilaisuus moittia testamenttia (jonka tekstistä en saa selvää) tai osallistua oikeudenmukaiseen perinnönjakoon. 

Jaettavaa oli 12229 taalaria, josta 4000 oli osuuksia tanskalaisessa Aasian komppaniassa ja 1000 osuuksia ruotsalaisessa Itä-Intian komppaniassa. (Jälkimmäisellä on ainakin kolme tietorikasta sivustoa: ostindiskakompaniet.se, ostindiska.nordiskamuseet.se, Svenska ostindiska kompaniets arkiv (Göteborgs universitet) .)