Projektikatsaus (säv. trad.)

Siperian lakeus on suuri
Kaisa sitä tutkii, hutkii vaan
Kaisalla kävi hiton hyvä tuuri
Kirjastot ja netti lähteit' pursuaa.

Eli kirjaprojektini, jossa seuraan esi-isäni Gabriel Saréenia sotavankeuteen Siperiaan asti, on toistaiseksi mukavassa vauhdissa. Tarkoitus ei (tietenkään!) ole tehdä tiedettä, vaan elämäntapahistorioitsijan perusmetodilla leikata ja liimata painettuja tekstejä hieman uuteen järjestykseen. (Kuvituksena Tobolsk eli Gabrielin asuinpaikka kymmenen vuoden ajan. Lähde: British Libraryn digitointi kirjasta "Russia, Past and Present. Adapted from the German (“Das heutige Russland”) of Lankenau and Oelnitz by Henrieta M. Chester. With map and illustrations")

Oikeitten tutkijoiden metodeista sain taas hieman lisätietoa Sophy Bergenheimin blogitekstistä:

...tärkein asia, jonka sain poliittisen historian opiskelusta mukaani, on historiantutkijan ajattelutapa. Siihen sisältyy hyvin monisyinen lähdekriittisyys, tiukkaa itsereflektiota, allergisuutta teleologisuudelle ja herkkyyttä kontingenssille, tasapainoilua yli- ja alitulkinnan välillä sekä rajanvetoa sen välillä, missä määrin kunnioittaa tutkimuskohteitaan ja missä määrin varoo ottamasta annettuna tutkimuskohteisiin liittyviä asioita.
Menetelmäksi ei kuitenkaan voi rustata ”ajattelen kuin historioitsija”, vaan siihen tarvitaan jotain vähän tieteellisempää ja, noh, metodologisempaa. 

Poliittinen historia on siis hieman monimutkaisempaa kuin kirkkohistoria.