Viisahin viisaista koko laajan Suomenmaan!

Tänään juhlitaan Kokemäen suuren pojan E. N. Setälän syntymän 150-vuotisjuhlaa. Valitettavasti en voi sanoa aiheesta mitään syvällistä, sillä miehen elämään tutustuminen on rajoittunut varhaisimpiin vuosiin. (Potretti Tuulispäästä 12/1908)

Joten nostan kuriositeettina esiin viime viikkojen aikana selailemissani Tuulispään numeroissa esiintyneen vuoden 1904 plagiaattikeskustelun, jossa Setälä oli syyttäjänä. (Oltuaan itse aiemmin syytettynä, ks. Fred Karlsson: E. N. Setälä vaarallisilla vesillä. Tieteellisen vallankäytön, käyttäytymisen ja perinteen analyysi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 765. 2000) Kyseessä oli kansakoulun oppikirja, josta syntyneestä keskustelusta Carolus runoili Tuulispäässä 12.8.1904 seuraavasti

"Voi miestä kurjaa, voi!
Setälää kopioi -
Ja sitten oman nimens' alle pistää.
Kuin julkes' palkan nostaa
Hän teoksesta, josta
On poissa omintakeisuus jos mistään?"

Dosentti Ojansuu
Näin viskautuu
Miesparan kimppuun, auki nielu.
Vaan silloin Lehto-raukan
Käsistä julman haukan
Pelastaa "Maalaisopettaja", hellä sielu.

"Oi, Ojansuu,
On sulla suu",
Näin lausuu, 'liiaks' suuri!
Miks' tahdot toisen kuristaa,
Mist' oikein kenkä puristaa,
Mi vihas' syy ja juuri?

Sä ensin tarkoin tutki,
Ennenkuin toista hutkit;
Tai toista pilviin saakka kiität!
Miks' moitit toista
Sä kopioista,
Ikäänkuin toinen ei vois' tehdä niitä?.

Vaan nytpä Eemil suuttui,
Nestorin muoto muuttui,
Ja Eemil Nestor itse otti pännän
Ja mustepulloon pisti
Ja silmiänsä risti
Ja kirjoitti ja laittoi alle E:n ja N:n.

Hän puhui näin:
"Mä silmiäin
Tuon "Opettajan" kirjeen nähtyäni hieroin
Ja luulin, ett' on tullut
Minusta rutihullu,
Tai luen väärin, taikka katson kieroon.

Vaan ei! Se totta on:
Tuo onneton
Muilta lainanneen mun luulla uskaltaa,
Mun, Eemil Nestorin,
Jok' olen viisahin
Viisaista koko laajan Suomenmaan!

Mä hartahasti
Toivoin tähän asti,
Ett' tottelisi Lehto Ojansuuta:
Tuo kirja poltettaisi,
Mies synninpäästön saisi —
Ja selkkaus näin loppuis ilman muuta.

Mut surukseni nään,
Niin ettei käynytkään,
Siis muuttukoon nyt armo oikeudeksi!
"Otava" kantakoon,
"Valistus" vastatkoon
Ja saakoon tästä neuvon vastaiseksi."

Oikeusjutusta julkaistiin Tuulispäässä 2.9.1904 Kaarlo Karin piirtämä kansikuva otsikolla "Otava keksi keinon" ja kuvatekstillä "kuinka saada Helsingin raastuvanoikeuden jäsenet vihdoinkin oppimaan suomea. Nostaa vaan "Valistusta" vastaan prosessin kieliopin kopioimisesta."