Viime keskiviikkona minulla oli erään yhdistyksen tarjoama mahdollisuus tutustua opastuksella Espoon kaupunginmuseon viime lokakuun lopussa avautuneeseen uuteen perusnäyttelyyn Tuhat tarinaa Espoosta. Olin sillä päällä, että kysyin tiskin takaa valokuvauslinjausta. Sai kuvata "omaan käyttöön", mutta "julkaisu" vaatii neuvottelun. Joten laiskana ihmisenä jätin sikseen ja kuvitukset ovat
Espoon kaupunginmuseon lehdistökuvia.
 |
| Kivikauden talon mallinnos. EKM |
Näyttely kokonaisuudessaan teki erittäin positiivisen vaikutuksen. Espoon historia oli pilkottu viiteen osaan, jotka ainakin itselleni hahmottuivat vaivattomasti. Aloitettiin kivikaudesta, hypähdettiin talonpoikaiseen keskiaikaan, josta jouduttiin kartanoiden kauteen, jonka päätti 1900-luvun koneellistuva ja teollistuva elämä, jonka huipentumana on lähiöiden kulutuskulttuuri.
Ajallisen rajauksen lisäksi oli uskallettu tehdä myös reipas paikallinen rajaus. Kivikautta edusti 80-luvulla kaivettu Bosmalm, keskiaikaa (tietenkin) Mankby, kartanoa Alberga ja teollisuutta Kauklahti. Kunkin ympärille saatiin erilaisia teemoja, mutta ei oltu ahdettu mukaan kaikkea mahdollista.
 |
| Mankbyn kaivauksilta löytynyt tulusrauta. EKM
|
Ilahduin arkeologian runsaasta läsnäolosta, joka ulottui Albergan 1700-luvulle asti. Siitä eteenpäin olikin sitten jo alkuperäisiä esineitä näytettäväksi. "Ennallistettuja" miljöitä oli neljästä ensimmäisestä ajasta. Perinteistä, mutta toimivaa.
Modernien ratkaisujen toimivuudesta voin sanoa kriittisiäkin sanoja. Kosketusnäytöiltä pystyi selailemaan lisätietoa kunkin ajan teemasta. Paljon kuvia ja suhteellisen paljon tekstiä omaksuttavaksi seisoen (mahdollisen) kävijäjoukon keskellä. Vielä epäonnistuneempi oli "tabletti", josta sai katsoa videopätkän, jos jaksoi pitää raskaan levyn presiis oikeassa paikassa koko ajan. Ja alunperinkin keksi mistä video käynnistyi. "Oli vähän hankala", oli erään ryhmäläisemme tuomio. Ihan tavallinen ruutu seinällä olisi ollut toimivampi, minusta. Tai sitten Amsterdamin merimuseon 1600-luvun näyttelyn tapainen luonnollisen koon videonäyttö.
 |
| Elvira Standertskjöld - vahanukke. EKM |
Opastuksesta korvaani särähti kartanoajan kohdalla puhe "hienoista" ihmisistä. Vastakohdaksi kun tulee niin helposti mieleen "huono". Mutta oppaan puheessa ei ollut mitään niin typerää kuin seinältä lukemani "Talonpojankin oli mahdollista kohota säätyläiseksi perustamalla ratsutilan, joka sai verohelpotuksia varustamalla ratsumiehen armeijaan." Annetaan ymmärtää, että millä tahansa ajalla (?) ratsutilallinen olisi säätyläinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti