Muistelmien marginaalista

Talohistoriikkihankkeeni yhteydessä havahduin vanhojen muistelmien kevyeen asiasanoitukseen kaupunginkirjaston tietokannassa ja potentiaaliseen antiin.(*) Tästä innostuin onniarvoon varaamaan kirjastosta Kyösti Järvisen kirjan Maalaispappilasta maailmalle. Muistelmia kahdeksan vuosikymmenen ajalta pelkästään otsikon ja ilmestymisvuoden (1952) perusteella.

Pidempiaikaiset lukijani voinevat kuvitella riemuni kun kirjan ensimmäinen lause kuului "Kantaisäni sekä isäni että äitini puolelta on ollut Kokemäellä elänyt säteriratsutilallinen Kaarle Vitikkala." Vitikkalan suvun asiat on käsitelty toisaalla perusteellisemmin, minkä Järvinenkin toteaa. Mutta onnistuu livauttamaan omaan tekstiinsä muutaman mielenkiintoisen yksityiskohdan.

Vitikkalasta opintielle lähtenyt poika, sittemmin Kokemäen kirkkoherra Fredrik Grönholm (1787-1860) oli kirjoittanut omaelämänkerrallisen tekstin, jossa Järvisen kääntämänä ja lyhentämänä todetaan:

... sain aluksi oppia niissä aineissa, jotka yleensä kuuluvat talonpojan tietoihin, kunnes syksyllä 1803 aloin lukea ruotsin kieltä vanhemman veljeni, nyttemmin Rauman pormestarin, Kaarle Grönholmin kehoituksesta, joka silloin opiskeli Turun Akatemiassa ja vähitellen antoi minulle myös ensimmäiset käsitteet tieteiden alkeista. Jatkettuani jonkin aikaa näitä opinnoita ja saatuani viimeksi mainitussa kaupungissa yksityisopetusta, jota antoivat nykyinen rehtori maisteri Erik Elfgren ja maisteri, dosentti, sittemmin professori ja ritari Fredr. Wilh. Pipping, suoritin ylioppilastutkinnon vuonna 1808 talvella Venäläisvaltauksen aikana.

Fredrik Grönholm oli Järvisen äidin isä. Valitettavasti

Lapsuudestaan ja nuoruudestaan ei äiti ole kertonut juuri mitään. Joskus hän mainitsi joitakin kokemäkeläisiä, esimerkiksi Kokemäen kartanon omistajan kamariherra Knorringin (**). Ilmeisesti on Kokemäen pappilassa siihen aikaan ollut perhekielenä ruotsi. Vielä minun ylioppilaana ollessani äitini kirjoitti kirjeensä ruotsiksi, vaikka keskenämme aina puhuimmekin suomea. Vanhemmalla iällään äiti näyttää lukeneen jokseenkin yksinomaan suomenkielistä hartauskirjallisuutta.

Opin tielle lähteneen suomenkielisen omaksuma ruotsin kieli ei siis kestänyt kuin vajaan sukupolven.

Kuvituksena ote Senaatin kartastosta (Vitikkalan kohdalta).

(*) Kirjassa Tekstien rajoilla. Monitieteisiä näkökulmia kirjoitettuihin aineistoihin. SKST 1314. 2011 on s. 181-201 Kari Teräksen hieno artikkeli Epäilystä vuoropuheluun. Muistelmateokset historiantutkimuksen aineistona.

(**) Kokemäenkartanon Kamariherrasta on kertomuksia ja tietoa kirjassani Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit.