Kahden ensimmäisen tiistain Helsinki-luennoilla olo oli kuin eläkeläiskerhossa ja tunsin itseni kerrassaan nuoreksi. Tällä viikolla täytyin täti-fiiliksellä, kun kuunneltavana ja katseltavana olivat (muistiinpanojeni mukaan) suloiset ja sympaattiset poj... nuoret miehet: Juha-Matti Granqvist ja Sampsa Hatakka. Heidän aiheenaan oli Helsingin ja Viaporin väestö.
Tädillisyyttäkin täynnä tilastonipo puoleni pääsi hetkellisesti pinnalle. Molemmat puhujat esittivät piirakkakuvat perustuen vuoden 1805 väestötilastoon. Näitä selitettiin suurella hartaudella, mutta kuulijalle (ainakin minulle) jäi epäselväksi mikä oli yksikkö. Ilmeisesti ruokatalous, minkä olisi voinut merkitä piirakan reunaankin selvyyden vuoksi.
Kirjailin prosenttilukuja paperille, mutta kiinnostuin vain yhdestä. Itsenäisiä naisia (eli naisen johtamia talouksia?) oli Helsingin puolella 10% ja muistini perukoilta löytyy näkemys, että sata vuotta myöhemmin 10% Helsingin naisista oli prostituoituja. Muistankohan aivan päin mäntyä? Pojat eivät maininneet ammattihuoria kummankaan taajaman väestön osana. Mutta Hatakka totesi yleisökysymykseen vastatessaan, että Viaporin sotilaat olivat kaupungin oikeuspöytäkirjoissa esiintyneet lähinnä salavuoteusjuttujen syytettyinä.
Väestötilastojen lisäksi väestömääriä oli selvitelty säilyneistä rippikirjoista ja henkikirjoista normaalein rajaehdoin. Erikoisempi ongelma oli, että henkilö saattoi asua toisen kirjanpidon mukaan Viaporissa ja toisen mukaan kaupungissa. Minua (mutta ei todennäköisesti muuta yleisöä) olisi kiinnostanut kuulla lisää. Maaseudullahan rippikirjat olivat henkikirjan pohjamateriaalia enkä eroavaisuuksia ole havainnut kuin pitäjän sisällä. Millä tiedonkeruulla henkikirjat muodostettiin Helsingissä 1700-luvun lopulla? Milloin henkikirjoittajat aloittivat?
Monien lukujen keskellä aloin kaivata vertailutietoja ja surffasin kännykällä wikipediasta esiin Suomenlinnan nykypopulaation: 800 henkeä. Pari sataa vuotta sitten asukkaita oli 4500 ja saarilla pitkin ja poikin puurakennuksien pihapiirejä ryytimaineen. Tätä Hatakka kutsui kaupunkimaiseksi asumiseksi, missä vertailukohtana ilmeisesti kotimaamme kaupungit tuohon aikaan?
Konkreettisuuden kaipuussani mieleni hyppäsi Sveaborg-blogin kertomuksiin retkistä, joissa molemmat luennoitsijat ovat olleet mukana. Ja sain ai-van lois-ta-van idean. Pojathan voisivat puuveneellä ja kokopuisin airoin soutaa Helisngin satamasta Suomenlinnaan (ja/tai toisin päin). Vielä ehtisi hyvin ennen jäiden tuloa ja syystuulesta tulisi lisätunnelmaa kaksoiskaupungin (liikenne)yhteyksiin...
2 kommenttia:
Juu, tilastointiyksikkö oli ruokakunta. Hyppäsin muistiinpanoissa iloisesti kohdan "SELITÄ PIIRAKAN LAATIMISPERUSTEET!!!!!" yli. Ja koska minun piti selittää ne, niin Sampsakaan ei niitä maininnut. Näin virhe kertautuu...
Ammattihuoria oli aivan varmasti sekä Helsingissä että Viaporissa, mutta heidät on aika tehokkaasti piilotettu väestötilastoissa ja muissa lähteissä. Viaporissa oli joitakin yksittäisiä oikeustapauksia joissa sotilaan leskeä syytettiin prostituutiosta, mutta muuten pitää lukea aineistoa rivien välistä. Oikeuspöytäkirjoissa on toistuvasti salavuoteudesta tai aviottomista lapsista syytettyjä naisia. Samoin eräiden kapakoiden työntekijöiden joukossa oli epäilyttävän suuria määriä nuorta naispuolista henkilökuntaa...
Määristä on paha sanoa mitään. Aihe ansaitsisi oman tutkimuksensa.
Kiitos täydennyksestä. Sinun piirakkasi kohdalla ajattelin, että perheenjäsenet oli luokiteltu perheenpään mukaan. Heräsin vasta kun Sampsa huomautti sotilaiden suhteellisen osan erosta kahden kalvonsa välillä.
Lähetä kommentti