Amerikkalaisen "Ylen" eli PBS:n sivuilta voi katsella kokonaisia jaksoja sarjasta History Detectives (yksi testattu ei lähtenyt pyörimään, mutta toinen lähti). Muutaman olen joskus katsonut, eivätkä olleet aivan kehnoja. Monipuolisia lähteitä ja ongelmia. Jaksojen juttuja myös YouTuben puolella, ainakin Slave Songbook, Moon Museum, Josh White Guitar
Two nerdy history girls promosi Ab Fab-tekijöiden historiaan sijoitettua sarjaa, josta laillisesti tai laittomasti on lukuisia jaksoja Youtubessa. Samaisessa blogissa on linkitty muitakin historiallisia hupivideoita. Sieltä löysin sketsisarjan, jossa Henrik VIII elää nykypäivässä.
Family Search avasi jokin aika sitten oman You Tube -kanavansa. Tarjoavat hyvää perussukututkimustietoa ja voivat olla avuksi erityisesti siirtolaisia Amerikasta hakevalle (?). Jos olet joskus ihmetellyt, miltä MAP-kirkon isoin sukututkimuskeskus Utahissa näyttää, virtuaalikierros tarjolla.
Myös amerikkalainen National Genealogical Society on perustanut kanavan, mutta sen videoita en ole vielä katsonut ollenkaan.
Family History Show -kanava ei valitettavasti ole hyvän alun jälkeen päivittynyt.
The History Blog oli poiminut esiin kokonaisuuden The History of English in Ten Minutes. Kielen historiaa, ei kansan.
Superasiallisia videoita voi katsoa Yalen yliopiston sivuilla, jossa on tarjolla luennot m.m. kursseista Early Modern England: Politics, Religion, and Society under the Tudors and Stuarts, European Civilization, 1648-1945 ja Epidemics in Western Society Since 1600. Lisää luentoja löytyy YouTuben kautta ja sivustolta Academic Earth.
Yksittäisiä luentoja löytyy sieltä sun täältä ja niihin pitää tietenkin soveltaa samaa lähdekritiikkiä kuin elävänäkin kuultuihin puhuviin päihin. Äskettäin kuuntelin itse tyytyväisenä (tosin en 100%:sesti keskittyen) Steven Pinkerin luentoa A History of Violence. Koska olin pitänyt puhujan kirjoittamaa kovakantista kirjaa taannoin käsissäni (liittyen kesän teksteihin kulttuurievoluutiosta 1, 2, 3 & 4) en laittanut täyttä kritiikkifiltteriä päälle. Sen sijaan historiantutkija, jolle lähetin kyseisen linkin, vilaisi vain tekstin alkua ja totesi:
Valitettavasti nämä muiden tieteenalojen tutkijoiden innostuneet yritykset löytää historian "totuuksia" kompastuvat yleensä varsin yksinkertaisiin tulkintaongelmiin. Jotenkin historia ilmeisesti vaan tuntuu niin helpolta. En minä kyllä uskaltaisi lähteä yrittämään psykologian pariin yhtä heppoisin perustein.Pitäisiköhän lähdekritiikin lisäksi ottaa oppia ensimmäisen kappaleen lopusta? Pysyä virallisen koulutuksen rajoissa? Eli jättää kvantitatiivisen datan analyysi data-analyysiin koulutetuille, kuten minulle?
Lukaisin tekstin alun ja siinä on jo melkoisia kömmähdyksiä. Vaikkapa tuo tilasto esihistorian aikana tapetuista. Tilastoissahan pitäisi aina jättää ääripäät pois laskuista varmuuden vuoksi, ja ilman noita paria muinaista verilöylyä tapettujen ihmisten määrä supistuu jo huomattavasti. Eipä silti, ei juuri kukaan enää nykyään kiistä etteikö keräilijä-metsästäjien parissa olisi ollut paljon väkivaltaa, mutta mistä se kertoo? Pienyhteisöjen parissa väkivalta koskee kaikkia, kun taas valtioissa vain osaa väestöstä. Mutta tarkoittaako se, että sotia ja väkivaltaa on vähemmän? Eikö se tarkoita vain, että on enemmän ihmisiä, jotka ovat siltä (yleensä) turvassa Se taas ei sinällään vielä kerro paljoakaan itse yhteenottojen yleisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti