Perjantaisen lounaan jälkeen oli valittava sessioiden välillä. Kipusin (hissillä) yläkertaan, seuranani verkkoyhteyksistä tuttu nuori mies. Taas yksi devirtualisoitu henkilö. Session aloitti myöskin verkosta tuttu Jenni Sahramaa, joka kertoi Sommelo-yhdistyksen ylläpitämästä Pukkisaaresta. Kerran olen käynyt kääntymässä, täytynee retkeillä uudelleen. Mennä vaikka vaklaamaan Hiidenhirven hiihtoa. Vähän niinkuin median edustajana.
Sahramaan jälkeen puhui Timo Lampinen positiivisuutta puhkuen esihistorian mahdollisuuksista matkailussa. Ulla-Maija Nikko selosti Louhi-yhdistyksen kehittämiä esihistoriamatkailutuotteen laatukriteereitä. Lopuksi Janne Ikäheimo (myöskin verkosta tuttu) puhui mielenkiintoisia Kalevalasta. Toisaalta siitä, että alkuperäisestä kulttuuriperinnöstä (lauletut runot) oli tehty tuote (kirja) ja tämän päälle rakentunut joukko merkityksiä ja käsityksiä, joilla on itse runoihin enää heikko yhteys. Toisaalta hän selosti Oulussa suunnitteilla olevaa Kalevala Parkia, jota kuvataan - ihan turhaan - aidoksi, autenttiseksi ja opettavaiseksi.
Tarjontaa oli jo ollut ylenpalttisesti ja kahvitauolla posterien katselu jäi hyvin kursoriseksi. (Yhdestä kuva Seilin arkeologia-blogissa, tämäkin jäi huomaamatta.) Moikkasin muutamaa arkeologiaretkiltä tuttuja kasvoja ja valmistauduin karkaamaan viimeisestä sessiosta ensimmäisen esityksen jälkeen. Sitten selvisi, että juuri se oli peruuntunut, joten poistuin paikalta vieläkin aikaisemmin. Vaihtoehtoisessa sessiossa alakerrassa puhui Åsa M. Larsson ja Jessica Parland-von Essen oli kuuntelemassa ja kommentoi blogiinsa på svenska. Larsson tietenkin myös kirjoitti sekä perjantain että lauantain annista omaan blogiinsa på svenska. Tapahtumasta raportoitiin myös blogissa Livet på Fiskars Museum, också på svenska. Lisäys 19.10.2011: Posterin tekijän tekstiä blogissa Leikkiä langalla.
Lauantaina skippasin tarkoituksella aamun esitelmät ja vahingossa toisen iltapäivän työpajoista. Mutta kyseisen vahingon ansioista pääsin kurkkaamaan Kansallismuseon uutta hevosnäyttelyä ja jatkoaikaa saanutta kalliomaalausvalokuvanäyttelyä. Näköjään Saraakalliolla missasin kohtuuhienoja maalauksia.
Työpaja oli koululaisryhmille suunniteltu draama, jossa valotettiin 1100-luvulla elämistä. Kokonaisuus toimi aikuisillekin. Selvisi elämän arvaamattomuus, riippuvuus luonnosta ja toisista ihmisistä. Tuotiin esiin siirtyminen kaskeamisesta peltoviljelyyn, kansanuskosta kristinuskoon. Täydellisyyteen aikakauden materiaalisessa kuvamisessa ei oltu pyritty ja se jäi meistä muutamia harmittamaan. Karhuja kun ei miekalla metsästetty.
Loppukeskustelussa puhuttiin käytetystä kielestä. Ensisijaisesti arkaaisesta sanastosta, jota tekijöiden mukaan koululaiset eivät ymmärtäisi. Itselleni tuli mieleen, että suomenkielisessä esityksessä astevaihtelut olisi d:n sijaan pitänyt toteuttaa th-äänteellä. Siinä sitä olisi ollut ihmeteltävää puolin ja toisin.
(Onkohan kukaan yrittänyt rekonstruoida muinaissuomen murteita? Tuhat vuotta sitten puhuttiin todennäköisesti aivan eri tavalla, ainakin muinaisskandinaaviska on erikoista kuunneltavaa. Olen linkitellyt siitä muistaakseni näytteitä ennenkin, tässä vielä kertaalleen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti