
Saattaa olla, että digitoitujen kirkonkirjojen myötä suomalaiseenkin sukututkimukseen tulee edelläkuvatun kävijän odottama ja amerikkalaisten palvelujen käyttäjälle tuttu hyppäys suoraan oikealle sivulle. Varsinaisesti sitä en toivo, sillä rippikirjojen kanssa joutuu ennemmin tai myöhemmin hankaluuksiin, jollei niitä hahmota kokonaisuutena. Ikuisestihan tulen muistamaan oman hapuiluni aloittelijana Asikkalassa, jossa kirjoja pidettiin neljässä osassa. Enkä älynnyt lukea etusivuja.
Mutta kokonaiseen kirjaan tarttuessa on aina ollut ilo, jos ensimmäisellä sivulla tai mikrokortin reunassa on ollut viitettä kyläjärjestykseen. Tämän verran tietoa on näköjään tulossa Arkistolaitoksen rippikirjahakemistoihin. Oikealla esimerkkinä valmistuneista pätkä Espoon rippikirjan hakemistoa. (Espoossa enimmäkseen yksinäistaloja, joten kaikki hakemistot eivät tule näyttämään näin simppeleiltä?)

Lisäksi Arkistolaitoksen ohjeita lukevalle ei mennyt kauaa muistellessa rippikirjoja, joiden sivuista iso osa jäisi luetteloon merkitsemättä. Vilkasta keskustelua virisi SukuForumilla ja SukuHakurissa. Osallistuin ensimmäiseen itsekin, sillä tehdyt ratkaisut ovat minulle(kin) käsittämättömiä. Jos Iso-Britanniassa arkistodokumenteista voidaan poimia nimiä ja syntymäaikoja, niin miksei Suomessa (edes) talonnumeroita? Arkistolaitoksen edustajan viittaus standardiin ei selventänyt asiaa yhtään. Asiakirjatason luokittelu on minun mielessäni eri asia kuin yksittäistä kuvaa selventävä kuvailudata. Mutta olen varmaankin alueella, johon minulla ei ole tarvittavaa osaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti