Pari viikkoa sitten vuosi 1918 tuli "vaihteeksi" esille ja äitini serkku muistutti minulle jälleen kerran mummoni sedän S. A. Hohenthal (myöh. Harima) roolista punavankileirin muonituksessa. Asia ei ole suuri salaisuus, sillä se on mainittu jopa hänen muistelmateoksessaan Myötä- ja vastatuulta (1957) erillisessä luvussa Sotavankilaitoksen pääintendenttinä (s. 99-101). Siinä hän kertoo m.m. "Silloin muistin huomattavan suuren kuivakalapartian, jonka olin edellisenä vuonna ostanut Norjasta myydäkseni sen Venäjälle. [...] Vähäisen erän punaiset ehtivät niistä käyttää, mutta nyt tämä kuivakalapartia oli joka tapauksessa erittäin tarpeellinen ja helpotti suuresti tilannetta vankileireillä."
Muistot kultaantuvat ja asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Samoista kaloista lienee puhe Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen kirjassa Punavankileirit. Suomalainen murhenäytelmä 1918 (2007), jossa ruokahuollon yhteydessä todetaan "Ruoka oli usein täysin syötäväksi kelpaamatonta, esimerkiksi kalliokalasta (kuivattu suolassa ollut turska) tehtyä keittoa, josta ei edes ruotoja ja sisälmyksiäkään ollut poistettu." (s. 128-129) Kirjassa ei ole henkilöhakemistoa, selailun perusteella Hohenthal mainitaan vain sivulla 132, jokseenkin pahimmassa mahdollisessa yhteydessä: "Intendenttipäällikkö Hohenthal vaikutti ratkaisevasti pakettikiellon syntymiseen, ja seuraavana päivänä tieto lähetettiin kaikeille leireille."
Jaakko Paavolaisen kirjoista Vankileirit Suomessa 1918 (1971) ja Suomen kansallinen murhenäytelmä. Punainen ja valkoinen terrori ja vankileirit v. 1918 (1974) selviää, että Hohenthal johti Sotavankilaitoksen intendentuuria runsaan kuukauden, 11.5.-29.6.1918. Varhaisemman kirjan sivulla 203 Paavolainen toteaa kalliokalan olleen "eräs vankileirikatastrofin tärkeä osatekijä". Johto ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota kalan oikeaan käsittelyyn ruuanlaitossa.
Omaisten ruokalähetysten kieltämisessä Hohenthalilla oli merkittävä rooli myös Paavolaisen tulkinnassa. Nykyajasta käsin tuntuu epäinhimilliseltä sekä heikon ravinnon tarjoaminen leirin sisällä että ulkoa tulevien lähetysten kieltäminen. Jälkimmäinen olisi ollut puolusteltavissa, jos johto tosissaan luuli, että vangit saivat leireillä tarpeeksi ruokaa. Mutta kun eivät saaneet eikä Paavolaisen mukaan johdonkaan pitänyt olla asiantilasta tietämätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti