Merkinnöistä ja yksilön etsinnästä

Olof Ångermanin elämän kirjoittaminen etenee e-rit-täin hitaasti. Kerta toisensa jälkeen mieltäni hiertää kysymys "saattoiko Olofin elämä olla näin pitkä, koskeeko osa merkinnöistä toista miestä?" Olen esittänyt aiheesta monologin vuoden sisään jo varmaan puolelle tusinalle ihmiselle, eikä mistään löydy selvää vastausta. Voi olla tai olla olematta.

On varsin vaikea orientoitua siihen, etteivät ihmiset 1500-luvun ihmiset tienneet syntymäpäiväänsä eivätkä tarkkaa ikäänsä. Loogisesti tästä tuntuisi seuraavan se, että soveltuvuus tehtäviin arvioitiin havaittujen kykyjen perusteella eikä tuijottamalla yhteen lukuun, niinkuin nykyään usein tehdään. Kun tähän vielä yhdistetään vanhan iän kunnioitus, niin ehkä Olof tosiaan olisi voinut olla 65-vuotias viimeisenä voutivuonnaan?

Dick Harrison kirjoitti blogissaan maaliskuussa, että varhaisimmat tiedot syntymäpäivän vietosta Ruotsin valtakunnassa on 1610-luvulta. Leviäminen rahvaan juhlaksi vei varmasti jokusen vuoden tai pikemminkin vuosisadan.

Sukututkijat joutuvat usein harmittelemaan tai ihmettelemään rippikirjojen puutteellisia syntymäpäivätietoja. Olen itse ajatellut, että kyse oli yksilön omasta tietämättömyydestä, mutta käsityksessäni oli korjaamisen varaa. Jari Niemelän artikkelissa Löytyykö yksilö 1700-luvun maalaisrahvaasta (kirjassa Arki ja läheisyys. THArk 55, 2002) on esimerkki, jossa pappi epämääräistää ja vääristää 10-vuotiaan veljenpoikansa syntymäpäivän tämän muuttaessa Turusta Pöytyään.

Tarkemmin katsottuna artikkelista ei selviä missä yhteydessä Pertun syntymäpäiväksi täsmennettiin 13.7.1742. Ilmeisesti Uudesta sukukirjassa, josta on löytynyt muitakin päivämääriä, joille Hiskistä ei saa vahvistusta. Mutta varsinainen pointti on se, että pappi Anders Litzelius ei kirjannut Pöytyän rippikirjaan tuota päivää eikä mitään muutakaan tarkkaa päivää vaan kuukauden tarkkuudella 8/1742. Mistä voidaan vetää johtopäätökset a) 10-vuotias pienporvarin poika ei tiennyt omaa syntymäpäiväänsä ja b) päivää ei oltu kirjattu mihinkään muuton yhteydessä, myöhempien muuttokirjojen omaisesti.

Niemelä muuten vastaa artikkelinsa otsikkoon

Ihmeekseni melkoisella lisätyöllä sain selville, että kortistosta poimimani mies kuului Anders Litzeliuksen sukuun, mutta sinänsä muuta merkillistä ei hänen elämänvaiheisiinsa liittynyt. Sain kokoon varsin kattavan kuvan valitsemani miehen elämänvaiheista, vaikkakin hänen persoonansa jää kuitenkin melko vieraaksi.

Ruotusotilaita 1700-luvulla tutkivan kannattanee kuitenkin tutustua artikkeliin esimerkkinä mahdollisesti löytyvistä tiedoista. Ja jokaisen 1700-luvun henkilöhistoriaa harrastavan sopii ottaa mallia tästä: "... kun kävin Pöytyän kirkonkirjat läpi nimi nimeltä noin kymmenen vuoden ajalta, löysin papilasta vuonna 1742 syntyneen Perttu Pertunpojan."