Tämä kesän eka bussiretki starttasi viime lauantaiaamuna Helsingistä Porvooseen otsikolla Suomen keskiaikaiset kaupungit ja yksi kylä (järjestäjänä SKAS). Ensimmäisellä etapilla näimme useita keskiaikaisten kylien paikkoja ja ajoimme myös niiden päältä. Täällä päin tontit on inventoitu, mutta Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla kuulemma ei.
Retkikuvausta aikanaan lukiessani Porvoon keskiaikaisuus oli uutta (tai siis perin unohtunutta) informaatiota. Paljoa enempää en paikan päällä oppinut, mutta aurinkoisessa säässä pieni kävelykierros ja kaupungin keskiaikaisen koon hahmottaminen oli ihan OK anti.
Porvoon museot olivat juuri uudistuneet (tms?) ja raatihuone sekä Holmin talo sen kunniaksi ilmaisia. Käyntini molemmissa jäivät pikaisiksi, esinerunsautta olisi voinut tutkailla kauemminkin. Sitä olisi nimenomaan pitänyt tutkailla paikan päällä, sillä voimakkain sanamuodoin valokuvaaminen oli kielletty. Paikallinen näyttelysuunnittelija oli sijoittanut kaiken selityksen erillisiin vihkosiin, joiden läpiluku olisi myös vaatinut enemmän aikaa kuin oli käytettävissä. Uudestaan sitten joskus.
Porvoossa tehtiin u-käännös ja pysähdyttiin seuraavaksi Espoon Mankbyhyn, jonne pääsystä olen jo kauan haaveillut. (Kertoo hyvin hoidetusta pr:stä. Haggrénin bloggaus taitaa jatkua tänäkin vuonna, eka postaus tuli jo.) Kuninkaantieksi merkityltä väylältä poikettiin kävellen metsään, jonka suojaisessa siimeksessä kylän paikka on. Ehdin hiljaa mielessäni ihmetellä etäisyyttä tiestä. Paikalla meitä opastanut arkeologi sanoi sitten ääneen, että he arvelevat rantatien ennen kylän purkua kulkeneen kylän läheltä/läpi. Taidanpa luopua suunnitelmasta kävellä Kuninkaantien osia, kun Olofin reittien hahmottaminen on näin epävarmaa.
Arkeologin opastuksella katselimme jo kaivettuja talonpohjia ja havaittuja uuninpohjia. Jälkimmäiset (alempi kuva alla olevista) näyttivät silmiini satunnaisilta kivikasoilta, mutta sain kuulla, että kaivamalla niistä paljastuu palanutta savea, joka kertoo totuuden.
(Ylemmässä kuvassa oleva talonpohja on kylän jättämisen jälkeiseltä ajalta, 1500-luvun jälkipuoliskolta, eli Ångermanin Ollen henki saapui luokseni. Miestä pitää etsiä metsistäkin linnojen lisäksi sekä teiden sijasta.)
Espoosta jatkettiin Turkuun, jossa ehdittiin päivän lopuksi kierrokselle Aboa Vetukseen. Ei ollut ensimmäinen visiittini, eikä muistaakseni ensimmäinen opastettukaan, mutta taas sain hieman lisää ymmärrystä neliuloitteisesta kokonaisuudesta.
Jäin kierroksen jälkeen ihmettelemään vaihtuvaa näyttelyä Rihmasto. Se esittää paikallishistoriaa henkilöiden kautta eli minun olisi pitänyt olla überihastunut konseptiin. Näyttely vaikutti erittäin informatiiviselta, mutta hitusen sekavalta monipuolisuudessaan. Seinätekstejä yritin lukea, mutta mitään en mielestäni omaksunut. Syytän ensi sijaan väsymystäni ja Turun keskiajan jälkeisestä historiasta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti käydä näyttely katsomassa. Minullakin toivottavasti toinen mahdollisuus.
(Vilkaisin näin jälkikäteen museon sivuille ja erittäin mielenkiintoiselta kuullostaa syksyllä näyttelystä ponnistava elämäntarinapiiri.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti