Suomalaisten rikkomuksista keskiajalla

Kirjastosta tuli alkuvuodesta kannettua sellainen torni kirjoja, ettei kaikkiin pystynyt paneutumaan niin täydellisesti kuin teksti olisi ansainnut. Kirsi Salosen tuore Synti ja sovitus, rikos ja rangaistus. Suomalaisten rikkomuksista keskiajalla olisi ehdottomasti pitänyt selailun sijaan lukea kunnolla läpi. Olisi saanut suomalaisesta keskiajasta perusteellisemman kuvan. Ja siinä sivussa varmasti makua myös 1500-luvusta, jolloin maallinen laki pysyi samoissa urissa.

Selailun ohessa tuli (tietenkin) tarkistettua henkilöhakemisto. Yksi esi-isä löytyi, mutta tekstissä ei ollut paljoa uutta tietoa. Tosin (ihan pikku juttu vaan...) olin aikanaan ymmärtänyt hänen hakeneen avioliitolleen Helena/Elin Henriksdotterin (Fleming) kanssa lupaa etukäteen ja Salosen tekstistä paljastuu, että kyseessä oli jälkikäteen, lapsen aseman laillistamiseksi tehty toimenpide. Lisäksi Salonen on sitä mieltä, että kirkolliselle uralle lähteneen Conrad-pojan äiti on, aikaisemmasta kirjallisuudesta poiketen nimenomaan Helena Henriksdotter eikä Filipin ensimmäinen vaimo. Samaiseen kirjallisuuteen olen nojannut muutama vuosi sitten, joten voi olla, että esiäiti-Elinin äitiäkin sietäisi uudelleen miettiä.

Tämän verran siis pitäisi Filip Ivarssonista kertovia kappaleita kirjastani Brita Maria Sohlbergin esipolvet tarkistaa/korjata, mutta tässä nyt alkuperäisessä muodossaan:

Elinin isä oli Philippus Ivarsson, joka mainitaan säilyneissä kirjeissä ensimmäisen kerran vuonna 1451, josta vuodesta hänet mainitaan Raaseporin linnanpäällikkönä (slottshövitsmannen). Hän oli Karl Knutssonin ”mies” ja ainakin kerran istui tämän sijaisena käräjiä Kokemäellä.

Keskiajalta säilyneen materiaalin sekalaista luonnetta kuvaa se, että tiedämme Phillippuksen 1450-luvun puolivälissä tuoneen Tallinnasta 2 tynnyriä olutta, 3 pulloa viiniä ja pullon rommia.

Linnanpäällikön asema jatkui vuoteen 1457, jolloin Karl Knutsson menetti asemansa valtionhoitajana. Seuraavalla vuosikymmenellä Phillippus on mainittu Turkua ja sen ympäristöä koskevissa lähteissä ja 1470-luvulla hän näyttää toimineen Raaseporin kihlakunnassa kihlakunnantuomarina.

Phillippuksen avioliitot on tulkittu niin, että Gödek Henriksson Fincken tytär Elseby Gödeksdotter Fincke oli heistä ensimmäinen ja Elseby oli Elinin äiti. Toista avioliittoaan solmiessaan 1460-luvun alkupuolella Phillippus törmäsi katolisen kirkon sääntöihin siitä, ettei varsin kaukaistenkaan sukulaisten kanssa saanut mennä naimisiin. Philippus oli Fleming-suvun morsiamensa kanssa ”neljännen luokan” sukulaiset ja he joutuivat pyytämään luvan liitolleen paavilta asti. Valitettavasti ei ole tiedossa mitä kautta sukulaisuus muodostui, eikä Philippuksen suvusta tiedetä muutakaan. Hänet mainitaan elossa vielä 1472 ja vaimo leskenä vuonna 1495.

(Lähteet: Gunvor Kerkkonen: Keskiaika ja 1500-luku. Kirjassa Pohjan pitäjän historia I. 1964 s. 251, 345.
Eric Anthoni: En påvlig dispens för äktenskap i förbjudna led. Historisk tidskrift för Finland 1952. s. 90-93.
Eric Anthoni: Måns Nilssons till Ahtis släktförbindelser. Historisk tidskrift för Finland 1957. s. 1-13)