Lapsena Pohjanmaalla käydessä oli ihmeellistä, kun sukulaiseni pitivät "sisäkauppaa": Kauppa oli alakerrassa, he asuivat yläkerrassa ja välissä oli sisäportaat. Järkevämpiä muistoja Pohjanmaan kaupoista löytyy Paavo Pulkkisen blogista.
Maanantain itsesäälivuodatukseeni oli eräänlaisena vastauksena Kokonaisvaltaisen kirjoittamisen Onko väitöskirjan tekemisessä järkeä? Jossa mm. "Väitöskirjan tekijä saa tietysti itsesäälin hetkenä kaikin mokomin toivoa olevansa töissä kuuluisassa kännykkäfirmassa tai vaikkapa lääkärinä." Ja kuuluisassa kännykkäfirmassa töissä oleva voi miettiä mitä on määräaikaisten rahoitusten varassa oleva tutkijan elämä. Olla tyytyväinen, että lukiossa koulutusuraa valitessa tuli priorisoitua palkkataulukoiden selailu?
Väitöskirjoista puheenollen, Terhi Willman raportoi Kati Mikkolan väitöksestä. Väitöskirjan otsikko on Tulevaisuutta vastaan. Uutuuksien vastustus, kansantiedon keruu ja kansakunnan rakentaminen. Aiheena kiinnostava, mutta onkohan tulokset maallikon ymmärrettävissä, kun tutkimusmetodi on niinkin eksoottinen kuin "aineistojen vasta- ja myötävirtaan lukeminen eri aikatasojen ja puhujien hahmottamiseksi ilmiössä." Kati Mikkolan artikkeli inspiroi blogikirjoitukseni toukokuulta: Uutuuden hyväksyminen.
Isona osana modernisaatiota oli koululaitoksen luonti. Kirlah kirjoitti vuonna 1909 esitetyistä näkemyksistä suomalaisesta sivistystasosta.
Viisaimpia ovat kuitenkin mummot, siitä kirjoitti Matti Mattila.
1 kommentti:
Kyläkaupoista puheen ollen: minäkin muistan, että 50- ja 60-luvuilla oli erään minikokoisen omakotitalon vieläkin minikokoisemmassa huoneessa kyläkauppa. Ei siellä muulloin ainakaan me käyty, mutta sunnuntaisin tietysti leipä tai maito, kahvi tms. loppui ja minut laitettiin hakemaan tästä kaupasta, kun "oikeat kaupat" olivat kiinni.
Putiikki oli niin pieni, että kun myyjä eli talon emäntä seisoi tiskin takana, hän hädin tuskin pääsi kääntymään. Muistelen, että ostajia oli yleensä useita muitakin kuin minä.
Lähetä kommentti