Tartuin ensimmäiseksi kakkososaan ja avasin kirjan Forsbyn kohdalta. Suuni taisi loksahtaa auki. Ala- ja Yli-Forsbyssä esi-isääni Kaarle Nikodemusta edeltävät omistajat olivat päinvastoin kuin omassa tutkimuksessani. Kaarle oli merkitty molempiin, vaikka minusta hänellä ei ollut mitään tekemistä Ala-Forsbyn kanssa. Samalla aukeamalla hän on Härkälässä, niinkuin pitääkin, mutta on saanut vaimonsa sukunimen. Vaimon ensimmäisen miehen sukunimeksi on kirjattu Hastin ja pojan Wastén, kun tähän asti se on mielestäni ollut joka paikassa (mukaan lukien Berglundin [p. o. Bergholmin] sukukirja, jossa on tietenkin omat virheensä) Hastén. Mutta uskooko tästä lähtien joku muuta kuin filosofian tohtorin sanaa?
Ennen nukkumaanmenoa en todellakaan voi väittää lukeneeni koko kirjaa huolella läpi. Varsinaisen historian teksti oli yleistävää ja tilastopainotteista. Vuotta 1600 edeltävään aikaan oli käytetty runsaasti sivuja ja tuntui, että useimmat henkilöhakemiston viitteetkin veivät sinne.
Kirja oli kansiaan myöten kauniisti kuvitettu, mutta silmiini ei osunut yhtään historiallisen ajan esinekuvaa esim. Maahengen temppelistä tai Kansallismuseon kokoelmista. Sekä maatalousmuseosta että ulkomuseosta oli luullut löytyvän kuvattavaa. Kansallismuseon vanhasta perusnäyttelystä muistan ainakin 1600-luvun (?) satulan, jonka sanottiin olevan Kokemäeltä. Ja vaikka Gottlebenin-tuolien alkuperä on hieman hämärä, niin lienee kiistatonta, että ne olivat Kokemäellä historiankirjan kattamana ajanjaksona.
1800-luvun kohdalla lähteinä oli käytetty laajasti sanomalehtiartikkeleita. Jostain syystä Salmiselle oli jäänyt täydeksi arvoitukseksi ”Vuotuisten ajanviettojen” kirjoittaja N. H. Ainakin bibliografiassa, josta itse artikkelin olen löytänyt, kirjoittajaksi on avattu Nikodemus Hauvonen. Vaikuttaa uskottavalta, kun mies on kotoisin Harjavallasta ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäsenyys osoittaa oikean suuntaista kiinnostusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti