perjantai 26. heinäkuuta 2013

Näitä polkuja 8: Helsinki elää ja hengittää

Vuonna 2000 julkaistun kulttuuriesitesarjan hieno puoli oli monipuolisuus. Esitteessä 8 oli mukana m.m. jätevedenpuhdistamo, yhteiskäyttötunneli, väestösuojelumuseo (käymättä! olemassa?), katuvalaisimia ja vesitorni. Valitsin esitteestä kohteekseni Suvilahden kaasukellot ja ne kuvatakseni nousin ensimmäistä kertaa Kalasataman metroasemalla junasta. Kulkureittiä lähemmäksi kaasukelloja en viitsinyt etsiä vaan kuvasin laiturin kulmalta.

Vuoden 1910 paikkeilla valmistunutta säiliötä suojaa betonirakennus. Sitäköhän tarkoitti nimetön kirjoittaja, joka raportoi Helsingistä amerikkalaisessa sanomalehdessä The Bienville Democrat 9.9.1920?
I do not happen to know of any American city so consistently clean and well built. They post no bills in Helsingfors. They tie them around posts with strings, and when they have served their purpose they disappear, strings and all. Every morning there is a market on the broad quay at the end of the esplanade; fish, flowers, meat and vegetables - even Oregon apples, which contrive, in spite of distance and almost prohibitive rates of exchange, to cross the sixtieth parallel. A few minutes after noon you would never know a market had been there. Stalls fold up, rubbish disappears, street cleaners turn on the hose, and presently the quay is as clean as a tennis court.

The Helsingfors gas tanks are not the dismal contraptions that disfigure most of our water fronts. The tank itself may be the same, but they build a neat brick house for it - a sort of monumental roundhouse, with stone wreaths around the top by way of frieze, quite in place among buildings intended for politer uses, and not without some suggestion of the Castle of St. Angelo in Rome.

1 kommentti:

Mari kirjoitti...

Nuo kaasukellot ovat aina kiinnostaneet minua. Siitä on tullut monia kertoja ajettua ohi. Mielenkiintoista.