Aamun Hesarista

Hesarin Kulttuurisivuilla oli tänä aamuna runsaasti mielenkiintoisia pointteja.

C2. Erkki Pirtolan esittely loppui ajatuksiin hänen videokokoelmansa digitoinnista. Ilmeisesti Pirtola olisi valmis antaamaan digitoidun materiaalin julkiseen arkistoon, jossa "videoille olisi monia käyttötarkoituksia näyttelyistä tutkimukseen ja dokumentointeihin." Auttajaksi toimittaja tarjoaa museoita tai Kansallisarkistoa ja Pirtola itse pitää ainoana toivona Ateneumia. Ehkä oli jo keskustellut Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) kanssa ja saanut pakit? Toivottavasti artikkeli herättää jonkun.

Sivistin itseäni sen verran, että avasin KAVAn sivut ja huomasin, että heidän kokoelmansa keskittyvät julkisesti esitettyihin ohjelmiin. Eli muu AV-aineisto pitää saada hoidettua toisaalla.

C4. Pirkko Kotirinnan lauantaiessee käsittelee Carl von Linnétä ja kasveja nimineen. Kiinnitin huomiota erityisesti kohtaan, jossa Kotirinta kirjoittaa

Kerrotaan, että arvonsa tuntevaa botanistia ärsytti suunnattomasti, että hänen kunniaksen nimettiin vain pieni varpukasvi, joskin hyväntuoksuinen.

Arvatenkin tällainen tarina on Kotirinnan listaamasta lähdekirjallisuudesta löytynyt, mutta itse muistan lukeneeni täysin päinvastaista. Christina Björkin Linnea kylvää ja kasvattaa -kirja ei ole nyt käsillä, mutta veikkaan, että siinä luki kuten englanninkielisessä Wikipediassa: vanamo oli Linnén lempikasvi. Jonka hän kyllä saman sivun mukaan nimesi itse ystävänsä mukaan. Ruotsinkielinen Wikipedia vakuuttaa myös vanamorakkautta ja muistuttaa, että Linné poimi kukan sinettiinsä ja aatelisvaakunaansa.

Varmemmin paikkaansa pitäen Kotirinta kirjoittaa, että

Nykyään monet historialliset herbaariot ovat vain hiiren klikkauksen päässä. Von Linnén herbaario esimerkiksi löytyy sekä Ruotsin luonnonhistoriallisen museon että englantilaisen The Linnean Societyn sivuilta.

Myös ensiksimainitun sivulla väitetään, että vanamo oli Linnén lempparikasvi.

C5. Rahapulainen Detroit harkitsee arvokkaan taidekokoelman myymistä. On tietenkin sääli, jos taulut myytäessä joutuisivat yleisön ulottumattomiin, mutta pitääkö kokoelmien olla ikuisia? Eiväthän ne ole muuttumattomiakaan?

Kas, kyseisessä kokelmassa on yhden lempitaiteilijani työ. Kiitos Wikipedia!

C9. Juhani Karila nostaa esiin Rauta-aikaa ja suosittelee tv-sarjan sijaan Haavikon kirjaa. Ei mainita Jari Halosen syksyllä luvassa olevaa Kalevala-elokuvaa.

C21. Arno Kotro kirjoittaa lapsuuden kesämökistä, jota "ei ole varaa ylläpitää", jossa "ei pysty oleman mutta tunnesyistä sitä ei voi myydäkään". Ilmeisesti yhä yleisempi tarina, joka herättä kysymyksiä. Kuinka hyvin 1900-luvun kesämökkikulttuuri tuli dokumentoitua? Pitäisikö joku kesämökki museoida?