Luin Ylkkäriä

Tuoreen Ylioppilaslehden (se Helsingin yliopiston "ainoa oikea") jutun On ok olla dorka! ingressissä on kiva lause "On luovempaa olla itseoppinut kuin koulutettu." No, oikeasti "Ennen ar­vostettiin fiksuutta, tänä päivänä yl­peillään tietämättömyydellä." -ilmiötä tietenkin kritisoidaan kuten on (ainakin osin) syytäkin.

Mielipiteiden esittämisessä ei ole mitään paheksuttavaa, eikä vanhan kunnon auktoriteettiuskon perään ole syytä haikailla. Ongelmia syntyy, kun tietämätön päteminen nousee samalle viivalle argumentoidun tut­kimustiedon kanssa. Kun antiasian­tuntijat pääsevät julkisuuteen yhtä helposti kuin asiantuntijat, vaikutta­vat osapuolet tasaveroisilta.

Tammikuisessa numerossa esiteltiin historiantutkija Rose-Marie Peake otsikolla Kahden kerroksen historiaa. Peake kirjoittaa ullanlinnalaisen huvilan historiikkia(kin) ja toteaa ”Ajatellaan, etteivät piikojen tarinat kuulu hienoon historiikkiin. Mutta juuri palvelijat pitivät yllä sitä porvarillista loistokkuutta, josta nyt halutaan tehdä kivoja sohvapöytäkirjoja.”

Maaliskuussa 2010 esiteltiin pelikonekotimuseo. Tekstihaulla löytyi juttu sotakirjallisuudesta syksyltä 2007: Poteroon, mars! Historiatietoisuus on kestoaihe, vuonna 1999 esiteltiin Myytti nimeltä Suomi

Vuonna 2010 oli lehdessä ollut mainio sarja Seutulippumatkailua. Siinä käytiin Espoon Weegeessä, Kauniaisten Kasavuorella (jota en itse Espoossa asuessani löytänyt, vaikka pyörällä kuinka kiersin), Alppipuiston huvimajassa sekä Kansallisarkistossa (joka on yliopiston päärakennuksen naapurissa, mihin sitä seutulippua tässä tarvittiin?):

Tutkijasalit sijaitsevat aulan vasemmalla puolella. Hyllyköitä ja sokkeloita on niin, että maallikkoa pyörryttää. Kiskon satunnaisesta lipastosta auki satunnaisen lokeron. Mannerheim C. G., Marx K., vilahtaa korteissa. Tästä laatikosta ei taida löytyä Jussilan sukua.

Junamatkailua 1910-luvulla

Nyt kulkevat kuulemma junat Helsingistä Pietariin luodinnopeudella. Toista se oli viime keväänä ja toista myös 1910-luvulla. Francis E. Clark kirjoittaa kirjassa The Charm of Scandinavia (1918):

Even the express trains between Helsingfors and St. Petersburg are no cannon balls or "Flying Yankees," for a mile in three minutes and ten seconds is the best they attempt to do for the whole journey.

Mutta tämä amerikkalainen oli positiivisesti yllättynyt käyttäessään asemaravintoloiden palveluja:

One could never, however, mistake a Finnish railway restaurant for a similar institution in America. Here one sees no quick-lunch counter, no aged sandwiches made the day before yesterday, no greasy doughnuts or any impossible concoction misnamed "coffee." Here verything is neat, nice, and orderly. The coffee is sure to be delicious, for in the meanest Finnish hut, even in far Lapland. the proprietor would be ashamed to give you anything but a steaming and fragrant cup of their national beverage. With the coffee, and for the same price, you get an unlimited supply of little cakes or sweetbread, while if you want a full dinner of three or four courses, superbly cooked and elegantly served, it will cost you only two and a half Finnish marks, or about fifty cents, for a Finnish mark differs from a German marc in being of the same value as a franc.

Turisteja maassa tuskin oli ruuhkaksi asti, mutta heidän matkustamisensa oli tehty mahdollisimman helpoksi:

The notices in the stations and in the cars about smoking, spitting, putting your head out of the window, standing on the platform, and so on, are printed in six languages: Finnish, Swedish, Russian, German, French, and English, and the maps and diagrams and time-tables are so full of helpful information that no wayfaring man need go astray.

Eilen pänni - ennen luentoa

Työpaikaltani ei ole yhteyksiä Helsingin keskustaan ihan joka minuutti ja päädyin eilen aikaiseen vaihtoehtoon, joka jätti aikaa syömiselle sekä muuta aikaa, jolle ei ollut selkeää suunnitelmaa. Koska kirjahyllyharhailu oli lauantaina tuottanut hyvän tuloksen Kansallisarkistossa, suuntasin Topeliaan, jonka Ruotsin historian valikoimaa en ollut vähään aikaan katsonut. Samalla olisin voinut poimia mukaan bibliografisessa haussa löytyneitä kirjoja, mutta kun ei ollut listaa mukana. Pänni ensimmäisen kerran.

Lähestyin Topeliassa oikeita hyllyjä tavanomaisesta poikkeavasta suunnasta ja ohimennen tiirailin hyllynpäätyjä. "Tämän historia, tuon historia, BALTTIAN historia?! Täällä on ainakin kymmenen metriä Balttian historiaa!?" Hups-keikkaa sadatta kertaa. Metsästäessäni taustatietoa Olof Ångermanin Saarenmaan vuosille

1. Googlasin yleisesti ja erityisesti Google Booksissa.
2. Tein hakuja (mutta minkälaisia?) kaupunginkirjaston tietokannassa ja HELKAssa.
3. Tarkistin silmämääräisesti SSS:n kirjaston Balttia-hyllyn.

Ei ollut ihan kaikenkattava metodi, tuo. Pitäsi varmaan mennä jollekin kurssille.

Luennolle päästyä rauhotuin ja sain oppia ihmeellisyyksiä Britannian 1700-luvun yhteiskunnasta. Ilmankos siellä käydään laadukkaampaa yhteiskunnallista keskustelua, kun ovat harjoitelleet satoja vuosia kauemmin.

Luentokaveruskvartettimme on kaventunut trioksi, jonka kaksi muuta jäsentä keskittyvät osin jo hissan pääsykokeisiin valmistautumiseen. Kronoksen blogista huomasin tänä aamuna heidän pääsykoeoppaansa ilmestyneen ja luonnollisesti välitin tiedon eteenpäin. Avasin oppaan yleisestä uteliaisuudesta itsekin ja huomasin tämän vuoden koeaikakauden 1500-1699 olleen ohjelmassa myös vuonna 2004, jolloin kysymykset olivat

1. Lutherin uskonpuhdistuksen vaikutus Habsburgien valtapolitiikkaan
2. Eurooppalainen tervakauppa 1600-luvulla

En tiedä onko perusopintojen suorittamisesta ollut suunnatonta hyötyä, mutta syksyn alussa en olisi osannut sanoa noista mitään ja nyt voisi muutama lause esseiden jäljiltä irrota.

Vertailu virkistää

Suomen arkistolaitoksen digitaaliarkisto on antanut paljon, mutta ei pidä jäädä jumiin. Eikä välttämättä edes lähialueille. Länttäsin ihan piruuttani Lontoossa fyysisesti sijaitsevan National Archiven hakumoottoriin sanan Finland ja hämmennyin osumien paljoudesta. Senkin jälkeen kun rajoitin tulokset digitoituun aineistoon, jäljellä oli enemmän kuin tarpeeksi.

Vuodesta 1918 kiinnostuneet ovat varmasti kaiken tarpeellisen jo tutkineet, mutta esimerkki ajan osumista on 19.6.1918 päivätty "The Political Situation in Finland.", joka on ilmaiseksi ladattavissa talteen. Se ei käy alkuunkaan niinkuin Suomessa, jossa dokumentin voi avata näppärästi yhdellä klikkauksella. Brittien systeemissä dokumentit laitetaan ostoskärryyn ja lataus onnistuu vasta kun on antanut sähköpostiosoitteensa. Ja sitten vaan lukemaan:

IT cannot be kept too clearly in mind that the whole orientation of Finnish foreign politics is primarily determined by fear and hatred of Russia. As a result of decades of oppression any fate seems preferable to the possibility of again coming in any way under her control. It is a natural British tendency to associate the thought of Finland with that of Russia, which is the last thing that the Finnish people want us to do. ...

Vuodesta 1918 oli muitakin osumia, kansainliiton ajalta ja toisen maailmansodan myös. Nämä kaikki ilmaisia. Mutta kun löytyi itseäni kiinnostavaa, ne olivatkin maksullisia. Murphy iski jälleen. Esimerkkejä:

• Will of Joseph Eeles, Gentleman of Uleadorg , Finland; 04 April 1846
• Will of Andrew Sloper, Mariner belonging to His Majesty's Ship Argo of Finland; 02 July 1767
• Will of John William Wiseman or Weirsman, Mariner of Brorneborg Province of Finland, Kingdom of Sweden; 12 June 1802
• Will of Cornelius Atkinson, Mariner now belonging to His Majesty's Ship Russell of Finland; 01 June 1697

Suomessa syntyneitä oli vapaaehtoisina Britannian laivastossa? Sarjassa "Admiralty: Royal Navy Continuous Service Engagement Books" mm. nämä ja lisää putkahti esiin kun kokeilin hakua Helsingfors, eli Venäjällä syntyneiksi varmaan merkitty muistakin kaupungeista.

• Ship, Mike; Place of Birth: Alletsburgh, Finland; Date 1827 or 1834; Continuous Service Number: 32897A; Date of Volunteering: 01 March 1865
• Dall, John; Place of Birth: Wasa, Finland; Date June 1838; Continuous Service Number: 10395A; Date of Volunteering: 01 May 1860
• Selenius, Ernest; Official Number: K26130; Place of Birth: Helsingfors, Finland; Date 16 December 1887
• Baines, Sydney; Official Number: F39771; Place of Birth: Orborg, Finland; Date 20 June 1882
• Aspland, John; Official Number: 67608; Place of Birth: Warsaw, Finland; Date 12 August 1840
• McCavon, Patrick; Official Number: J45072; Place of Birth: Finland; Date 05 April 1896
• Lars, Carl; Official Number: 73111; Place of Birth: Finland; Date 1830
• Peirce, William; Continuous Service Number: 19102; Place of Birth: Helsingfors, Russia; Date 27 October 1827; Date of Volunteering: 06 March 1855
• Thomas, William; Continuous Service Number: 19105; Place of Birth: Helsingfors, Russia; Date 11 March 1833; Date of Volunteering: 06 March 1853

Vielä vinompi pino Suomessa syntyneitä on sarjassa "Registry of Shipping and Seamen: Index of First World War Mercantile Marine Medals and the British War Medal". Mitalin saaneista nimi, syntymäpaikka ja ilmeisesti syntymävuosi. Hakutuloksia 377, ilmeisesti kaikki samasta sarjasta (en onnistunut hakujen kohdistamisyrityksissä), joten en ala kaikkia tähän kopioimaan. Pieni otos:

Nordberg, Gustaf Alarik; Helsingfors, Finland, 1877,
Nyroos, Eric Konrad; Abo, Finland, 1870
Pesonen, John; Finland, 1879
Pettersson, August; Finland, 1883
Sundell, Theodore; Finland, 1878
Toivonen, Fredrick; Finland, 1882
Tuomi, Hugo Mathias; Finland, 1892
Ryti, Vaino J; Huittinen, Finland, 1886
Sjoberg, August L; Finland, 1876
Stanley, Axel Richard; Finland, 1870
Sundell, John; Finland, 1889
Teravainen, Matti; Finland, 1893
Thomson, Thomas; Finland, Russia, 1854
Tornroos, Karl August; Korpo, Finland, 1871
Vibergson, Victor; Wiborg, Finland, 1890

Lisäksi kun kokeilin hakusanaa Bjorneborg löytyi vielä Stenius, Henrik Werner; Bjorneborg, 1880 eli enemmän kuin 377 olisi listattavissa.

Haulla Finnish löytyi lisää mitaloituja yksiköstä "Finnish Legion" (War Office: Service Medal and Award Rolls Index, First World War). Koko lista:

• Thornanen, K L
• Tiesmaki, Ismaria (Officer Interpreter)
• Tuomas, Huotar
• Nykanen, S
• Mieltiney, Adam
• Keinanen, Vilho

Henkilökohtaisista perushauistani 'Hohenthal' tuotti kansalaisuuden vaihdoksen 27.7.1911 nimellä "Hohenthal, Eric Gustav (known as Eric Gustav Alven)", jota ei oltu digitoitu. Lennart Hohenthalin muutossa Englantiin ei olisi mitään uutta ollutkaan. Digitoituna oli memo päiväyksellä 1.7.1918 (War Cabinet and Cabinet: Memoranda (GT,CP and G War Series), 43 / 0043), jossa referoitiin ruotsalaisia sanomalehtiä. Stockholms dagbladet oli kirjoittanut suomalaisesta papista nimeltä Hohenthal, joka oli "grossly insulted Swedish officers". Haku tehosi siis memon sisältöön metatietojen lisäksi.

Kokemäki ei tuottanut mitään tuloksia, mutta olihan tässä jo aika paljon antia nollaodotuksiin verrattuna.

Kyllä kannattaa opiskella...

Olen jokseenkin koko kevään istunut maanantai-illat Kari-Matti Piilahden käsialanlukukurssilla. Ymmärrys on selvästi kohentunut, itsevarmuuskin hiukan, vaikka aina menee harjoitustekstien tulkinnassa jotain vikaan. Ehdottomasti hyödyllisin omaksuttu tieto on ollut, että 'mz' tarkoittaa 'med'. Auttoi m.m. lauantaisessa registratuuraselailussa merkittävästi.

Pari kurssilaista ovat ilmoittaneet lukevansa blogiani. Toinen heistä kertoi eilen lukumotivaationaan olevan juuret Ulvilassa. Tuli huono omatunto, sillä kun olen osin tietoisesti vähentänyt Satakunta-painotusta, petän ne lukijat, jotka toivoisivat sitä täältä löytävänsä.

Palveluhengessä lätkäisin Google Booksin hakuun 'Ulfsby' siinä toivossa, että saisin ulos jotain ennennäkemätöntä. Kyllä ja ei. Palveluhenki unohtui oman edun tullessa edelle. Kirjastossa olen toki Arwidssonin asiakirjakoostetta tavannut, mutta nyt se onnistuu internetissäkin osittain! Keskimmäisiä osia odotellessa...

• Handlingar till upplysning af Finlands häfder: Volumes 1-2
• Handlingar till upplysning af Finlands häfder: Volumes 7-8
• Handlingar till upplysning af Finlands häfder: Volumes 9-10

Google tarjoaa näkymän myös seuraaviin lähdejulkaisuihin

• Wilhelm G. Lagus: Handlingar till Upplysning i Finlands Kyrko-Historia (1)
  
• Wilhelm G. Lagus: Handlingar till Upplysning i Finlands Kyrko-Historia (2)
  
• Wilhelm G. Lagus: Handlingar till Upplysning i Finlands Kyrko-Historia (3)
• Wilhelm G. Lagus: Handlingar till Upplysning i Finlands Kyrko-Historia (4)
  
• Johan Esaias Waaranen: Handlingar upplysande Finlands historia under Karl IX: s tid: 1600-1602
• Johan Esaias Waaranen: Handlingar upplysande Finlands historia under Karl IX:s tid: 1603-1608
• Johan Esaias Waaranen: Handlingar upplysande Finlands historia under Karl IX:s tid: 1609-1611

(Kaikki Google Books -löytöni ovat avoimesti vilkuiltavissa ja iloisessa sekasotkussa.)

Postiluukusta pudonnutta

Perjantaina kotiintullessa odotti minua tavallisen lehtisuman lisäksi ihkaensimmäinen oma kappale Historiallista Aikakauskirjaa. FB-kaveri oli iloinnut siinä julkaistusta kirja-arvostelusta, joten olin nähnyt sisällysluettelon jo päivällä skannattuna. Mutta kannen nähdessäni hätkähdin: toisena otsikkona "Juutalaiset sukunimet". Sanapari, jolla hakukoneet ovat heittäneet jatkuvasti lukijoita tänne blogiini, jossa olen amerikkalaisiin lähteisiin perustuen väittänyt, ettei ole juutalaisia sukunimiä. Uups.

Laura Ekholmin ja Simo Muirin artikkelin koko otsikko kuului Isänmaasuhteen rakentaminen "kansallisten" nimien avulla. Helsingin juutalaisessa seurakunnassa tehdyt sukunimien vaihdot 1933-1944. Se osoittautui mielenkiintoiseksi katsaukseksi suomalaisen yhteiskunnan suhtautumiseen juutalaisiin ja sukunimien kautta ilmaistuun identiteettiin. Helpotuksekseni sisälsi myös lauseen "Onkin syytä korostaa, että yksin sukunimen perusteella ei useinkaan voi päätellä, oliko henkilö juutalaistaustainen vai ei."(s. 35)

Artikkelista selvisi myös suomalaisen "tieteellisen vertaisarvioinnin" taso. Itse en olisi hyväksynyt lausetta "Maaherranvirasto lähetti nimiehdotuksen edelleen tarkastettavaksi joko Suomen sukututkimusseuralle tai Genealogiska samfundetille nimeä vaihtavan henkilön äidinkielen mukaisesti." (s. 39) Mutta ilmeisesti Suomessa pystyy tekemään pätevää historiallista tutkimusta tietämättä, että historian aputieteen tieteellisellä seuralla on kaksikielinen nimi.

HAik:n välissä oli ohut Historian ystävä, joka referoi helmikuisten Historiapäivien antia. Siellä oli näköjään kirjoitettu unioniajan genealogiaa uusiksi, sillä Jyrki Vesikankaan tekstiä lainaten "Unioni syntyi 1397 ja sen alkuajan avainhahmo oli kuningatar Margareetta. Hänen toisen puolisonsa Eerik Pommerilaisen aikana..." Minä ja Wikipedia luulemme Eerikin olleen Margareetan ottopoika, mutta historiaahan kirjoitetaan aina uudelleen. Lehdykän kuvituksen perusteella enimmäkseen miesten toimesta (16 miestä ja yksi nainen).

Lauantain Hesarin yleisönosastossa kahdeksasluokkalainen Milja Nieminen oli järkyttynyt ymmärtäessään, että vielä 50 vuotta sitten naiset eivät päässeet yksin ravintolaan. Hän kirjoitti

Jotta voi muuttaa tulevaisuuden, täytyy tuntea menneisyytensä. Koulussa opetetaan yleissivistävää historiaa ja yhteiskuntaoppia, mutta aiheet ovat usein hyvin pelkistettyjä ja niitä esitetään kapeasta näkökulmasta. Näiden aineiden opetusta pitäisi laajentaa kulmakivistä konkreettiseksi kokonaisuudeksi.

Sunnuntain Hesarissa oli suuri juttu kuusamolaisista suunnitellusta DNA-tutkimuksesta. Tekstin mukaan "Kuusamo on Suomen tunnetuin geneettinen isolaatti. Se tarkoittaa eristynyttä väestöllistä saareketta, jossa samat geenit kiertävät pienen populaation sisällä." Kansallisten DNA-tutkimusten tuloksia vilahtelee silloin tällöin julkisuudessa. Minulle on jäänyt epäselväksi, missä määrin pohjalla on sukututkimusta. Tuntuisi järkevämmältä valita otokseen niitä nykyihmisiä, joiden isovanhemmat ovat yhdeltä suunnalta eikä pitkin ja poikin.

Tuohon vaadittava sukututkimus viimeiseltä sadalta vuodelta on edelleen mahdollista tieteellisiin tarkoituksiin. Mutta kirkkoherranvirastojen ovet ovat sulkeutuneet sukututkijoiden ja tutkivien journalistien edessä. Jälkimmäisten edustajana Ilkka Malmberg kirjoitti kulmatekstissään

Emme siis pääse tutkimaan henkilöiden, sukujen, yhdistysten, kyläkuntien vaiheita 1911-1961 - melko merkitykselliset vuodet Suomen historiassa.

Miten nyt tehdään mikrohistorioita, sukututkimuksia ja lehtijuttuja tuolta ajalta, kun ei saa tietoa ihmisten vaiheista ja jälkeläisistä, joita voisi käydä haastattelemassa? Miten löytää paikkakunnalta muuttaneet ihmiset?

En kylläkään ymmärrä mistä porsaanreiästä Malmberg on tähän asti päässyt kirkonkirjojen ääreen. Onko artikkelin kirjoitus "historiallista tutkimusta"?

Verkkokeskustelussa 100 vuoden rajan soveltamisesta on vilahdellut ulkomaan esimerkit, joten tiedoksi, että Irlannissa hallitus on päättänyt sanoa laille piut-paut ja aikoo julkistaa vuoden 1926 väestönlaskennan. Sanomalehtijutun perusteella perusteltu juuriaan etsivien turistien palvelemisena.

Sillisalaattia viikonlopusta

Perjantaiaamuna soi puhelimeni ja tarjottiin peruutuspaikkaa illan RWBK-konserttiin. Onneksi ei ollut aprillipila ja kalenterini ohjelmoimaton. Eli pääsin nauttimaan Finlandia-talossa traditionaalisen kaavan konsertista, jossa sisääntulomarssin sävelet toivat melkein kyyneleet silmiini. Vaikka en teekkariaikana ollut osallistuja, tuli teekkari/dippainssiyydestä kuitenkin oleellinen osa identiteettiäni. Koulutukseni näkyy standardimatrikkelitiedoissa, mutta osallistumiskerrat (5?) Töölönlahden palokuntatalon konserteisssa eivät. Kaikki käsiohjelmat kyllä arkistossani eli tieto löytyy tarvitsevalle. Mutta älyääkö niistä vetää johtopäätöstä "nauroi ja nautti tunnelmasta"? (RWBK:n historiasta tekstiä omalla verkkosivullaan.)

Lauantaiaamuna oli tarjolla toisenlaista yhteishenkeä, kun seisoin Kansallisarkiston lukitun oven edessä. Olisi pitänyt aueta yhdeksältä, mutta jonkun sekaannuksen takia pääsimme sisään 20 minuuttia yli varaovesta. Ohjelmassani on registratuuran selailua, joka tällä kertaa tuotti vihdoin sen kirjeen, jota olin jo mielestäni useasti hakenut löytämättä. Hups! Registratuura sai tavanomaista enemmän tuuletusta, sillä Pertti Vuorinen piti esittelykierroksen sukututkija(?)ryhmälle ja useampikin osallistuja innostui selailemaan nidoksia ja ihailemaan kopioijan työtä sekä käsialaa.

Oma jaksamiseni loppui ennen aukioloaikaa, joten poikkesin tiirailemaan uuden tutkijasalin kirjahyllyjä. Parissa minuutissa löytyi erittäin hyödyllinen opus, jota kopsasin sitten puolisen tuntia. Suurella huolella tekemäni bibliografinen haku ei ole vielä tuottanut mitään yhtä hyvää! Siitä olen toistaiseksi oppinut vain, että kirja-arvostelut ja pääkirjoitukset näyttävät hämäävästi artikkeleilta ARTOn riveissä.

Bibliografinen haku ei myöskään tuottanut viitettä, jonka Anu Lahtinen ystävällisesti toimitti lauantai-iltana kommentiksi viikon takaiseen blogitekstiini. Rohkaisin nimittäin alkuviikosta itseni ja pyysin apua. Puoli pistettä minulle ja 10+ Anulle, jolla on toki parempaakin tekemistä kuin auttaa kaltaistani diletanttia.

Jonka Ångerman-tutkimus sakkasi viikonlopun muun ajan Viipurin vuosissa 1540-luvulla. Kirjastosta on lainassa Katajalan ja kumppaneiden tuore Viipurin läänin historia III. Suomenlahdelta Laatokalle, josta löytyi huomattavan hyviä pätkiä kopioit... lähteeksi. Pisteet teoksen kustantajalle kevyen paperin valitsemisesta, mutta miksi historiakirjoista pitää tehdä tiiliskiviä? Tässäkin oli kaksi selvää osaa, joista olisi voinut tehdä kaksi kirjaa, joita olisi jaksanut kannatella käsissään yksi kerrallaan. Ottakaa vaan minusta mallia, pienet ja ohuet kirjat on kivoja kirjoittaakin. Kirjoittamisesta puheenollen...

Löytöjä

Reijo Valta kirjoitti Messeniuksen historiankirjoituksesta ja linkitti vanhaan tekstiini. Kiitos! Tämän kunniaksi yllä Messenius itse (Kyläkirjaston Kuvalehti 31.12.1888) ja postauksen alareunassa Kajaanin linna (Kyläkirjaston Kuvalehti 30.6.1888)

Kuopion kaupunginkirjaston blogissa aloitettiin sarja Minna ja miehet nuoret. Samassa kirjoituksessa kerrottiin, että kaupunginkirjasto suunnittelee digitoivansa osan Minna Canth-arkistosta juhlavuodeksi 2014.

Otso Kantokorpi kirjoitti värikkäästi ja fiksusti Kuurojen museosta ja seminaarista Muutoksen tuulia museoalalta. Lisätietoa seminaarista Suomen museoliiton sivulta.

Jessica Parland-von Essen kommentoi på svenska aihetta "digitointi tutkijoiden tarpeisiin". Elkan blogissa Johannes Valo kirjoitti nimien tuottamista haasteista sota-arkistojen kunnostus- ja inventointiprojektissa.

Kati Parppei muistutti (ainakin minua) siitä, että kielivähemmistöimme kuuluu myös karjalankieli. Hän oli myös "kolunnut viran puolesta 1800-luvun sanomalehtiä".

Reija Satokangas kertoi Oulun VPK:n historiahankkeen aloitustunnelmista.

Juha Leinivaara oli lukenut David Woottonin kirjan Bad Medicine - Doctors Doing Harm Since Hippocrates.

Marjo Kaartinen (?) raportoi vierailusta Aboa vetus & ars nova -museon uuteen Rihmasto-näyttelyyn.

Anki Heikkinen oli lukenut Fredrika Runebergin kirjan Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. Juha Vuorela oli lukenut Hanna Suutelan kirjaa Impyet. Näyttelijättäret Suomalaisen Teatterin palveluksessa, jonka tekijä oli hänelle lähettänyt! Olen niin kateellinen, että tuskin sain tämän kappaleen kirjoitettua. Mutta totean kumminkin, että Juha raportoi myös Tarvas-radiosta, jonka "tarkoituksena on tehdä, dokumentoida ja kertoa alle kahden tuhannen asukkaan pitäjässämme tarinoita sukupolvelta toiselle, kaverilta kaverille, tutulta tuntemattomalle jne jne."

Torsten Kälvemark oli löytänyt på svenska ruotsalaisesta Husmodern-lehdestä jo vuonna 1933 profetaalisen tekstin natsi-Saksasta. Kälvemark lopettaa "Den politiskt blinda och selektiva moralen tycks vara tidlös."

Magnus Reuterdahl oli kirjoittanut in English ja på svenska viinin tuonnista ja viennistä historiallisesti.

Claes Carlsson-Klauzner ja Ulla B Ericsson olivat arkistossa yhtäaikaa ja poislähtiessään huomasivat tutkimusaiheittensa yhteydet. Raportoivat på svenska blogeissaan.

Keskiajanelävöittämisen tilanteesta Suomessa Eveliina totesi:

Välillä tuntuu, että seurasta on tullut yhä enemmän varustelukilpailu. Kuka teettää hienoimmat teltat, kuka ompelee eniten hienoja vaatteita, kenellä on paras dokumentaatio? Väki jakautuu yhä enemmän niihin, joilla on aikaa, innostusta ja rahaa, ja niihin, joilla ei ole mahdollisuuksia tai halua panostaa harrastukseen. Se on sääli.

Jenni Sahramaa oli puolestaan tehnyt kuvakatsauksen harrastajien vaatteista ja lopetti kirjoituksensa:

Ehkä niin, että ihanteellisessa, mahdollisesti utopistisessa tilanteessa histel-harrastajienkin parissa muoti-ilmiöt ja vaatetuksen variaatio kuvastaisivat löytöaineiston variaatiota, ja useimmille ratkaisuille olisi olemassa jokin tutkimustyöhön tai valistuneeseen arvaukseen pohjaava perustelu. Tämä ei tietenkään ole kaikille harrastuksen keskeinen pointti, eikä sen missään tapauksessa tarvitse sitä olla.

Mikael huovutti kangasta muistuttamaan kotikutoista ja kertoi menetelmistään på svenska ja in English. Helsingin yliopiston Ylioppilaslehdessä folkloristit esittelivät Kalevala-korujaan. Tekstimainonnan uusi aluevaltaus?

Elias Lönnrotin hautajaisista kuva ja esineitä

Kyläkirjaston kuvalehden numerossa 7/1884 oli kansikuvana alla oleva, kuvatekstinä "Ylioppilasvaltuuskunta kantaa Elias Lönnrotin ruumiilliset jäännökset Sammatin kansakouluhuoneelta kirkkoon."

Elias Lönnrot kuoli 19.3.1884 ja hautajaiset pidettiin 3.4.1884. Lääkäreiden Duodecim-lehdessä on vuonna 2004 julkaistu Kauko Kouvalaisen katsaus Elias Lönnrotin sairaudet ja kuolema, josta selviää, että

Elias Lönnrot oli toivonut, että hänet haudataan hiljaisuudessa ja kuolemasta ilmoitetaan vasta hautajaisten jälkeen. Toisin kuitenkin kävi, vaikka kuolinilmoitus oli koruttomuudessaan Lönnrotin toiveita vastaava.

Juhlallisuuksiin liittyviä esineitä tarttui Google-hakuun. Heikki Laitinen on ollut Jättikantelon jälillä ja kirjoittaa

Mutta vaikka kantele soi vielä tänäänkin, ei tiedetä, onko sitä koskaan soitettu. Se on nimittäin tehty kukkaiskanteleeksi Elias Lönnrotin hautajaisiin huhtikuun 3. päivänä 1884. Tästä kertoo vielä eräs erikoinen piirre. Jättikanteleen kansi ja sivut ovat täynnä pieniä nauloja ja parissa naulassa ja parissa kielessäkin on vielä jäljellä kuivuneiden kukkalehtien sirpaleita. Vihreä kantele oli aikanaan peitetty kukin ja laakerinlehdin. Haudalta kukkakantele lienee nostettu suoraan kellotapulin hirsihuoneeseen ja siellä se on vieläkin.

Sanomalehti Länsi-Uudenmaan verkkosivuilla puolestaan kerrottiin Erään hopeaseppeleen tarina. Toimittaja on ihmeissään, kun Lönnrotin hautajaisiin lahjoitetun esineen paikannus onnistuu internetissä

Klikkaan itseni Museoviraston kotisivulle ja edelleen kokoelmaselaimeen. ”Museoviraston kokoelmaselaimella voi hakea esineitä ja kuvia Suomen kansallismuseon, Kulttuurien museon ja Suomen merimuseon esinekokoelmista sekä Museoviraston Kuva-arkiston ja Rakennushistorian osaston arkiston kokoelmista. Kaikki selaimella näkyvät esineet ja kuvat on tallennettu museotietojärjestelmä Muskettiin, josta niitä avataan selaimeen tietojen tallennuksen ja tarkistuksen edistyessä,” sivulla kerrotaan. Luen edelleen, että Muskettiin on tallennettu tiedot noin 75 000 esineestä ja 7000 kuvasta.

Etenen hakusivulle. Hakuehdot. Esine. Mikä. Lönnrotin hopeaseppele. Käynnistä haku. BINGO!

Eteeni aukeaa esinekortti. Seppeleen on valmistanut Gustav Alexander Sohlman Pietarissa vuonna 1884. Seppeleen pituus 44 senttiä ja leveys 34 senttiä. Kontekstitiedot: käyttötapa kansalaisten lahja. Toimija Lönnrot Elias.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 90

Sippolan talon poika Fredrik Immanuelinpoika jäi taloon työmieheksi ja otti sukunimen Palomäki. Hänen poikansa Juho Kustaa (s. 6.1.1880 Kokemäki) lähti maasta lokakuussa 1903 ja merkittiin vuonna 1908 palanneeksi 3 vuoden jälkeen. Juhon veli Verner Mikkel (s. 19.9.1877 Kokemäki) otti passin Amerikkaan 16.04.1903. Hänellä oli tuolloin jo vaimo ja kaksi lasta.

Veljesten serkku Kalle Vilhelm Sippola (s. 9.10.1885 Kokemäki) saapui 17.3.1907 Halifaxiin. Hän meni naimisiin 6.9.1912 Thunder Bayssa ja kuoli siellä 10.6.1975 ison perheen isänä.

Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 171, 1881-1890 s. 201, 1891-1900 s. 256
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Passitietokanta, Siirtolaisuusinstituutti
Struthers Family Tree, Ancestry.com member tree owned by user jimstruth

Tenholassa palkittiin hengenpelastaja ja hedelmäviljelijä

Tenholassa 4.5.1783 palkittiin rahasummalla jumalanpalveluksen jälkeen vaimo Ingeborg Norell. Hän oli pelastanut elämälle hukkuneen lapsen. Juhlallisuuksista lähetettiin tiedonanto, joka julkaistiin vasemmalla olevan näköisesti sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.7.1783.

Ingeborgista tietäisin ja kertoisin mielelläni enemmän.

Hiskistä yksi tarjokas on Porvoossa 9.8.1764 vihitty "J: Ingeborg Dan:dr:", jonka mies "Gullsmedsges: C: G: Norell ". Pariskunnalle syntyi Porvoossa 6.4.1765 tytär Elsa Greta, Vehkalahdella 24.7.1766 Jacob Johan ja 4.10.1768 Cathar: Elisabeth, joka kuoli 22.12.1768. Mutta mitä kultasepän vaimo olisi tehnyt Tenholassa?

Paikkakuntalaisesta oli selkeämmin kyse kolme vuotta aiemmin kun lukkarintuvassa pidetyn pitäjänkokouksen jälkeen palkittiin Prästkullan tilalta seppä Johan Berg hedelmäpuiden johdosta. Tästä kertoi Inrikes tidningar 10.8.1780. Samana vuonna oli vihitty 28.3.1780 Rombystä "Sne:Smed Johan Berg " ja Skinnarby Lillgårdin "Bond:Dr Caisa Johansdr. ". En pikaisella hakemisella löytänyt heitä Prästkullan sivuilta rippikirjasta 1780-1785, mutta ei siellä toistakaan seppää näkynyt. Hiskistä poimittuna suurin osa pariskunnan lapsistakin syntyi Rombyssä ja sieltä perhe löytyy myös edellä mainitussa rippikirjassa.

No ei ihan!?

Aprillipäivän kunniaksi epätarkoilta vaikuttavia juttuja ulkomaiden mediasta.

Literary Gazette kertoi vuonna 1817,

The system of Match-making in England has generally been considered rather as a private affair than a public occupation. In Finland, however, it is actually a profession, practised by one or two old women in every village. But it is perhaps a more curious fact, that the solemnization of the marriage ceremony only takes place on one day in the year!

että Suomessa kaikki häät pidetään yhtenä päivänä. Niinkuin olen täällä blogissa muutamassa jutussa todennut, monissa pitäjissä oli yleisiä hääpäiviä, mutta vielä en ole törmännyt paikkaan, jossa kaikki olisi vihitty samana päivänä. Siinäpä olisi ollut juhlimista!

Arctic zoology, Volume 3 sisälsi Thomas Pennantin tekstiä (kirjan omistus päivätty 1788) Suomesta väittäen,

Finland, especially the middle parts, is most amazingly intersected with lakes and moors; it abounds with game, and, unluckily, with fastnesses for bears, of such fierceness, that in the year 1758 they destroyed, in the parish of Huittis alone, not fewer than eight hundred and eighty-seven cattle!

että vuonna 1758 pelkästään Huittisissa karhut tappoivat 887 nautaa (tai mahdollisesti muuta karjaa). Tämä lienee mahdollisuuksien rajoissa, mutta silti rohkenen epäillä. Olisiko kuitenkin koko Suomen luku? Tai muutkin pedot kuin karhu mukaanlaskettuna?

Mutta löytyy sitä omituisuuksia kotimaisestakin mediasta. Alla on Kyläkirjaston kuvalehti 9/1886 mukaan Turun linna.

Numerossa 10/1886 luonnollisesti korjaus, lehteen oli erehdyksessä mennyt kuva Viipurin linnasta. Alla muistutukseksi Turun linna kyseisestä numerosta.