Perjantaiaamuna soi puhelimeni ja tarjottiin peruutuspaikkaa illan RWBK-konserttiin. Onneksi ei ollut aprillipila ja kalenterini ohjelmoimaton. Eli pääsin nauttimaan Finlandia-talossa traditionaalisen kaavan konsertista, jossa sisääntulomarssin sävelet toivat melkein kyyneleet silmiini. Vaikka en teekkariaikana ollut osallistuja, tuli teekkari/dippainssiyydestä kuitenkin oleellinen osa identiteettiäni. Koulutukseni näkyy standardimatrikkelitiedoissa, mutta osallistumiskerrat (5?) Töölönlahden palokuntatalon konserteisssa eivät. Kaikki käsiohjelmat kyllä arkistossani eli tieto löytyy tarvitsevalle. Mutta älyääkö niistä vetää johtopäätöstä "nauroi ja nautti tunnelmasta"? (RWBK:n historiasta tekstiä omalla verkkosivullaan.)
Lauantaiaamuna oli tarjolla toisenlaista yhteishenkeä, kun seisoin Kansallisarkiston lukitun oven edessä. Olisi pitänyt aueta yhdeksältä, mutta jonkun sekaannuksen takia pääsimme sisään 20 minuuttia yli varaovesta. Ohjelmassani on registratuuran selailua, joka tällä kertaa tuotti vihdoin sen kirjeen, jota olin jo mielestäni useasti hakenut löytämättä. Hups! Registratuura sai tavanomaista enemmän tuuletusta, sillä Pertti Vuorinen piti esittelykierroksen sukututkija(?)ryhmälle ja useampikin osallistuja innostui selailemaan nidoksia ja ihailemaan kopioijan työtä sekä käsialaa.
Oma jaksamiseni loppui ennen aukioloaikaa, joten poikkesin tiirailemaan uuden tutkijasalin kirjahyllyjä. Parissa minuutissa löytyi erittäin hyödyllinen opus, jota kopsasin sitten puolisen tuntia. Suurella huolella tekemäni bibliografinen haku ei ole vielä tuottanut mitään yhtä hyvää! Siitä olen toistaiseksi oppinut vain, että kirja-arvostelut ja pääkirjoitukset näyttävät hämäävästi artikkeleilta ARTOn riveissä.
Bibliografinen haku ei myöskään tuottanut viitettä, jonka Anu Lahtinen ystävällisesti toimitti lauantai-iltana kommentiksi viikon takaiseen blogitekstiini. Rohkaisin nimittäin alkuviikosta itseni ja pyysin apua. Puoli pistettä minulle ja 10+ Anulle, jolla on toki parempaakin tekemistä kuin auttaa kaltaistani diletanttia.
Jonka Ångerman-tutkimus sakkasi viikonlopun muun ajan Viipurin vuosissa 1540-luvulla. Kirjastosta on lainassa Katajalan ja kumppaneiden tuore Viipurin läänin historia III. Suomenlahdelta Laatokalle, josta löytyi huomattavan hyviä pätkiä kopioit... lähteeksi. Pisteet teoksen kustantajalle kevyen paperin valitsemisesta, mutta miksi historiakirjoista pitää tehdä tiiliskiviä? Tässäkin oli kaksi selvää osaa, joista olisi voinut tehdä kaksi kirjaa, joita olisi jaksanut kannatella käsissään yksi kerrallaan. Ottakaa vaan minusta mallia, pienet ja ohuet kirjat on kivoja kirjoittaakin. Kirjoittamisesta puheenollen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti