Itsensä hirttänyt orava

Aamun Hesarissa oli melkein koko sivun promo Heikki Lehikoisen kirjasta Ole siviä sikanen, joka on minulle kirjastosta vasta matkalla. Joten tämä pätkä on Johan Lahdenperän jutusta heränneitä ajatuksia ja kysymyksiä. Eli seuraa nipotusta.

Jutussa on pitkä pätkä eläimiinsekaantumisesta. "Asiasta ei ole juuri puhuttu." Jaa, minun muistaakseni kyllä Teemu Keskisarjan väitöskirja pari vuotta sitten sai jonkin verran julkisuutta. Ettei vaan ole ollut Lehikoisellakin lähteenä?

Harakoiminen, joka itselleni oli muutama vuosi kansanperinnekirjasta positiivinen löytö, on herättänyt Lahdenperässä toisenlaisia ajatuksia: "Alastomia naisia käytettiin taikomisessa niin usein, että tietäjiä voisi epäillä taka-ajatuksista." Naisia käytettiin, he eivät olleet aktiivisia toimijoita? Tietäjät olivat miehiä?

Lahdenperä lopettaa "Ole siviä sikanen näyttää Suomesta todellisuushäiriön tai satuilun kaltaisen kehitysvaiheen, jossa tiedon edellyttämää kausaalisuutta ei vielä tunnettu. Siksi teknologiaan oli vielä pitkä matka."

1) Koko ihmiskunta eli käsittääkseni ennen valistusta aikaa, jossa empiiristä tieteentekemistä ei tunnettu/tunnustettu.

2) Kun elämää hallitsivat niinkin vaikeasti havaittavat asiat kuin pieneliöt (sairaudet) ja vaikeasti ennustettavat asiat kuin sää ja maailmanpolitiikka, niin eiköhän ole ymmärrettävää, että tehtiin mitä voitiin ja keksittiin. Ei tarvinne kutsua todellisuushäiriöksi.

3) Teknologia on Pienen tietosanakirjan mukaan "ammattioppi, joka käsittelee työtapoja, -koneita ja -välineitä, joita käytetään valmistettaessa luonnontuotteista tarveaineita ja -esineitä. Jakaantuu mekaaniseen ja kemialliseen t:aan." Millähän vuosisadalla Suomessa alettiin valmistaa luonnontuotteista tarveaineita ja -esineitä?

Metsästä

Näkemys Hirvi-metsästä Helsingin Viikko-Sanomista 5.5.1882.

Muuta metsäistä:

• Jouni Yrjänän väitöskirja Metsäpirulainen. Liikemies Erik Johan Längman (1799-1863) talousjärjestelmän murroksessa
• Tapio Karjalaisen väitöskirja Puutavarayhtiöiden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomessa vuosina 1885 - 1939
• Anne Ruuttula-Vasarin väitöskirja "Herroja on epäiltävä aina – metsäherroja yli kaiken" Metsähallituksen ja pohjoissuomalaisten kanssakäyminen kruununmetsissä vuosina 1851–1900
• Tapani Tasasen väitöskirja Läksi puut ylenemähän : Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla
• Tomi Letonsaaren gradu Metsänhaltijat itäsuomalaisessa kansanuskonnossa
• Heikki Roiko-Jokela & Heikki Hämäläinen: Metsät kartoissa 1630—1850, hakemistosta esimerkkikarttoihin
• Hanna Snellman: Tukkilaisen tulo ja lähtö : kansatieteellinen tutkimus Kemijoen metsä- ja uittotyöstä (Käyttöehdot)
• Matti Peltola: Uiton historia - Tukinuitosta Suomessa 1800-luvun puolivälistä 1980-luvulle (Käyttöehdot)
  
• Jaana Laine: Puukaupan säännöt. Yksityismetsänomistajien ja metsäteollisuuden puukauppa Itä-Suomessa 1919–1939
  (Käyttöehdot)
• Olli Heikinheimo: Forestry in Finland (1922)
• John Croumbie Brown: Finland: Its Forests and Forest Management (1883)
• Vanhaa metsäkirjallisuutta
  

Toivo seilaa

Fregatti Toivo, sarjasta Arkistolaitoksen digitaaliarkiston kontekstittomia kuvia. Ei, kun siis... Kauppahuone J.W. Snellman G:son> Kauppahuone J.W. Snellman G:sonin arkisto
>KARTAT JA PIIRUSTUKSET > Fregatti Toivon piirustukset (34a:3A-F)

Toivo valmiina Jukka A. Mikkolan purjehdushistoriallisilla sivuilla

Kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellman G:son (1809–1881) kerrotaan perustiedot Bibliografiakeskuksen talousvaikuttajasarjassa.

Google-haku tarttui myös tuoreeseen ja asiallisen oloiseen Ritva Rajander-Juustin ja Tuula Rajanderin kirjaan Maahan kiintyneitä & Onnen etsijöitä, joka saakoon sen kunniaksi ilmaisen mainospalan tähän. Esittelytekstinsä mukaan "Maahan kiintyneitä ja onnen etsijöitä on kirja kainuulaisesta maanviljelijäsuvusta Möttösistä, maahan kiintyneistä. Suku- ja historiantutkimus paljastaa suvusta myös toisen puolen, sillä onnea on lähdetty etsimään välillä kaukaakin. Kirjoittajien esipolviin liittyy henkilöitä Möttösten lisäksi Vienan Karjalan Vuonnisesta sekä mm. Rajander-, Mellin- ja Wacklin -suvuista. Kirjassa on sukutauluja elävöittämässä 15 artikkelia sukujen ja henkilöiden elämästä omassa historiallisessa ympäristössään."

Muistelmia

Ville Pernaa oli käsitellyt Kanavan pääkirjoituksessa Lipposen muistelmien ensimmäisen osan totuusarvoa:

Lipponen kirjoittaa koko menneisyyden mieleisekseen ja onnistuu lopulta luomaan teokseen sisäisen uskottavalta tuntuvan logiikan, kun sosiaalidemokraatti on jatkuvasti yhtä oikeassa kuin kepulainen tai kommunisti väärässä.

Amerikassa muistelmista on myös puhuttu viimeiset pari vuotta. Slate:ssa kirjoitettiin maaliskuussa paljastuneista muistelmaväärennöksiä ja annettiin ohjeet uusille vastaavien kirjoittajille:

Kirjoita epätarkasti. Ei tarkkoja päivämääriä, mielummin pelkkä vuosi tai mahdollisesti vuosikymmen.
Kirjoita siitä minkä sinä tiedät, ja kukaan muu ei. Älä mainitse asioita, joilla on asiantuntijoita.
Älä jätä todisteita, todistajia äläkä jälkiä.
Älä kerro kenellekään.

Positiivisempaan suuntaan kääntyäkseni Työväenperinne sivuilta löytyi kirja-arvio Muistot muistiin – neljä tapaa kirjata ylös muistitietoa. Tele-topeliuksessa verkkokurssi Kerron elämästäni.

Paikallishistoriallista muistelua Kansalaismuistissa.

Oulun arkista esimerkki lyhyestä omaelämäkerrasta: Elias Sutelan elämäkerta eli onnettomuuksien ajama.

Reijo Vallan toimittamat Abel Olosen muistelmat.

Arabian matkaaja Georg August Wallinin tekstejä Archive.org:sta
Georg August Wallins reseanteckningar från Orienten åren 1843-1849: dagbok ... (1864)
Bref och dagboksanteckningar (1905)

Hufvudstadsbladetista on löytynyt muistelmia otsikolla Från flydda tider, mutta osa teksteistä jäänyt Historiallisen sanomalehtikirjaston hakumoottorin ulottumattomiin. Toistaiseksi tavoitettu:

Från flydda tider. I. Mitt barndomshem. -tt-. (11.3.1877)
Från flydda tider. II. Skolan. (22.3.1877, 3.4.1877, 29.4.1877)
Från flydda tider III. Min första resa till gymnasiistaden. (13.6.1877)
Från flydda tider. IV. Mitt hem under skoltiden. Ferierna. (7.4.1878)
Från flydda tider VI. Gymnasium (29.8.1878)
Från flydda tider VII. Lifvet vid Gymnasium (23.11.1878, 24.11.1878)
Från flydda tider IX. Minnen från gymnasii-tiden. (29.1.1879)
Från flydda tider. X. Spektakelaftnarna i landsorten. (13.2.1879, 23.2.1879, 13.3.1879)
Från flydda tider. XI. Åter vid gymnasium. (13.3.1879, 16.4.1879)

Hankalia sanoja

Tavarantasaajani varastivat enimmäkseen vaatteita ja tavaralistojen käännöksissä oli samoja haasteita kuin aikanaan perukirjojen kanssa. Ensin pitää saada käsialasta selvää, sitten keksiä mitä on suomeksi ja lopulta olisi ihan kiva vielä ymmärtää mistä oli oikeasti kyse.

Käsialapuolella tuottaa minulle edelleen hankaluuksia erottaa f ja s. (Tämä siis 1800-luvun selvässä tekstissä ja seuraavaksi yritän siirtyä 1700-luvulle...) Reilusti yli kuukauden yritin löytää käännöstä sanalle fortut, jonka epäilin tarkoittavan jonkinlaista päällystakkia. Vihdoin kilahti päässäni kello ja vaihdoin etukirjaimen. Vasta tämän jälkeen huomasin, että jostain suomenkielisestä lähteestä olin jo toisaalle käsikirjoitukseen poiminutkin sortuutin.

Kotona käytän isotätini kouluaikaista sanakirjaa, josta pienestä koostaan huolimatta löytyy lähes kaikki. Jos se pettää niin sitten internettiin Svenska Akademiens ordbokin pariin. Sieltä on turha etsiä aakkosten loppupään sanoja, viimeisenä edelleen trivsel. (Jollain ollut huumorintajua?)

Ruotsiin sähköposteja väsätessä Googlen käännöskone riittää sanojen tarkistukseen, mutta tutkimustarkoituksiin verkosta löytyy SAOB:n lisäksi:

• Ferdinand Ahlmanin Ruotsalais-suomalainen ja suomalais-ruotsalainen sanakirja , joka 1800-luvun lopulla painettuna on sanastoltaan oikeaa 1800-luvun elämään. Digitointi ei ole aukeaman keskeltä aina luettavassa kunnossa, varhaisempi Svenskt-Finskt lexikon : Ruotsalais-Suomalainen sanakirja (1865) huolellisemmin taltioitu. Siitä on myös vuoden 1883 painos.
• Gustaf Erik Eurén: Finsk-swensk ordbok. Suomalais-ruotsalainen Sanakirja. Hämeenlinnassa. 1860.
• Carl Helenius: Suomalainen ja ruozalainen sana-kirja: Finsk och svensk samt svensk och ... (1838)
• Carl Ulrik Broocman: Lärebok i svenska språket: med tillhörande öfningar (1814)
• F. W. Rothsten: Latinais-suomalainen sanakirja, koulujen tarpeeksi. (1864)
• Gustaf Renvall: Suomalainen sana-kirja: Lexicon linguæ finnicæ, cum ..., Niteet 1-2 (1826) (Toinen kappale ja kolmas kappale)
• Eino Sakari Yrjö -Koskinen: Suomalais-ranskalainen sanakirja: Dictionnaire finnois-français (1900)
• Johan Fredrik Wallin: Suomen-Wenäjän-ja Ruotsin-kielinen Sana-Kirja (1848)
• Kangassanastoa

Sanomalehdistä voi toisinaan yrittää etsiä saman uutisen sekä ruotsiksi että suomeksi ja päästä näin eteenpäin. Suomettaressa julkaistiin 18.11.1864 alkaen virkasanastoa, josta oheinen leike. Montakohan "leikkelynneuvojaa" Suomessa tuolloin toimi?

Vilken historisk person är du?

Smulan, jonka blogista Svenska Dagbladetin testin bongasin, sai tulokseksi Anders Celsiuksen. Minä...



"Hitta tvilling" tuotti sentään vaihtoehdoksi Mary Wollstonecraftin.

Englantilainen Suomessa 1901 & 1908

Joululomalla selailin läpi kirjaa Finland as it is, josta poimittu oheiset vignettikuvat. Kirjasta on Archive.org:ssa kolme versiota (1, 2, 3), mutta yhdestäkään ei saa valitettavasti Suomen IP-osoitteiden kautta ladattavaa pdf:ää, jota olisi mukavampi lukea ja josta kuvat olisi saanut selkeämpinä irti.

Kirjoittaja Harry de Windt ei ole tarkistanut ihan kaikkia faktojaan, mutta kertoo eloisasti Suomessa matkustamisesta ja majoittumisesta. Hän käy Viipurissa, Savonlinnassa, Imatralla, Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella, Vaasassa, Oulussa... Törmää yllättävän usein englanninkielentaitoisiin, joihin kuuluu kuvissa näkyvän seinäjokelainen rautatieaseman ravintolanpitäjä "neiti Elisa", ja itse hämmästyy kirjakauppojen tarjonnan runsaudesta Helsingin ulkopuolellakin.

Samaan kiinnittää huomionsa myös elokuusta 1907 maaliskuuhun 1908 August Suomessa liikkunut Rosalind Travers. Hän on keräännyt tietoa matkakirjeisiinsä perusteellisesti, mutta valitettavasti hetken hämmennyksen jälkeen ymmärsin, että osa pienemmistä paikannimistä ja henkilönimistä oli muutettu. Mutta oli mielenkiintoista lukea m.m. mielipiteitä Helsingin jugend-rakennuksista, kun niistä esim. Kansallismuseo ("aivan kaupungin laidalla") oli vasta nousemassa.

Palasia

Historiallinen sanomalehtikirjasto on edistynyt jo niin pitkälle, että etusivulla lukee "Kansalliskirjasto on digitoinut kaikki Suomessa vuosina 1771-1900 ilmestyneet sanomalehdet". Ja hakuihin tulee osumia ainakin vuosilta 1911-1917 tekstillä "Tämä lehti sisältää tekijänoikeussuojattua aineistoa. Lehteä voi selata ainoastaan vapaakappalekirjastoissa tarkoitukseen varatuilla asiakaspäätteillä." Siellä ne on tekijänoikeudet tallessa, kirjastossa. vähän niinkuin henkilötiedot arkistossa. Ei pääse mitään ylimääräistä ulos? (Tätä aihetta sivusi Jessica Parland von Essen tekstissään Webbarkiv: "... tillgängligt endast på ort och ställe på de stora forskningsbiblioteken - alltså det går inte ens för en forskare att per distans få tillgång till materialet. Dessutom är all kopiering väldigt förbjuden (det skulle inte förvåna mig om det gäller även material man själv producerat ...).")

Tiina Miettisen artikkeli Eeva Maria Matintytär Löytty – nainen, jonka lukkari Saxberg surmasi Historiallisesta Aikakauskirjasta on kaikille rippikirjoihin koskeneelle sopivaa luettavaa. Tutkitaan kunnolla eikä tehdä oletuksia!

Coloriastossa asian joukossa värjäysaiheisia kaskuja ja vitsejä.

Georg Haggren palasi Raaseporin kaivausten tuloksiin lumen peittäessä alueen alleen.

Rauno Ketonen on kirjoittanut Aleksis Kiven seitsemästä loppilaista veljeksestä ja toisesta kotimaisesta Hakasalmen torilla. Hänen lapsuuden muistojaan Lopen Läyliäisistä myös erillisessä albumissa.

Waaran suvun blogi on hyvä esimerkki sukuun liittyvien henkilöiden ja asioiden esittelystä.

Kotilieden Vanhat ajat kertoo kaikenlaista 1900-luvusta, esim. miten pergamenttipaperista on apua keittiössä.

Englanninkieliset keskiaikauutiset raportoivat Ruotsista löytyneestä vanhasta kirkosta. Samalla foorumilla kerrottiin teoriasta, että viikinkien ensimmäiset retket olivat itsepuolustusta.

Ruotsissa on valtakunnallinen sukututkimusseura työllistänyt yhden henkilön hautainventointiin. Ja projektivastaava hoitaa kuolleitten tietokannan uutta versiota kokoon. Ruotsissa tehdään edelleen CD-levyjä, valtionarkisto väestöstä vuonna 1880. Kaikki edelläolevat uutisoitu Helsingborgs Dagbladissa joulukuussa. Missäs suomalaisen sanomalehden verkkolehdessä olen nähnyt vastaavaa... no en kyllä missään.

Australialaisella sukututkimussivustolla oli kysytty juuriston koostumusta. Tuhannesta vastaajasta 23% oli vankien jälkeläisiä, 17% sotilaiden, 13%:lla oli joku kuuluisa esivanhempi, 11%:lla englantilaista aristokratiaa geeneissään. Lähteenä Eastman's Online Genealogy Newsletter, jossa uutisoitiin myös tuoretta kirjaa, jonka teesinä "ihmiskunta aloitti maanviljelyn saadaakseen viinaa". Ei kuullosta ollenkaan epätodennäköiseltä, onhan useaan otteeseen mietitty mikä sai siirtymään työintensiivisempään elinmuotoon ja paremmat bileet motivoivat moneen.

Sunnuntaiksi Suomesta kuva

Matka kolmannessa luokassa Helsingistä Malmille, vuoden 1891 tyyliin. Löytyi julkaisusta Nuori Suomi : kirjallistaiteellinen joulualbumi. Piirtäjänä A. Gallén eli Akseli Gallen-Kallela.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 26

Kokemäellä syntynyt Kalle Sainio (s. 2.81879) saapui New Yorkin satamaan 28.3.1913 Caledonia-laivalla, joka oli lähtenyt Glasgowsta. Kokemäen Harolan kylään oli jäänyt vaimo Aino ja vastaanottajana oli ystävä August Felt New Jerseyn Jersey Cityssä.

Aino tuli Glasgowsta New Yorkiin 8.1.1914 Cameronia-laivalla kolmen lapsen kanssa. Ilmeisesti tapahtunut jonkinlainen kirjausvirhe, sillä he ilmoittavat Kokemäelle jääneen perheen isän Alexi Sainion ja vastaanottajana olevan perheen isän Kalle Sainion. Alexi Kallen isä?

Vuoden 1917 kutsuntakorttia täyttäessä Kalle ja vaimo Aino asuivat Ohion Ashtabulassa. Kalle elätti perhettä räätälinä samoin kuin vuoden 1920 väestönlaskennan aikaan, jolloin perheen lapsia kirjattiin Suomessa syntyneet Eva 11v., Martha 8v., Helga 6v ja Ohiossa syntyneet Charles 4v. 1 kk. ja Martin 1 kk.

Toinen August Feltin kaveri oli Kalle Kuitti (s. 20.10.1889), joka saapui New Yorkin satamaan Kööpenhaminasta Oscar II-laivalla 30.4.1913. Suomeen hän jätti tätinsä Eva Kuitin Ylistaron kylään. Vuoden 1917 kutsuntakorttia täytettäessä hänellä oli jo vaimo ja kaksi lasta. Perhe asui Ohion Ashtabulassa, kuten myös 1920 väestönlaskennassa, josta selviää, että poika Arthur oli 4-vuotias, Taino 2 v 11 kk. ja tytär Anna 1 v. 3 kk.

Kummastakaan perheestä ei löydy tietoja vuoden 1920 jälkeen. Kutsuntakorttien syntymäpäivistä Kalle Kuitin täsmää Kokemäen kastelistoihin. Hänen isänsä oli Kuitin itsellinen Kaarlo Kustaa Kaarlonpoika Mäkelä ja äitinsä Eva Stina Kustaantytär.

Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2186; Line: 13; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1914; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2248; Line: 1; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Ashtabula County, Ohio; Roll 1819738; Draft Board: 1.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Ashtabula Ward 1, Ashtabula, Ohio; Roll T625_1346; Page: 15A; Enumeration District: 3; Image: 63.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2065; Line: 20; .)

Loppuvuotta kiitettävästi jäljellä

En tänä vuonna lähde laskemaan päiviä vuoden loppuun. Sen opin viime vuodesta. Silloin olin oppinut edellisestä vuodesta laskemaan tavoitetasoa. Menikö tarpeeksi matalalle? Vuodelle 2009 asetin tavoitteet:

1. toimitan kirjan Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit painoon ja yritän saada aikaiseksi jonkin sortin markkinointiakin
   
2. teen tutkimusmatkan Tukholmaan ja viimeistelen Flachsenius-suvusta pienen kirjan
3. edistän Gustava Adrianan Gottlebenin esipolvien kirjoitusta, vaikka sitten vain lajittelemalla olohuoneen nurkassa olevan materiaalipinon
4. tutustun kotimaahani historian lisäksi maantieteellisesti eli teen päiväretken esim. Lahteen, Hämeenlinnaan, Loviisaan tai Kotkaan
   

Vähän kirjava tulos. Mitäs tälle vuodelle keksisi?

1. toimitan kirjan Tavarantasaajat Österholm ja Sutki painoon ja yritän saada aikaiseksi jonkin sortin markkinointiakin
2. työstän GAG I:tä eteenpäin, antamatta 1700-luvun tuomiokirjojen muodostua esteeksi!
   
3. luen kotihyllyyn kertyneet historiakirjat ja kippaan epärelevantin osan divariin
4. teen jonkun käsityön saadakseni kineettisen yhteyden menneisyyteen
   
5. kirjoitan tätä blogia

Että eteenpäin vaan! Kuva, jonka alla lukee Framåt, marsch!, lehdestä Tomtegubben vuodelta 1866

Voiko silmihinsä luottaa?

Uudenvuoden juhlinnan jälkeen näöntarkistus. Viivat samansuuntaiset vai ei? (Turun Lehti 30.7.1885)