Kokemäellä 1.5.1900 syntynyt Tyyne Elvira Ekman tuli Göteborgista lähteneellä Stockholm-laivalla New Yorkin satamaan 1.3.1921. Kotiin oli jäänyt äiti Hilda ja hänen veljensä Samuel Evert Laine (s. 19.9.1879 Köyliö) odotti New Jerseyn Vinelandissa.
79 vuotta myöhemmin, 99-vuotiaana, Tyyne kuoli kotonaan Ohion Youngstownissa. Hän oli jäänyt leskeksi, miehen sukunimi Rauhala.
Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1921; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2931; Line: 23; .)
The Obituary Daily Times (Tiedot: RAUHALA, Tyyne E (EKMAN); 99; Kokemaki FIN>Youngstown OH; The Vindicator; 1999-5-5; mmpharis)
Ancestry.com and Ohio Department of Health. Ohio Deaths, 1908-1932, 1938-1944, and 1958-2002 (Certificate: 042980; Volume: 31980)
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 280-14-8732;Issue State: Ohio;Issue Date: Before 1951.)
lauantai 15. toukokuuta 2010
Vanhoja vitsejä
Vuonna 1869 otsikolla Kaikenlaista, Uusi Suometar
Muutamassa kihlakunnan-oikeudessa tapahtui viime syyskäräjinä seuraava. Eräs talonpoika oli haastettu oikeuteen siitä, että hän naapurinsa pellolta oli muuttanut muutamia ruiskuhiloita omallensa. Tuomari kysyi, tunnustiko hän tätä tehneensä. Syytetty vastasi ujostelematta: "kyllä kai se tosi on, koska kantaja niin väittää, sillä enhän voi luulla hänestä niin pahaa, että hän suotta syyttäisi minua korkean lain ja oikeuden edessä. Minä itse en tapauksesta muista mitään, poltetaudista kun silloin juuri olin päässyt ja vielä kävin ihan hourupäissä; olinpa oikein hullu enkä tiennyt mitä tein. Kyllä mar' se totta on". Tuomari pitkitti tutkintoa, kysyen: "Mutta kuinka tulit muuttamaan juuri naapurisi kuhiloita, ettet vienyt omia kuhiloitasi naapurin pellolle?" - "Emmä niin hullu sentään ollut herra tuomari", vastasi talonpoika.
"Minkätähden merivesi on suolaista! kysyi opettaja fysikissa oppilaaltaan. "Sentähden että siellä on niin paljo silakoita", vastasi poika.
Eräs palvelija, joka oli hyvin laiska, sanoi muutamana aamuna herrallensa, tämän käskiessä harjata hänen sappaitansa: “mitä se hyödyttää, että minä harjaan saappaitanne, huomenna ne ovat yhtä likaiset?” – Herra tyytyi tähän vastaukseen ja pani saappaat harjaamattomina jalkaansa. Kun palvelija seuraavana päivänä pyysi herraltansa ruokaa sai hän vastaukseksi: ”Mitä hemmettiä sinä ruualla teet, huomenna on sinun yhtä nälkä?” Siitä päivästä asti harjasi palvelija joka aamu estelemättä herran saappaat.
Muutamassa kihlakunnan-oikeudessa tapahtui viime syyskäräjinä seuraava. Eräs talonpoika oli haastettu oikeuteen siitä, että hän naapurinsa pellolta oli muuttanut muutamia ruiskuhiloita omallensa. Tuomari kysyi, tunnustiko hän tätä tehneensä. Syytetty vastasi ujostelematta: "kyllä kai se tosi on, koska kantaja niin väittää, sillä enhän voi luulla hänestä niin pahaa, että hän suotta syyttäisi minua korkean lain ja oikeuden edessä. Minä itse en tapauksesta muista mitään, poltetaudista kun silloin juuri olin päässyt ja vielä kävin ihan hourupäissä; olinpa oikein hullu enkä tiennyt mitä tein. Kyllä mar' se totta on". Tuomari pitkitti tutkintoa, kysyen: "Mutta kuinka tulit muuttamaan juuri naapurisi kuhiloita, ettet vienyt omia kuhiloitasi naapurin pellolle?" - "Emmä niin hullu sentään ollut herra tuomari", vastasi talonpoika.
"Minkätähden merivesi on suolaista! kysyi opettaja fysikissa oppilaaltaan. "Sentähden että siellä on niin paljo silakoita", vastasi poika.
Eräs palvelija, joka oli hyvin laiska, sanoi muutamana aamuna herrallensa, tämän käskiessä harjata hänen sappaitansa: “mitä se hyödyttää, että minä harjaan saappaitanne, huomenna ne ovat yhtä likaiset?” – Herra tyytyi tähän vastaukseen ja pani saappaat harjaamattomina jalkaansa. Kun palvelija seuraavana päivänä pyysi herraltansa ruokaa sai hän vastaukseksi: ”Mitä hemmettiä sinä ruualla teet, huomenna on sinun yhtä nälkä?” Siitä päivästä asti harjasi palvelija joka aamu estelemättä herran saappaat.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Faktasta fiktiota - taas
Mainitsin jokin aikaa sitten Raili Mikkasen historiallisten nuortenkirjojen sarjan. Hänhän on kirjoittanut myös useita elämänkerrallisia kirjoja nuorille: Teatteriin! (Ida Aalberg), Karhun kumarrus (Miina Sillanpää), Aurora (Aurora Stjernvall, myöh Karamzin), Ei ole mulle suvannot (Aino Krohn) ja Runokirje. Kertomus nuoresta Katri Valasta. Näistä olen pitänyt paljon.
Samoin muistan ihastuneeni kirjaan Unelmien varjot. Romaani Viipurin ja Pietarin suomalaiskohtaloista 1905-1918. Se perustuu tositarinaan ja oli hyvin todentuntuinen. Niinpä innostuin kovasti kun blogihauissa osuin Leena Lumen tekstiin, jossa kerrottiin Mikkasen tuoreimmasta historiallisesta romaanista Meren ja ikävän kiertolaiset.
Kirjan aihe oli kiinnostava ja tuore. Keväällä 1918 Pietarissa kärsittiin nälkää ja päätettiin lähettää lähes tuhat lasta kesäksi Siperiaan, jossa ruuantuotanto oli lähempänä. Joukossa myös Pietarin suomalaisia. Kesän päättyessä maan tilanne oli kehittynyt sotaisampaan ja epävakaampaan suuntaan eikä paluu rautateitse ollutkaan mahdollinen.
Amerikkalaisen Punaisen ristin avulla joukko opettajineen kuljetettiin Tyynenmeren yli, Panaman kanavan läpi, Atlantin yli ja noustiin maihin Suomessa. Ei Helsingissä, sillä Tarton rauha oli tuore ja suhteet Venäjään epävarmat. Samaa adjektiivia voi käyttää olosta Venäjällä, joten amerikkalaiset halusivat vakuudet, että jokaisella lapsella oli vastaanottaja ja joukko sijoitettiin muutamaksi kuukaudeksi Halilan parantolaan Karjalan kannaksen Uudellakirkolla.
Mikkanen oli poiminut aiheen aikaisempaa kirjaa tehdessään löytämästään sanomalehtimaininnasta. Suomalaiset sanomalehdet vaikenivat lapsista kokonaan, mutta ilmeisesti Mikkanen on käyttänyt amerikkalaisia sanomalehtiä. Pääosa tiedosta on saatu Amerikan Punaiselta ristiltä sekä heidän kauttaan löytyneeltä haastateltavalta, jonka isovanhemmat olivat olleet matkalla.
Mikkasen tarina kulkee fiktiivisen suomalaisen opettajan mukana. Siinä oli minun makuuni hieman päälleliimattu kehys. Mutta kirja tuli luettua yhdellä makaamisella.
Samoin muistan ihastuneeni kirjaan Unelmien varjot. Romaani Viipurin ja Pietarin suomalaiskohtaloista 1905-1918. Se perustuu tositarinaan ja oli hyvin todentuntuinen. Niinpä innostuin kovasti kun blogihauissa osuin Leena Lumen tekstiin, jossa kerrottiin Mikkasen tuoreimmasta historiallisesta romaanista Meren ja ikävän kiertolaiset.
Kirjan aihe oli kiinnostava ja tuore. Keväällä 1918 Pietarissa kärsittiin nälkää ja päätettiin lähettää lähes tuhat lasta kesäksi Siperiaan, jossa ruuantuotanto oli lähempänä. Joukossa myös Pietarin suomalaisia. Kesän päättyessä maan tilanne oli kehittynyt sotaisampaan ja epävakaampaan suuntaan eikä paluu rautateitse ollutkaan mahdollinen.
Amerikkalaisen Punaisen ristin avulla joukko opettajineen kuljetettiin Tyynenmeren yli, Panaman kanavan läpi, Atlantin yli ja noustiin maihin Suomessa. Ei Helsingissä, sillä Tarton rauha oli tuore ja suhteet Venäjään epävarmat. Samaa adjektiivia voi käyttää olosta Venäjällä, joten amerikkalaiset halusivat vakuudet, että jokaisella lapsella oli vastaanottaja ja joukko sijoitettiin muutamaksi kuukaudeksi Halilan parantolaan Karjalan kannaksen Uudellakirkolla.
Mikkanen oli poiminut aiheen aikaisempaa kirjaa tehdessään löytämästään sanomalehtimaininnasta. Suomalaiset sanomalehdet vaikenivat lapsista kokonaan, mutta ilmeisesti Mikkanen on käyttänyt amerikkalaisia sanomalehtiä. Pääosa tiedosta on saatu Amerikan Punaiselta ristiltä sekä heidän kauttaan löytyneeltä haastateltavalta, jonka isovanhemmat olivat olleet matkalla.
Mikkasen tarina kulkee fiktiivisen suomalaisen opettajan mukana. Siinä oli minun makuuni hieman päälleliimattu kehys. Mutta kirja tuli luettua yhdellä makaamisella.
Wessel ja Snellman
Vielä hieman Gustaf Wesselistä. Hän esiintyy Kalannin käräjillä, joista yo-matrikkelissa
Snellman-suvun kantaisä Olof Snellman Uudestakaupungista(kin) löytyy Genoksen artikkelista vuodelta 1961. Artikkelin perusteella Olof oli jo 1656 naimisissa Hans Stålbomin ja Anna Johansdotterin Elisabet-tyttären kanssa. Tämä kuoli vuonna 1675. Seuraavaksi Olof meni naimisiin Tuomas Hermanninpojan lesken Lisbetta Olavintyttären kanssa vuoden 1680 paikkeilla. Lisbetta kuoli vuoteen 1682 mennessä. Vuonna 1686 Olofin taloudessa Uudessakaupungissa asui morsiamensa tullinhoitajan tytär Margareta Kempe. Tämäkö oli Brita Lepuksen tytär?
Uudenkaupungin naisia esitelleen näyttelyn verkkosivulla todetaan: "Tullinhoitajan puoliso Hebla Kempen elämän vaiheista on säilynyt tietoja, jotka oli kirjattu hänen hautajaisrunoonsa. Hebla oli syntynyt vuonna 1625 uusikaupunkilaiseen Lepuksen perheeseen..."
Eli, hups... Gustaf ja Olof eivät olleet lankoja, vaan heidän vaimonsa olivat serkuksia.
Edellä oleva on oletettavasti jo paljastettu painetuissa sukuselvityksissä, mutta esitettäköön esimerkkinä internet-hutkimuksesta. Jälleen kerran.
Stadzskrifwaren i Nstad S:r Gustaff Wessell opå sin och sin Swägers Rådmannens dersammastädes Oloff Snellmans wägnar, fordrade aff Sahl: Kyrckioherdens i Wehmo H:r Daniel Sciurenj Erfwingar arff effter Sahl: Kyrckioherden här sammastädes H:r Erich Neoclander [Kalannin kirkkoherra Ericus Nicolai Neocleander], hwilcken alloredan Åhr 1658 d: 18 April död blifwit och Enckian hust: Elisabet Mattzdott:r sidstl:e Februarij Månad barnlöös sammales affledit, sedan hon 1661 uthi annat giffte sig inlåtit med Fordom Kyrckioherden Sahl: H:r Johan Harclero ... hwilckens Neoclandri Systers Karins ben:d dotterbarn Wessell och Snellman till ächta hafwa; Opå Sciurenj arfwingars wägnar swarade Bookhållaren Wälbe:d Johan Fedder, Opwisandes een förlijkningz skrifft uthi Fordom Assessorernes i den Högl: Kongl: Åbo Håff Rätt Sahl: H:r Michael Gyllenstolpes och Petter Tessleffz jampte flere närwaro d: 15 Sept:s 1658 Oprättat, hwar under ibland andre arfwingar Scholmästaren i Nystadh fordom H:r Johannes Ulmstadius som warit Kärandernes hustrus Mor Mors Karins andra Man, skrifwit, då han äfwen som andra Neoclandri Syskon och Swågrar med Enckian ofwan bem:te hust: Elisabet Matzdotter föreent om Etthundrade Femtijo D:r K:rm:t hwarderaEli Gustaf Wessellin ja raatimies Olof Snellmanin vaimot olivat Kalannin kirkkoherran Ericus Nicolai Neocleanderin Karin-siskon tyttären tyttäriä. Karinin aikaisemmasta avioliitosta, ei jälkimmäisestä Uudenkaupungin koulumestari Johannes Ulmstadiuksen kanssa.
Snellman-suvun kantaisä Olof Snellman Uudestakaupungista(kin) löytyy Genoksen artikkelista vuodelta 1961. Artikkelin perusteella Olof oli jo 1656 naimisissa Hans Stålbomin ja Anna Johansdotterin Elisabet-tyttären kanssa. Tämä kuoli vuonna 1675. Seuraavaksi Olof meni naimisiin Tuomas Hermanninpojan lesken Lisbetta Olavintyttären kanssa vuoden 1680 paikkeilla. Lisbetta kuoli vuoteen 1682 mennessä. Vuonna 1686 Olofin taloudessa Uudessakaupungissa asui morsiamensa tullinhoitajan tytär Margareta Kempe. Tämäkö oli Brita Lepuksen tytär?
Uudenkaupungin naisia esitelleen näyttelyn verkkosivulla todetaan: "Tullinhoitajan puoliso Hebla Kempen elämän vaiheista on säilynyt tietoja, jotka oli kirjattu hänen hautajaisrunoonsa. Hebla oli syntynyt vuonna 1625 uusikaupunkilaiseen Lepuksen perheeseen..."
Eli, hups... Gustaf ja Olof eivät olleet lankoja, vaan heidän vaimonsa olivat serkuksia.
Edellä oleva on oletettavasti jo paljastettu painetuissa sukuselvityksissä, mutta esitettäköön esimerkkinä internet-hutkimuksesta. Jälleen kerran.
torstai 13. toukokuuta 2010
Wessel Willilässä
Aika palata Kalantiin, jossa esiäitini Kristina Humble asettui isovihan paosta palattuaan Villilän taloon, enkä tiedä miksi.
Henkikirjassa vuodelta 1722 Villilässä asuu "Gustaf Wessels h. Maria". Hiskistä löytyy Villilästä 27.6.1716 haudattu 10-vuotias "Gabriel Gabrielss. Wessel". (Oikea kuukausi taitaa kuitenkin olla toukokuu.) Jostain syystä en löydä Villilää SAY:stä (Kalanti siellä vanhalla nimellään Uusikirkko Tl).
Nuorena kuolleen Gabrielin isä Gabriel voisi olla Genos-artikkelissa A. R. Cederbergin mainitsema Gabriel Wessel, joka oli tullinhoitaja Turussa aivan "1700-luvun alussa", ja tämän toinen poika on ehkä "Simon Gabrielinpoika Wessel, ... todennäköisesti on sama kuin se Simon W., josta 1730-luvulla taikka 1740-luvun alulla tulee Nauvon piirin nimismies." Nauvon Simonin poika Abraham löytyy ylioppilasmatrikkelista samoin kuin pojanpoikansa Axel ja Karl Ulrik sekä pojantyttären Maria Charlottan aviomies.
Villilä ja muu maantieteellinen läheisyys viittaa Gabrielin ja Gustafin väliseen sukulaisuuteen. Cederberg toteaa "Uudessakaupungissa mainitaan 1690-luvulla kaupunginviskaalina Gustaf Wessel, joka on naimisissa Maria Enckellin kanssa. Tämä sopisi hyvin Karkun henkikirjoittajan ja kruununvoudin Kristoffer E:n tyttäreksi. Bergholm ei Sukukirjassaan tämännimistä Kristian E:n tytärtä tunne." Gustaf Wessel ja Maria Enckell vihittiin vuonna 1690 ja Kalannissa haudattiin 26.3.1738 Wesselin leskivaimo "Maria Enckel".
Vahva viite Karkun suuntaan löytyy Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista, jossa on litteroitu pätkä pöytäkirjaa Karkun ja Mouhijärven käräjiltä 3.-5.3.1692:
Ilman SAY:tä Villilän menneisyydestä ennen isoavihaa ei ole mitään sanottavaa. Tilan varakkuudesta ja/tai yhteydestä pappeihin kielii tilan muurihauta Kalannin kirkon kuorissa. Sinne haudattiin Kristiina Humble 11.4.1741 ja tämän jälkeen (Hiski, Kalannin haudatut yms.)
Henkikirjassa vuodelta 1722 Villilässä asuu "Gustaf Wessels h. Maria". Hiskistä löytyy Villilästä 27.6.1716 haudattu 10-vuotias "Gabriel Gabrielss. Wessel". (Oikea kuukausi taitaa kuitenkin olla toukokuu.) Jostain syystä en löydä Villilää SAY:stä (Kalanti siellä vanhalla nimellään Uusikirkko Tl).
Nuorena kuolleen Gabrielin isä Gabriel voisi olla Genos-artikkelissa A. R. Cederbergin mainitsema Gabriel Wessel, joka oli tullinhoitaja Turussa aivan "1700-luvun alussa", ja tämän toinen poika on ehkä "Simon Gabrielinpoika Wessel, ... todennäköisesti on sama kuin se Simon W., josta 1730-luvulla taikka 1740-luvun alulla tulee Nauvon piirin nimismies." Nauvon Simonin poika Abraham löytyy ylioppilasmatrikkelista samoin kuin pojanpoikansa Axel ja Karl Ulrik sekä pojantyttären Maria Charlottan aviomies.
Villilä ja muu maantieteellinen läheisyys viittaa Gabrielin ja Gustafin väliseen sukulaisuuteen. Cederberg toteaa "Uudessakaupungissa mainitaan 1690-luvulla kaupunginviskaalina Gustaf Wessel, joka on naimisissa Maria Enckellin kanssa. Tämä sopisi hyvin Karkun henkikirjoittajan ja kruununvoudin Kristoffer E:n tyttäreksi. Bergholm ei Sukukirjassaan tämännimistä Kristian E:n tytärtä tunne." Gustaf Wessel ja Maria Enckell vihittiin vuonna 1690 ja Kalannissa haudattiin 26.3.1738 Wesselin leskivaimo "Maria Enckel".
Vahva viite Karkun suuntaan löytyy Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista, jossa on litteroitu pätkä pöytäkirjaa Karkun ja Mouhijärven käräjiltä 3.-5.3.1692:
Notarien Wähl:t Gustaff Wessel kärde till sina Swågrar och Swägerskor samptel: Sahl: Inspectorens Christopher Enckels Arfwingar om sin hustrus Maria Enckels arf ... Coadjutoren j Cangasala Wällärde H:r Johan Enckel war tillstädes, och för sin Person swarade ... så kan Wessel dher om sökia hans äldsta Swåger Befallningzman Wälbetrodde Swen Lenningh, hoos hwilcken Wessels Käraste j tw Åhrs tijdh warit, och Caplan j Nykyrckia H:r Daniel Lignipæus ... Esqvadrons Predikantens Wällärde H:r Gabriel Mexmontanj Käraste, dygdesamma hustru Anna Enckel och Studenten Mons:r Elias Enckel wore och tillstädes ... Befallningzman Wälbetrodde Swen Lenning, som och till detta Forum Citerat bleef, insände sin skriftelige excuusGustafin lanko oli siis Kalannin kappalainen Daniel Lignipaeus, jonka vaimo viimeistään vuodesta 1678 oli Margareta Kristoffersdotter Enckell. Danielin Jakob-pojan ensimmäinen vaimo asui yo-matrikkelissa lainatun käräjäpätkän mukaan Villilässä vuonna 1704 ja siellä oli syntynyt heidän tyttärensä Margareta 6.1.1702. Villilässä on kuollut 34-vuotias "Moor" 25.6.1705, Elisabet Aspelund?
Ilman SAY:tä Villilän menneisyydestä ennen isoavihaa ei ole mitään sanottavaa. Tilan varakkuudesta ja/tai yhteydestä pappeihin kielii tilan muurihauta Kalannin kirkon kuorissa. Sinne haudattiin Kristiina Humble 11.4.1741 ja tämän jälkeen (Hiski, Kalannin haudatut yms.)- lapsi Carl Larsson 25.9.1760
- Kihlakunnankirjanpitäjä Mårten Boërman 3.6.1766. Tämä oli vihitty avioliittoon Turun ruotsalaisessa seurakunnassa 7.7.1745 Maria Lillströmin kanssa ja heidän poikansa Carl Mårten kastettiin samassa seurakunnassa kolme kuukautta myöhemmin. Lisää lapsia syntyi Kalannissa 1747-1758, jolloin perhe asui Sannaksen kylässä, ensin Neikkulassa ja sitten Rontin talossa.
- Rusthollari Ahlgrenin vaimo Christina 1.3.1777
En myynyt esi-isääni
Pari viikkoa sitten minua lähestyi freelance-toimittaja, joka kaavaili juttua Hesariin sukututkijoista. Sukututkijoista, jotka olivat löytäneet juuristaan jotenkin "historialliseen tapahtumaan" osallistuneen henkilöön.
Moinen rajaus on itselleni vieras. Osa esivanhemmista ovat minulle merkityksellisempiä kuin muut, mutta henkilökohtaisemmista syistä kuin jonkinlaisen kuuluisuuden takia. Petter Sund, koska hän antoi minulle juuret Helsinkiin muuttaessa, Gustava Adriana Gottleben siksi, että hänen elämänsä kului minulle rakkaassa maisemassa, ja J. A. Hohenthal, koska hänestä kerrottiin hauskoja juttuja. Henkilöitä, joiden elämään olen tutustunut kokonaisuutena.
Ja mikä on historiallinen tapahtuma, joka merkitsee jotain Hesarin peruslukijalle? Kelpaisiko Brunkenbergin taisteluun osallistunut Erik Åkesson? Kaarle XII:n rinnalla Poltavasta Benderin kalabaliikiin kulkenut Caleb de Frumerie? Suomen sodan läpi talsinut Jonas Hohenthal? Tamperetta valloittanut Aato Hohenthal? En ehdottanut heistä yhtäkään, sota ei ole historiallinen tapahtuma, jota haluan väen vängällä sukututkimuksen yhteydessä muistella.
Eric Sohlberg rahoitti Carl Linneauksen ulkomaanmatkan, mikä on historiallisesti varsin merkittävää. Itselleni mielenkiintoisempaa oli kuitenkin se, että Linneaus kirjoitti hänestä ja pojistaan rumasti Nemesis Divinaan. Mutta osaisinko selittää tämän aamiaispöydässä sulavalla tavalla? Enpä usko.
Eli yritin myydä Petter Sundia, joka sentään liittyy historiallisiin/tunnettuihin paikkoihin. Asui nykyisen valitioneuvoston linnan kohdalla, omisti Tuomarinkylän ja sitten Munkkiniemen, jossa kuoli. Ja teki mielenkiintoisia asioita, joista joku päivä toivottavasti saan aikaiseksi kirjan.
Mutta toimittaja perui kertaalleen sovitun haastattelun ja eikä palannut asiaan.
Moinen rajaus on itselleni vieras. Osa esivanhemmista ovat minulle merkityksellisempiä kuin muut, mutta henkilökohtaisemmista syistä kuin jonkinlaisen kuuluisuuden takia. Petter Sund, koska hän antoi minulle juuret Helsinkiin muuttaessa, Gustava Adriana Gottleben siksi, että hänen elämänsä kului minulle rakkaassa maisemassa, ja J. A. Hohenthal, koska hänestä kerrottiin hauskoja juttuja. Henkilöitä, joiden elämään olen tutustunut kokonaisuutena.
Ja mikä on historiallinen tapahtuma, joka merkitsee jotain Hesarin peruslukijalle? Kelpaisiko Brunkenbergin taisteluun osallistunut Erik Åkesson? Kaarle XII:n rinnalla Poltavasta Benderin kalabaliikiin kulkenut Caleb de Frumerie? Suomen sodan läpi talsinut Jonas Hohenthal? Tamperetta valloittanut Aato Hohenthal? En ehdottanut heistä yhtäkään, sota ei ole historiallinen tapahtuma, jota haluan väen vängällä sukututkimuksen yhteydessä muistella.
Eric Sohlberg rahoitti Carl Linneauksen ulkomaanmatkan, mikä on historiallisesti varsin merkittävää. Itselleni mielenkiintoisempaa oli kuitenkin se, että Linneaus kirjoitti hänestä ja pojistaan rumasti Nemesis Divinaan. Mutta osaisinko selittää tämän aamiaispöydässä sulavalla tavalla? Enpä usko.
Eli yritin myydä Petter Sundia, joka sentään liittyy historiallisiin/tunnettuihin paikkoihin. Asui nykyisen valitioneuvoston linnan kohdalla, omisti Tuomarinkylän ja sitten Munkkiniemen, jossa kuoli. Ja teki mielenkiintoisia asioita, joista joku päivä toivottavasti saan aikaiseksi kirjan.
Mutta toimittaja perui kertaalleen sovitun haastattelun ja eikä palannut asiaan.
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Paluu vuoteen 1918
Helsingin voitonjuhlan muistopäivä lähenee ja 1918 linkkejä on kertynyt taas yhden viestin verran.
- Uudessa Suomessa kuvia ja tekstiä 16.5.1918 juhlallisuuksista.
- Jari Sedergren oli muutama vuosi sitten kirjoittanut 1918 kuvista
- Juuso Hyvärinen on arvioinut Antti Tuurin kirjaa viljajunasta. Aikaisemmin Hyvärinen on kirjoittanut "kahta eri väriä tunnustamaan jakautuneesta kansasta rautatie- ja paikallishistoriallisen kirjoituksen": osa 1, osa 2 ja osa 3
- Amerikkalaisen Arthur Brown Ruhlin kirjasta New masters of the Baltic voi lukea tapahtuneesta näkemyksen noin vuodelta 1921. (Archive.org, kaksi digitoitua kopiota)
- Urho Kekkonen: Muistiinpanot tammi-toukokuulta 1918 (Doriaan tallennetusta Urho Kekkosen julkaistusta tuotannosta löytyy kirjoituksia niin sodan ajalta kuin jälkikäteisiä muistelmiakin.)
- Anna Romo: Spriitä paleltuneisiin varpaisiin. Vuoden 1918 sodan lääkintähuolto Karjalan rintamalla Hjalmar von Bonsdorffin keräämien muistelmien pohjalta
- Tuomas Tepora: "Lipun juureen!" : Suomen lippu toteemina nuoressa tasavallassa
- Timo Mutikainen: Vallankumouksen äänitorvet : punaisen lehdistön suhde kansanvaltuuskunnan politiikkaan ja propagandaan sisällissodan aikana
- Katja Heiska: Punaorvon integroiminen paikallisyhteisöön : kansalaissodassa punaisten turvattomiksi jääneiden lasten sijoittaminen, huolto ja kasvatus Jämsässä vuosina 1918-1939
- Pirita Rautavuo: "Jos pelastamme lapset tänään, olemme huomenna pelastaneet kansan" - Tampereen Lastensuojelukeskus sisällissodan sotaorpojen huoltajana 1919 - 1922
- Kaisa Suoranta: ”Ei kai ole syyni vuoden 1918 tapahtumat…” Punaleskien avustaminen 1918-1948
- Tuuli Kataja: "Ruusun veri punaisen haudalle istuta" : punaisten laulujen ja runojen ideologinen identiteetti ja kuolemankäsitykset
- Pirjo Pentikäinen: Joutseno murroksessa vuosisadan vaihteesta 1920-luvulle
- Jussi Koukkunen: Puolueeton aikansa kuvastin? : Suomen Kuvalehden näkökulma sisällissotaan, sen osapuoliin ja tilanteeseen sodan jälkeen vuosina 1918-1919
- Hilkka Vanhapelto: Usko, tunnusta vai ymmärrä : Suomen sisällissota vuosien 1944, 1970 ja 1995 historian oppikirjateksteissä
- Elina Martikainen: Kurjet - hurskas sotaromaani. Maila Talvion diskursseja kansalaissodasta
- Katja Rantasalmi: Menneisyyden tavoittamisen ja vallan ongelmia. Vuoden 1918 tapahtumien esittäminen Leena Landerin romaanissa Käsky
- Kaisa Eerola: Vuoden 1918 dramaturgiat. Sisällissotavuoden tulkinta kotimaisen elokuvan kautta 1956-2008.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)