Edellisessä osassa mainittu Charles eli Kalle Pisku otti passin Amerikkaan 2.1.1903 tittelinään "entisen talollisen poika". Kallen syntyessä Kokemäen Haistilassa 22.5.1872 hänen vanhempansa Josef Josefesson (s. 1839 Kokemäki) ja Justina Henriksdotter (s. 1835 Kokemäki) olivat hallinneet Piskun taloa.
Kalle oli perillä 5.3.1903 mennessä, sillä tuolloin Westernland-laivalla Philadelphian satamaan Liverpoolista saapuneet kokemäkeläiset ilmoittivat hänet vastaanottajakseen Minnesotan Duluthissa. Matkalaiset olivat Kallen veli Axel Alfred (s. 22.3.1870) sekä Hjalmar Mikola ja Tyko Wekara. (Työläisen poika Juho Jalmari Mikola (s. 1876) Kokemäeltä oli ottanut passin 2.1.1903)
Axel Afred teki uudet matkat Atlantin yli ja saapui New Yorkin satamaan 27.12.1906 Liverpoolista tulleella Oceanic-laivalla. Samalla kyydillä tuli Kokemäeltä Huittisissa syntynyt Väinö Pelto sekä Frans ja Kalle Mikola. Axelin kohtalosta tämän saapumisen jälkeen ei ole löytynyt tietoa. Minnesotan kuolemien listassa on Kalle Pisku päivämäärällä 14.7.1914.
Frans ja Kalle Mikola ovat todennäköisesti Haistilan Ala-Mikolassa syntyneet veljekset Frans Willehard (s. 6.4.1876 Kokemäki) ja Kalle Heikki (s. 17.6.1863 Kokemäki). Heidän veljensä Nestor Henriksson (s. 1871) oli ottanut passin Amerikkaan 19.12.1902. Hän tuli (uudelleen?) Atlantin yli Bristolista Kanadan satamaan St John, New Brunswick Royal Edward-laivalla 22.1.1914.
Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1869-1879 s. 714,
Siirtolaisuusinstituutti - passitietokanta
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Census Place: Maple, Douglas, Wisconsin; Roll T624_1707; Page: 4B; Enumeration District: 86; Image: 298)
Ancestry.com. Philadelphia Passenger Lists, 1800-1945
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1906; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_814; Line: 2; .)
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Kokemäki rippikirja 1891-1900 s. 1160
lauantai 26. joulukuuta 2009
Joulu Porvoon lähistöllä 1850-luvun alussa
Helsingissä vieraillut ranskalainen Louis Léouzon Le Duc sai kutsun joulun viettoon Porvoon lähistöllä asuvalta talonpojalta. Tämä oli kotoisin Pohjanmaalta ja oli rakentanut kodikseen kaksikerroksisen puurakennuksen.
Le Duc saapui taloon jouluaaton iltapäivällä. Paikalla oli jo talonpojan enemmän tai vähemmän kaukaisia sukulaisia, yhteensä noin neljäkymmentä henkeä. Suuressa tuvassa oli oljet lattialla, puiset pöydät ja penkit pestyinä, tiiliset uunit valkoisina.
Kirkkoon lähdettiin reellä. Koska uskottiin ensimmäisenä kotiin ehtivän saavan parhaan sadon, nuoret pojat olivat hiipineet kesken jumalanpalveluksen riisumaan toisten hevosia valjaista, sitomaan rekiä toisiinsa, vaihtamaan länkiä ja sotkemaan valjaita eli tekemään kaiken mahdollisen lähdön hidastamiseksi.
Le Ducin havaintojen mukaan Suomessa "jouluna juoman pitää". Tarjolla oli viinaa, olutta, taaria eli kaljaa, mettä eli simaa, mustikkaviiniä ja kaupungista ostettuja oikeita viinejä. Ruokatarjoiluun kuului lipeäkalan ja riisipuuron lisäksi karhupaistia, silavaa, savustettua poroa, kuivattua kalaa ja hirvipaistia. Kunniasijalla oli joululeipä, jota ei syöty. Se olisi esillä koko joulun ajan, kunnes nuutinpäivänä se ripustettiin kattoon ja leipää leikattaisiin vasta ensimmäisenä kyntöpäivänä.
Kesken aterioinnin tuli tupaan tiernapoikaesitys. Sitten nostettiin maljoja ja aloitettiin leikit.
Lähteenä Louis Léouzon Le Duc: Pariisista Pohjantähden alle s. 90-97
Le Duc saapui taloon jouluaaton iltapäivällä. Paikalla oli jo talonpojan enemmän tai vähemmän kaukaisia sukulaisia, yhteensä noin neljäkymmentä henkeä. Suuressa tuvassa oli oljet lattialla, puiset pöydät ja penkit pestyinä, tiiliset uunit valkoisina.
Kirkkoon lähdettiin reellä. Koska uskottiin ensimmäisenä kotiin ehtivän saavan parhaan sadon, nuoret pojat olivat hiipineet kesken jumalanpalveluksen riisumaan toisten hevosia valjaista, sitomaan rekiä toisiinsa, vaihtamaan länkiä ja sotkemaan valjaita eli tekemään kaiken mahdollisen lähdön hidastamiseksi.
Le Ducin havaintojen mukaan Suomessa "jouluna juoman pitää". Tarjolla oli viinaa, olutta, taaria eli kaljaa, mettä eli simaa, mustikkaviiniä ja kaupungista ostettuja oikeita viinejä. Ruokatarjoiluun kuului lipeäkalan ja riisipuuron lisäksi karhupaistia, silavaa, savustettua poroa, kuivattua kalaa ja hirvipaistia. Kunniasijalla oli joululeipä, jota ei syöty. Se olisi esillä koko joulun ajan, kunnes nuutinpäivänä se ripustettiin kattoon ja leipää leikattaisiin vasta ensimmäisenä kyntöpäivänä.
Kesken aterioinnin tuli tupaan tiernapoikaesitys. Sitten nostettiin maljoja ja aloitettiin leikit.
Lähteenä Louis Léouzon Le Duc: Pariisista Pohjantähden alle s. 90-97
perjantai 25. joulukuuta 2009
Joulunvietosta 1860
"Kaikin paikoin valmistetaan joulua, vaan kukin valmistaa sitä eri-lailla. Käykämme rikkaitten kotiin sinä ehtoona, kun kaikki on valmissa. Siellä on valoa yltäkylläisesti. Lapset, jotka tuskissaan ja uteliana ovat odottaneet tätä ehtoota, pitävät nyt sen isompaa meteliä. Heillä on koko kuusi täynnä kynttilöitä ja sen oksille on heitä varten ripustettu kaikenlaista hyvää, josta he tepastain poimivat omaansa vähin erin. Vanhemmatkin, ja erittäin isä ja äiti, innostuvat vähitellen tästä lasten melskeestä. Ovi avetaan ja sieltä viskataan joulu-lahja, jonka omistaja saadaan tietä päälle-kirjoituksesta. Vähän-päästä tulee toinen joulu-lahja ovesta ja kolmas j. n e. Harvat ne ovat joiden mieli ei kävisi hyväksi; mutta iloisin kaikista on äiti; hänen ilonsa ei ole lainattua, se on hänen omaansa, ja on yhtä suuri kuin lastensakin ilo, joka myöskän ei ole lainattua." …
"Vaan käykämme köyhäin kotiin. On sielläkin valmistettu juhlaa vastaan-ottamaan, ehkä varat ovat olleet vähissä. Isä on ollut työssä ja äiti on ollut työssä nyt, niinkuin ainakin ja ansio on ollut kehnoa. Siitä ei muulloisin liikene mihinkän ylöllisyyten. Mutta nyt pannaan vähätkin säästöt liikkeelle paremman atrian ja paremman valon hankkimiseen — lasten tähden, joille äiti on tehnyt haara-kynttilän. Joulu ehtoo on lähestymäisillään. Äiti teke vielä viimeisiä askareitansa ja nuorin poika käy hänen perässänsä pitäen hänen liepeestänsä kiini, ja kyselee, eikö jo haara-kynttilää viritetä. Mutta isä ei ole vielä tullut työstä, ja äidilläkin on askareita tehtäviä. Vihdoin valmistuu kuitenkin kaikki: isä on tullut, huone on siivottu, lapset ovat kaikki puetetut. Tähän asti on oltu huonon kynttilän valolla; mutta nyt viritetään haara-kynttilä! Eikä sen enempää iloa tarvita; siinä sitä jo on kyllä. Mutta kun vielä saadaan erinomaisen hyvää ruokaa!"
(Porin Kaupungin Sanomia 22.12.1860)
"Vaan käykämme köyhäin kotiin. On sielläkin valmistettu juhlaa vastaan-ottamaan, ehkä varat ovat olleet vähissä. Isä on ollut työssä ja äiti on ollut työssä nyt, niinkuin ainakin ja ansio on ollut kehnoa. Siitä ei muulloisin liikene mihinkän ylöllisyyten. Mutta nyt pannaan vähätkin säästöt liikkeelle paremman atrian ja paremman valon hankkimiseen — lasten tähden, joille äiti on tehnyt haara-kynttilän. Joulu ehtoo on lähestymäisillään. Äiti teke vielä viimeisiä askareitansa ja nuorin poika käy hänen perässänsä pitäen hänen liepeestänsä kiini, ja kyselee, eikö jo haara-kynttilää viritetä. Mutta isä ei ole vielä tullut työstä, ja äidilläkin on askareita tehtäviä. Vihdoin valmistuu kuitenkin kaikki: isä on tullut, huone on siivottu, lapset ovat kaikki puetetut. Tähän asti on oltu huonon kynttilän valolla; mutta nyt viritetään haara-kynttilä! Eikä sen enempää iloa tarvita; siinä sitä jo on kyllä. Mutta kun vielä saadaan erinomaisen hyvää ruokaa!"
(Porin Kaupungin Sanomia 22.12.1860)
torstai 24. joulukuuta 2009
Joulupukki ei pettänyt
Toisin kuin Amazonista tilatut kirjat, BBC:n DVD:t ehtivät perille jouluksi. Ei näitä kyllä jouluna ehdi katsomaan, taitaa mennä pitkälle ensi vuoteen. Ripaus sekalaista, aika paljon historiaa ja kolmekymmentäyksi (31) jaksoa sukututkimuksellista sarjaa Who do you think you are? Joka on kuulemma tulossa suomalaisena versiona televisioon, mutta kun en sopivaa laitetta omista (enkä hanki), niin jäänee näkemättä. Katsomatta jäi aikanaan myös Sukupuu-ohjelman jaksot. Yritin parhaani, mutta muutaman minuutin sisään oli sanottu jotain niin raivostuttavaa mössöä, että verenpaineeni pelastamiseksi katsominen ja kuunteleminen oli lopetettava.
Olisikohan kuitenkin pitänyt ostaa joku meditaatio-ohjeistus?
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Tästä ei joululahja parane!
Surffasin Historiallisessa sanomalehtikirjastossa hakusanalla Gottleben. Ja nyt löytyi vihdoin todiste Forsbystä Satakunnan museolle luovutetuista tauluista, joista oli vain perimätietoa. Ja joista Satakunnan museo ei enää tiedä mitään. Leike lehdestä Westra Finland 16.9.1891.
(Vai onko minulla amnesia ja olen löytänyt tämän aikaisemminkin? Hällä väliä!)
Luin Tiedettä
Selasin kirjastossa vuoden 2009 Tiede-lehdet läpi. Pääasiassahan se käsittelee luonnontieteellisiä aiheita, mutta joukossa oli jotain historiallistakin.
Numerossa 5/2009 oli artikkeli Susiluolasta, mutta oleellisemmin Kysy mitä vaan palstalla mietittiin "Pärjääkö ihminen ilman lukusanoja?" Oivaksi jatkoksi parin viikon takaiselle referaatilleni Ulla-Maija Kulonen vastaa "Ilmeisesti ei, sillä alkuperäiskansojen yksinkertaisimmatkin lukujärjestelmät tuntevat käsittet 'yksi', 'kaksi' ja 'monta'." "Enempien lukusanojen tarve riippuu kulttuurista. Lukusanojen tarve on lisääntynyt tyypillisesti vaihtotalouden ja kaupan myötä."
Numerossa 11/2009 Tytti Steelin jutun otsikko oli "Myrsky nieli Raaseporin linnanrouvan ja aarrelaivan." Hienoa olisi löytää 1468 uponnut laiva, mutta aarre oli myös huomata kysymyspalstan vastauksesta "Pohjoismaiden ensimmäinen tunnettu neulottujen sukkien käyttäjä oli Eerik XIV, mistä on kirjaus vuodelta 1562." Eli ei laiteta sukankudinta ihan ensimmäisen SAY:stä poimitun naisen käteen.
Numerossa 13/2009 Mika Remes oli tiivistänyt Kustaa Vilkunan syksyn uutuuden Neljä ruumista kahteen aukeamaan. Vilkunan kirja oli yksi niistä monista syksyn uutuuksista, jotka kannoin kirjastosta kotiin ja takaisin kirjastoon ilman että niistä oli tänne raportoitavaa. Neljästä ruumiista muistan masentavan hyvän kirjoittamisen ensimmäisellä sivulla ja masentavan hienosti ajatellun metodiliitteen ja ilmeisesti syntyneessä masennuksessa jäi välissä olevat sivut lukematta.
Numerossa 5/2009 oli artikkeli Susiluolasta, mutta oleellisemmin Kysy mitä vaan palstalla mietittiin "Pärjääkö ihminen ilman lukusanoja?" Oivaksi jatkoksi parin viikon takaiselle referaatilleni Ulla-Maija Kulonen vastaa "Ilmeisesti ei, sillä alkuperäiskansojen yksinkertaisimmatkin lukujärjestelmät tuntevat käsittet 'yksi', 'kaksi' ja 'monta'." "Enempien lukusanojen tarve riippuu kulttuurista. Lukusanojen tarve on lisääntynyt tyypillisesti vaihtotalouden ja kaupan myötä."
Numerossa 11/2009 Tytti Steelin jutun otsikko oli "Myrsky nieli Raaseporin linnanrouvan ja aarrelaivan." Hienoa olisi löytää 1468 uponnut laiva, mutta aarre oli myös huomata kysymyspalstan vastauksesta "Pohjoismaiden ensimmäinen tunnettu neulottujen sukkien käyttäjä oli Eerik XIV, mistä on kirjaus vuodelta 1562." Eli ei laiteta sukankudinta ihan ensimmäisen SAY:stä poimitun naisen käteen.
Numerossa 13/2009 Mika Remes oli tiivistänyt Kustaa Vilkunan syksyn uutuuden Neljä ruumista kahteen aukeamaan. Vilkunan kirja oli yksi niistä monista syksyn uutuuksista, jotka kannoin kirjastosta kotiin ja takaisin kirjastoon ilman että niistä oli tänne raportoitavaa. Neljästä ruumiista muistan masentavan hyvän kirjoittamisen ensimmäisellä sivulla ja masentavan hienosti ajatellun metodiliitteen ja ilmeisesti syntyneessä masennuksessa jäi välissä olevat sivut lukematta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)