Hautauksista

SukuForumilla keskusteltiin viime viikolla hautauksista.

Minulta on edelleen hukassa jossain joskus nähty sanomalehtimaininta Tyrvään kirkon lattian alta nostetuista vainajista, joilla oli vielä vaatteitakin jäljellä. Kiinnostaa, koska esi-isäni kirkkoherroina tulivat melko varmasti haudatuiksi lattian alle. Onneksi ehdin käydä kirkossa ennen tuhopolttoa ja nähdä lyhyet irtonaiset lattialaudat, joiden tarkoituksena oli mahdollistaa hautaukset.

Aamulehdessä kirjoitettiin 08.07.1884 Tyrvään (vanhasta) kirkosta:

Kirkkopihan aidassa näet jonkun rapistuneen hautahuoneen sekä pihassa juuri harvan hautamerkin. Kirkkopihassa ja hautahuoneissa tapaat vielä ihmisjäännöksiä sekä kirkon alla balsameerattuna. Mutta näitä nähdessäsi ajattelet kuten minäki, että miksei näille kaiveta hautaa ja lasketa sinne, erittäinki ne luut kuin ovat kirkon ulkopuolella, että saisivat olla rauhassa ilman ilveelijöitten pilkkaamista.

Hakiessani Kokemäen muinaismuistoja Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista, löysin lisätietoa Museoviraston kuva-arkistossa näkemiini valokuviin avattuista haudoista Kokemäellä. Selvisi, että vanhan sakariston muurihaudat oli avattu ja dokumentoitu vuonna 1955. Isoäitini isoisän isä oli ostanut yhden näistä 1800-luvulla. Todennäköisesti suvun jäseniä ehdittiin sinne hautaamaan, mutta kukaan ei muista ketkä olivat kyseessä. Rekisteriportaalin tekstin mukaan "Haudoista oli myös asiapapereita. Jokaiseen holviin oli laskettu vainajia vielä 1800-luvun lopulla."

Sananparsi sukututkijalle sunnuntaiksi (1)

Ei oo tapani kauvan kattella, sanoo Nikkoo kun kuuman rauran kätehensä otti. Soini

Pelkällä aikomisella työ ei etene, mutta tietty valmistautuminenkin on toisinaan hyödyksi. Lukea taustatietoa lähteistä ennen niihin sukeltamista, pakata oleelliset tiedot laukkuun ennen retkeä arkistoon, ...

Lähde: Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen. WSOY 1948

Verorahoista kaikki irti

Ei arvaisi lähteä hakemaan, mutta Valtioneuvoston verkkosivuilta löytyy historiajulkaisuja, joista voi olla hyötyä sukututkijallekin.

Vuosien 1917-19 kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi.
Amatöörien sota. Rintamataisteluiden henkilötappiot Suomen sisällisodassa
Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 1. sotatapahtumat 1914-17
Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.1 sotatapahtumat 1918-22
Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.2 Sotatapahtumat 1918-22
Sotaoloissa vuosina 1914-22 surmansa saaneet. Tilastoraportti
Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa
Maailmanvallankumouksen liepeillä. Vuoden 1918 sotauhrit vertailevasta näkökulmasta

Uutissatoa viime viikoilta ja blogien antia tältä vuodelta

Ruotsalaiset ovat mukana suurehkossa hankkeessa, jossa kuuden maan historiallisesta väestötiedosta rakennetaan tutkimustietokanta. Jossa 93 miljoonaa henkilöä ja 19 miljoonaa taloutta.

Norjalaiset ovat puolestaan lähteneet MAP-kirkon indeksointiprojektiin mukaan. MAP-kirkko digitoi mikrofilmejään ja siinä samalla vapaaehtoisvoimin indeksoi kuvat. Indeksointisysteemi on aika vaikuttava, saman kuvan käsittelee kaksi henkilöä. Jos heidän tuotoksensa erovat, tapauksen käsittelee vielä kolmas. (Hyvän kuvan prosessista saa oppitunnista Overview )

Pitkästä aikaa löytyi uusi suomalainen blogi, joka sivuaa henkilöhistoriaa antoisalla tavalla. Toivottavasti päivittyy ja kehittyy, jään seuraamaan.

Juha kirjoitti tällä viikolla Historiallisen sanomalehtikirjaston annista. Vähän samantapainen tutkimuslöytö osui silmiini toisesta kotimaisesta blogista.

Amerikkalainen Elyse Doerflinger on viimeaikoina päivittänyt blogiaan YouTube-videoinnin sijaan. Videot ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, että vähäisellä tekniikallakin voi tehdä kivoja juttuja.

Sukututkimuksen imusta kirjoitti Santeri Palin jo keväällä, ilmeisesti ei vetänyt kauempaa? Reaktiosta sukuyhdistyksen lehteen kirjoitettiin myöskin keväällä. Pohdiskeleva bloggaaja mietti historiankirjoitusta kesäkuussa. Tiina-Liisalla ei ole tekstinsä mukaan aikaa sukututkimukselle, hän ehti kuitenkin kertoa kuuden kuukauden sisään sukututkimusohjelmiston käyttöönoton alkutunnelmista ja internetistä saadusta avusta.

Marginaalista edistystä

Kokemäenkartano-rintamalla on tapahtunut pienen pientä edistystä. Olen siivonnut huomiovärillä maalattuja paikkoja mutta paljon on vielä tekemättä. Käsikirjoitus on tällä hetkellä 182 kirjan sivun mittainen.

Sivut 129-174 ovat torppareita, jotka pitää (uudelleen) kirjoittaa, tarkistaa ja tarkistaa. Olisi jätte-kiva-nice saada valmiiksi ennen joululomaa, mutta en tiedä kuinka realistista kun aikaisemmat aikarajat ovat tulleet ja menneet.

Laitoin vasta vasta alkuviikosta menemään yhden tähän työhön liittyvän kaukolainapyynnön, joten varsinaiseenkin tekstiin voi joutua vielä koskemaan.

Kamariherra oli mukana Pyhän Henrikin muistomerkin rakentamisessa, joten ulkopaikkakuntalaisia lukijoita varten olisi hyvä laittaa kirjaan kuva rakennuksesta. Surffasin keskiviikkona huuto.net:ssä ja löysin melko ajattoman oloisen postikorttikuvan. Kirjaa varten muokkailin siitä harmaasävyisen version, täytyy vielä testata tulostamalla olivatko toimenpiteet onnistuneet.

Pyhän Henrikin Saarnahuone ja muu Kokemäen menneisyys esillä (viidessä minuutissa) elävässä kuvassa Elävässä Arkistossa.

Metsävaroista

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli yleisönosastolla kirjoitus otsikolla 1800-luvulla metsävaramme olivat surkeat. Tapio Vilkunan kirjoittama asiallinen katsaus ansaitsisi tulla kopioiduksi lähes sanasta sanaan, mutta täytynee vain referoida.

Metsämme eivät 1800-luvun alussa todellakaan olleet koskemattomia aarniometsiä Hangosta Ivaloon. Tarkastusmatkat tuottivat arvioksi monilla alueilla "poltto- ja pienpuuta niukasti, puutetta tukkipuusta". Metsiä oli kulutettu kaskeamiseen ja tervanpolttoon. Saksasta tuotettu arvioija totesi vuonna 1858: "Suomesta löytyvät hoitamattomat, hävitetyt tahi poltetut metsät saavat minut ylen surulliseksi ja tuiki alakuloiselle mielelle."

Edmund von Bergin tarkastuskertomusta ei ilmeisesti löydy verkosta, mutta siitä on tehty näköispainos vuonna 1995. Verkosta löytyy suppeammasta alasta Suomenmaan ruununmetsien tarkastuskomisionin alamainen kertomus matkustuksistansa kesällä 1866 ruununmetsissä (1867) . Sen fraktuuraan kätkeytyy henkilöhistoriaakin, Evon metsäopiston lähistöltä todetaan sivulla 8:

Paitsi nyt mainittua ehdotettua torpan hävitystä on tätä ennen ja ennen ruununmetsistöjen eroittamista metsä-opiston alle, torpiltaan ajettu pois: läänin metsäherran ilmoituksesta ja Keisarillisen Senaatin määräyksestä 22:lta päivältä Toukokuuta 1856, Mooses Antinpoika Selkäjärvi, Heikki Eeronpoika Neylökkä, Heikki Mikonpoika Katevala ja Joonas Mikonpoika Katevala, kaikki nämät sentähden että torppiensa ympärillä on puuttunut tarpeellista viljelymaata; sekä metsäopiston hallituksen kautta: Heikki Aataminpoika Hotajärvi, Eero Juhonpoika Kylökäs ja Joonas Liukkola siitä syystä, että ovat laskeneet torppansa rappiolle ja sytyttäneet metsävalkeita.

Metsänhoidon historiasta kiinnostuneille löytyy Viikin tiedekirjaston digitoidusta aineksesta varmasti muutakin mielenkiintoista. (Valitettavasti näyttää siltä, ettei digitointia ole tänä vuonna jatkettu.)

Takaisin Keski-Suomeen

Unohdin liittää viimeviikoiseen matkaraporttiini linkkejä. Paikataan tässä välissä:

• Historialliseen Jyväskylään vie aikamasiina. Kehitys on taidettu lopettaa muutama vuosi sitten?
• Mainitsemani Keski-Suomen museon Pienmäen pienoismalli on saanut virtuaaliesittelyn. Avoin Museo -sivuilta löytyy muitakin virtuaalinäyttelyitä.
• Aineistoa Keski-Suomen historiasta löytyy myös.
• Finnica Keski-Suomi sisältää monipuolista materiaalia. Kuten Keski-Suomi kartoilla.
• Juna vei Jyväskylään Jämsän kautta, joten sopinee manita myös Jämsän ja Jämsänkosken kulttuuriperintösivusto. Täällä luettavissa mm. digitoituja paikallislehtiä vuosilta 1921 - 1936.
• Henna-Riikka Huovilan gradu Torpasta kesämökkikyläksi. Keskisuomalaisen Nyrölän kylän Huovilan ja Ranatalan tilojen historia vuodesta 1891 kertoo nimellään mitä käsittelee.