Kekri Keski-Suomessa 1858

Nimimerkki M. T-e. kertoi Sanan-Lennättimessä 14.5.1858 Keski-Suomen "muinaistavoista", jotka liittyivät vuoden kulkuun. Parhaillaan ajankohtaisesta kekristä hän totesi:

Nykyisin Kekrin vietosta ei ole muuta meillä sanottavaa paitsi kiikkuminen on sillon yleensä tavallinen. Kiikku enimmite tehdään ladon eli muun semmosen huoneen orteen köydestä, nuorasta eli m. s., jossa sitte lapset ja muu väki toiset toisiansa heitättävät. Herrasväellä näitä tämmosia huvituksia kyllä näkee muulloinki, mutta talonpoikais-kansalla Keskisuomessa ainoastaan Kekrinä eli Pyhäinmiesten p'äivänä. Mitä tällä kiikkumisella mainittuna päivänä tarkoitettaneenki ei heillä ole tietoa. Mutta tämäkin todella on muinais-tapoja, joita vanhat karjansa onnellisesti laitumelta talvi-majoilleen pantua tekivät, ja täten siitä riemuitsivat. Tässäkin seikassa on sen vanhanaikainen perusteellinen merkityksensä ajan olossa kadonnut; sis meidän aikana ainoasti tavan vuoksi tätäkin vanhojen tapaa seurataan.

Jyväskylään?

Kuva Jyväskylän tuolloin uusista seminaarirakennuksista julkaistiin Helsingin Viikko-Sanomissa 22.12.1882. Jyväskylään olisi taas kartta-asiaa, Kauvatsa tutkimukseen mahtuisi lisää kuvitusta. Ja näillä aasinsillan palasilla Keski-Suomen verkkomateriaalia esille.

Keski-Suomen maakuntakaavaan liittyviä arkeologiaraportteja:
B 138 Historiallisen ajan muinaisjäännösten arkeologinen inventointi Keski-Suomessa 2004.
B 145 Leivonmäen muinaisjäännösten inventointi.
B 146 Luhangan muinaisjäännösinventointi 2004.
B 147 Viitasaaren ja Pihtiputaan muinaisjäännösten arkeologinen täydennysinventointi 2005

Aineistoa Keski-Suomen historiasta

Jyväskylän kartta vuodelta 1899

Keski-Suomen Päivä eilisessä opetuspaketissa on asia-artikkelit:
Talonpoikaista elämää Keski-Suomessa
Pukeutuminen 1900-luvun alussa
Keski-Suomen talonpoikainen rakennuskulttuuri
Nikkaripajan puuhat
Sepät ja paja
Tuohikulttuuri
Naisten käsityöt
Arkista aherrusta
Pyykinpesu
Perinteinen maanviljelys – elonkorjuu
Sauna
Maalaiskauppa
Leikki

Vuonna 1827 painetussa kirjassa Finland och dess invånare kerrotaan oleellinen Suomesta. Keski-Suomea ei silloin vielä oltu keksitty:

Kesälomaa suunnittelevalle...

... tiedoksi, että "Perin mukavan kävelymatkan voi Jyväskylästä, itseään vähääkään rasittamatta, tehdä läheiselle Laajavuorelle. Matka vie noin kolme tuntia, eikä se siis vaadi mitään erikoisia valmisteluja. Korkeintaan muutama voileipä ja virvokejuomapullo mukaan ja niine eväine taipaleelle."

Yksityiskohtainen reittiselostus löytyy vuoden 1914 julkaisusta
Matkailija : tietoja Keski-Suomessa matkustaville. Ulkomaaneläville vuonna 1906 suunnattu Finland: the land of a thousand lakes a new holiday resort antaa vinkkejä muuallekin Suomeen.

Viisikymmentä vuotta aikaisemmin mainos hupireissusta Tallinnaan ei kaivannut kuvitusta. Oli muuten 24 tunnin risteily!

Takaisin Keski-Suomeen

Unohdin liittää viimeviikoiseen matkaraporttiini linkkejä. Paikataan tässä välissä:

• Historialliseen Jyväskylään vie aikamasiina. Kehitys on taidettu lopettaa muutama vuosi sitten?
• Mainitsemani Keski-Suomen museon Pienmäen pienoismalli on saanut virtuaaliesittelyn. Avoin Museo -sivuilta löytyy muitakin virtuaalinäyttelyitä.
• Aineistoa Keski-Suomen historiasta löytyy myös.
• Finnica Keski-Suomi sisältää monipuolista materiaalia. Kuten Keski-Suomi kartoilla.
• Juna vei Jyväskylään Jämsän kautta, joten sopinee manita myös Jämsän ja Jämsänkosken kulttuuriperintösivusto. Täällä luettavissa mm. digitoituja paikallislehtiä vuosilta 1921 - 1936.
• Henna-Riikka Huovilan gradu Torpasta kesämökkikyläksi. Keskisuomalaisen Nyrölän kylän Huovilan ja Ranatalan tilojen historia vuodesta 1891 kertoo nimellään mitä käsittelee.

Raportti J:lästä, osa 1/2

Kirjoittauduttuani hotelliin suuntasin kohti Keski-Suomen museota. Matkalla näin kauniita puutaloja ja Jyväskylän vanhimman rakennuksen.

Keski-Suomen museo tarjoisi ihan mukavan katsauksen Keski-Suomen historiaan. Terveellistä tietää, ettei alueella 1500-luvun lopulla ollut kuin 15 000 asukasta ja kaksi kirkkoa (Jämsä ja Laukaa). Taisi jäädä muutama korven asuja kastamatta?

Järvimalmia oli viritelty seinälle, muistaakseni en ollut aiemmin nähnyt. Vieraanoloinen oli myös puunrungosta koverrettu, noin metrin korkuinen viljapönttö. Sivuun oli kaiverrettu vuosiluku 1820.

Pienoismallin oli saanut Pienmäen tila Hankasalmen Niemesjärveltä. Laatikoita avaamalla sai tietää, että tila oli saanut alkunsa vuonna 1754. Ehkä vähän enemmänkin sisältöä olisi laatikkoihin mahtunut?

Toinen pienoismalli kuvasi Petäjäveden kirkkoa. Pitkin näyttelyä oli persoonallisia nukkeja ja muutakin huumorintapaista.

Vierailin viereisessä Alvar Aallon museossa, join kahvit ja palasin sitten keskustaan. Kolmas museo ohjelmassani oli Suomen käsityön museo. Perusnäyttelyn ajatus ei varsinaisesti auennut, mutta ihailin siellä vanhoja hautamerkkejä. Isoon koristeelliseen puuristiin oli kirjoitettu ”Tämän alla lepää talon emäntä Majja Liisa Johanneksen tytär Päiväkunnan Rim__ä syntynyt w 18 31/6 29 ja kuoli w 18 8/11 93. Teksti oli selvillä isoilla kirjaimilla, mutta jostain maalari oli saanut L-kirjaimen mallin niin, että kirjain oli aina peilikuvana.