Kokemäellä 12.2.1889 syntynyt Kalle Ilmari Manninen saapui laivalla Oceanic Southhamptonista New Yorkin satamaan 15.5.1913. Hän ilmoitti kohteekseen Michiganin Ironwoodin ja avstaanottajaksi serkkunsa Amanda Kujansuun.
Veljensä Frans Vihtori (s. 23.4.1886 Kokemäki) jätti Kokemäelle vaimon ja kaksi nuorta tytärtään. Hän saapui Liverpoolista Laurentic-laivalla Vermontin St. Albansiin 16.11.1913 ollen matkalla Michiganin Ironwoodiin, jossa veljensä vastaanottamassa. ironwoodissa Frans täytti ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortin ja ilmoitti lähimmäksi omaisekseen vaimonsa Kokemäellä.
Lähteet:
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 577, 601, 1891-1900 s. 730, 1902-11 s. 516
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location:Gogebic County, Michigan; Roll: 1675573; Draft Board: 0. )
lauantai 24. syyskuuta 2011
Vielä lisää kokkatarinoita Suomesta
Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 167 "Kokka-tarinoita II".
Eräs herrasmies, jota halutti, itsellensä ja muillekin huviksi, ostaa puhuvaista papukaijaa, meni, ennen Turun suurta paloa, kauppapuotiin, jossa oli myytävänä näitä eläviä kylläkin. Tutkiessan papukaijoja, tuli hän juuri ihastuksiin heidän viisaasta puheliaisuudestaan; mutta havaiten yhden, joka oli äänetih, sanoi hän: "kuules, seuraa vihaava herra, miks'et sinä mitään haasta?" - Ajattelen sitä enemmin - vastasi tuo viisas papukaija. - "Oh merkillistä", sanoi herrasmies kauppiaalle, "mikä on linnun hinta?" - Viisikymmentä riksiä. - "Mieluisesti maksan minä sen rahan. Olen iloinen tästä kaupasta." - Läksipä sitten kotiinsa, lujasti luullen, tämän papukaijan osaavan ihmeitäkin jaaria. Mutta, koko kuukauden kuluttua, lintuparka ei osannut muita sanoja lörpöttää, kuin vaan nuot ikävät: "ajattelen sitä enemmin." - "Voi sinua rukkaa", sanoi herra, "sinä olet vaan hassu, mutta suurempi hassu olen toki minä, koska vaan yhdestä sanasta määräsin arvosi."
Kuusi vuotinen lapsi, joka oli kiitetty sukkelista vastauksista, kutsuttiin kerran pitoihin, vierasten iloksi ja hämmästykseksi. Eräs herra korkeasta säädystä näytti pojalle saksan-omenan, luvaten hänelle sen, jos tuo piskuinen osaisi vastata tähän kysymykseen: "missä on Jumala?" - Poika vastasi: "sanokaat, missä Jumala ei ole, ja minä annan teille kaksi omenaa."
Laki-pöydällä valansa tekevä värjäri nosti jo sinisen kätensä, mutta palautettiin tuomarilta, joka sanoi: riisukaat sormikkaanne, ystäväni! - Ottakaat silmälasi, herra tuomari! - vastasi värjäri.
Vähänen tyttö leikkasi kerran pitkät, kähärät hiuksensa ja pani ne sievästi rasiaan talteen. Äiti tullen sisään samassa sanoi hämmästyksissä: "Mitä olet tehnyt, lapseni, oletpa leikannut hiuksesi poikki." - Olen - vastasi tyttö - en tahdo joka päivä käydä nivarilla; sentähden olen pannut net talteen. Mutta huomenna puen ne jälleen päälleni - niin tädilläkin on tapana tehdä.
perjantai 23. syyskuuta 2011
Elokuun alkupuolen elämää
1.8.
5.8.
- Huh, ei näkynyt mun blogiani kartalla. Kullervonpojan idioottimaisuuksiin joskus erehtynyt linkittämään.
- Ainakin silloin kun veti älyttömiä johtopäätöksiä Jaakko Teitin valitusluetteloiden painamisajankohdasta.
- Paljon kivaa. 1. Voitin heinäkuun arkistovisan. Kandee yrittää, joskus onnaa.
- 2. SSS:n kirjastossa Tukholman tänkeböcker tuotti odottamattoman osuman.
- 3. Helmet-surffauksella varastosta varattu kirja osoittautui faktaksi eikä fiktioksi.
- 4. Mutsi toi valikoiman freesejä puutarhamarjoja. Vadelmia ja karviaisia jo popsittu.
- SukuForumilla väikkäristä "Tekijällä on valtava lähdeaineisto ... käyttänyt asiantuntevasti ja joitakin uusiakin huomioita tehden". Kiva.
- Espoo Cinen liput myynnissä. Entisen rohmuamisen sijaan ostettuna yksi virolaiseen leffaan Poll.
- Taas mennyt yksi ilta kirjoittamista miettiessä. Jos edes tiedoston avais?
5.8.
- Heitin käsiksen printterille ekaa kertaa. Ei muuttunut toimeenpiteestä yhtään valmiimmaksi
- Usalainen hissan luento kuuntelussa. 30v sodassa "ruotsalainen cocktail"=lantaa kurkkuun kunnes tukehtuu? Uutta, minulle.
- Taas oli hauskempaa kirjoittaa kirjastossa muistiinpanoja kuin työstää niitä käsikirjoitukseen.
- Mutta kiitos vuonna 1897 painetun kirjan olen vihdoinkin tyytyväinen versiooni Saarenmaan historiasta 1570-luvulla.
- Pari tuntia kirjoittamista ja setvimistä ja siinä päivän tuottavuus? Vielä hyökkäys Pähkinälinnaan 1582?
- Täytin syksyn kalenterin ilmaisluennoilla. Viis virallisista titteleistä, oppiminen pääasia.
- Sitten tenttimateriaalit esille. Luennot maalis-huhtikuussa eli aika perusteellisesti unohtuneet. Mutta en minä kirjoja..
- Sorruin vahtaamaan WDYTYA-jaksoa. Oli yksi katsomatta&nyt voi hyvällä omallatunnolla tilata 7. kauden dvd:n.
- WDYTYA 7-kausi vapautui myyntiin, joten äsken lähti Amazon-tilaus. Tulee myös Horrible Histories 2-kausi ja vähän pehmeäkantista hömppää.
- Blogin seuraajamäärä oli noussut 77>78, mutta ensimmäisenä useampi uusi ikoni eli joku on jättänyt mut. Nyyh, syksykin tulee.
- Halleluja, blogissa ajastettuja tekstejä alle sata. (Eli 99). Jos malttaisi istua käsien päällä pari viikkoa, niin tilanne hallinnassa.
- Odotan Sodan historian ja tulevaisuuden ekan luennon alkua. Toistaiseksi yllättävän naisvaltainen yleisö. Kundit osaa jo?
- Luennolta (hyvä!) palatessa ehdin postiin, jossa odotti kirje Kirkkohallitukselta. Ei ihan jokapäiväinen juttu.
- Kysymys kuuluu, löytäisikö kotimainen Kansallisarkistomme jonkun standardin, joka sallisi tällaisen ?
- Nyt alkaa luennolla keskustelu, ei tulla pysymään aikataulussa...
- Reerasin blogin ulkonäköä. Pienelläkin html-osaamisella saa kökköä aikaan, mutta ainakin tekstiä mahtuu enemmän ruudulle.
- Kuljin 2 kertaa osto- ja myyntiliikkeen ohi kirjastoreissulla. Kotiin tultua luin...
- ... spostin, jossa kerrottiin siellä eilen olleen mummoni sedän valokuva. En jaksanut lähteä uudelleen.
- Sain blogiin kommentin riikinruotsalaiselta. Kehui kuvia ja oli yrittänyt lukea google-käännöksenä. Aika epätoivoista.
- Kah, kirjoitin sodasta blogiin niin alkoi tulla kommentteja ja jopa ulkoinen linkki. Sääli ettei ole oma totisen kiinnostuksen kohde.
- Twitter pelehtii kännykässäni, joten jäi eilisillan päivitykset tekemättä. BBC History Mag podcasteja urakoin, kun muuta olisi pitänyt tehdä
- Luennolta palatessa tuntui ettei siitä irtoa blogitekstiä. Idea tuli kun koti näkyi. Eli kirjoittamaan.
- Amazonin tilauksesta saapui 1 dvd. Bloody Britain on yhdistelmä animaatiota ja historiaelävöitystä. I like.
Ulkomailta kuultua
Taisi olla kevättä kun luin eräästä suomalaisesta blogista suosituksen podcastista Stuff You Missed in History Class. Se osoittautui mukavaksi jutuskeluksi, jota oli tarjolla satoja jaksoja. Kuuntelu tuntui välillä urakoinnilta ja kaikki aiheet eivät kiinnostaneet. Tekijät ovat amerikkalaisia ja Yhdysvaltoja käsiteltiin eniten. Mutta mukana oli kyllä juttua muualtakin, Suomikin vilahti kahden hylyn verran: Vrouw Maria ja Ahvenanmaan shampanjat.
Venäjän hallitsijahistoriaa oli kiva kuunnella ja esimerkiksi jakso A Tale of False Dmitri minulle uutta asiaa. Who was Emanuel Swedenborg? avasi Frugårdin vierailulla kuullun nimen taustaa huomattavasti. Mies ei ollutkaan hömpää-hemmo vaan oli tehnyt ennen uskonnollista kääntymystään merkittävää tiedettä.
Kun tuo urakka oli loppupuolella, huomasin BBC History Magazinen markkinoivan numeroitaan podcasteilla. Tarkoituksena on saada ihmiset tarttumaan lehteen, mutta haastattelut toimivat sinälläänkin. Suurin osa jutuista käsitteli joko Britannian hallitsijoita ja maailmansotia, joten en ole rynnännyt lehteä ostamaan, vaikka sen olen Akateemisessa kirjakaupassa nähnytkin.
Koko satsista löysin vain yhden itseäni kiinnostavan aiheen. Lokakuussa 2010 puhuttiin 1600-luvulla eläneen perheen suhteesta lasten sairauksiin ja kuolemiin. Kirjeenvaihdosta näkyy vanhempien suru ja murhe, vaikka toisinaan on väitetty, että lasten kuolema oli niin yleistä, etteivät vanhemmat jaksaneet välittää moisesta. Lapsille kuolema oli tutumpi ja saattoivat myös sitä odottaa, haluten taivaaseen tapaamaan jo edesmenneitä sisaruksia ja muita sukulaisia.
Lyhyesti kerrattuna vielä muutkin ulkomaiset historiapodcastit, joita olen kuunnellut.
Venäjän hallitsijahistoriaa oli kiva kuunnella ja esimerkiksi jakso A Tale of False Dmitri minulle uutta asiaa. Who was Emanuel Swedenborg? avasi Frugårdin vierailulla kuullun nimen taustaa huomattavasti. Mies ei ollutkaan hömpää-hemmo vaan oli tehnyt ennen uskonnollista kääntymystään merkittävää tiedettä.
Kun tuo urakka oli loppupuolella, huomasin BBC History Magazinen markkinoivan numeroitaan podcasteilla. Tarkoituksena on saada ihmiset tarttumaan lehteen, mutta haastattelut toimivat sinälläänkin. Suurin osa jutuista käsitteli joko Britannian hallitsijoita ja maailmansotia, joten en ole rynnännyt lehteä ostamaan, vaikka sen olen Akateemisessa kirjakaupassa nähnytkin.
Koko satsista löysin vain yhden itseäni kiinnostavan aiheen. Lokakuussa 2010 puhuttiin 1600-luvulla eläneen perheen suhteesta lasten sairauksiin ja kuolemiin. Kirjeenvaihdosta näkyy vanhempien suru ja murhe, vaikka toisinaan on väitetty, että lasten kuolema oli niin yleistä, etteivät vanhemmat jaksaneet välittää moisesta. Lapsille kuolema oli tutumpi ja saattoivat myös sitä odottaa, haluten taivaaseen tapaamaan jo edesmenneitä sisaruksia ja muita sukulaisia.
Lyhyesti kerrattuna vielä muutkin ulkomaiset historiapodcastit, joita olen kuunnellut.
- BBC:n radio-ohjelma Making History keskittyy myös Britanniaan, mutta on aiheiltaan mielenkiintoisempi ja monipuolisempi. Jutut usein aloitetaan kuuntelijakysymyksestä, joka puolestaan ponnistaa paikallis- tai sukuhistorian erikoisuuksista.
- BBC:n Witness tuottaa joka arkipäivä katsauksen johonkin menneisyyden tapahtumaan, useimmiten 1900-luvulta.
- BBC:n Great Lives esittelee jonkun valitseman "suuren elämän"
- BBC:n In Our Time With Melvyn Bragg käsittelee historian vaiheita tai ideoita
- BBC:n sukututkimusohjelma Tracing Your Roots on juuri aloittanut uuden kauden
- Engines Of Our Ingenuity on pieniä pätkiä tekniikan historiaa
- Bowery Boys keskittyy New Yorkiin esitellen paikkoja ja tapahtumia.
- Dan Carlin's Hardcore History on persoonallista ja huolella tuotettua ilmaisua Amerikasta. Aiheena useimmiten antiikin historia.
- Vetenskapsradion historia on viikottainen ruotsalainen sisällöltään monipuolinen radio-ohjelma, jonka arkistoa on kuunneltavissa useilta vuosilta
- Släktband on ruotsalainen sukututkijoille suunnattu ohjelma, jonka arkistoa on kuunneltavissa useilta vuosilta. Tämän syksyn sarja käynnistyi tänä maanantaina teemanaan matkustus.
torstai 22. syyskuuta 2011
Uutisia verkkosivujen keskeltä
Pohjanlahden länsipuolella on tehty erikoinen linjaus verkkosivujen säilönnälle. He aikovat arkistoida vain isojen toimijoiden sivut ja nekin sen jälkeen, kun ovat saaneet lopullisen muotonsa. Eli kaikenmaailman harrastajien kokoamat tietopankit ovat heidän silmissään arvottomia. Eivätkä tunnu myöskään ymmärtävän, että verkkosivujen luonteeseen kuuluu päivittyminen.
Kotimaassa herättää tunteita Kopioston keksintö vaatia kouluilta rahaa, jos nämä käyttävät verkkosivujen aineistoa opetuksessa. Jos suunne loksahti auki ja kuului "Täh?", jaan tunnetilan. On täysi mysteeri, millä oikeudella Kopiosto rahastukseen ryhtyy ja kenelle se aikoo rahoja jakaa. Lisäajatuksia hankkeesta Jessica Parland-von Essenin blogissa på svenska ja suomeksi Voima-lehden numerossa 7/2011 s. 14.
Viime perjantaina ilmestyneestä Vihreästä langasta (27/2011) löytyi pikkujuttu "Netin mustat listat kuriin" (s. 7). Pakkoruotsi.net oli julkaissut sivustollaan listan poliitikoista, jotka olivat julkisesti kannattaneet pakollista ruotsinopetusta. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan tämä ei käy, sillä sivustolta ei käy ilmi "kuka on sivuston takana ja siitä vastuussa". Juttu on niin lyhyt, ettei siitä minulle selviä, mihin lakiin on vedottu (*). Mutta todetaan, että oikea media, jolla on päätoimittajavastuu, voisi samanlaisen julkaista ilman seuraamuksia. Pahoin pelkään, että tässäkin on logiikkaa, joka ei insinöörille aukea.
(*) Verkkosivulta selviää, että kyse on henkilötietolaista.
Kotimaassa herättää tunteita Kopioston keksintö vaatia kouluilta rahaa, jos nämä käyttävät verkkosivujen aineistoa opetuksessa. Jos suunne loksahti auki ja kuului "Täh?", jaan tunnetilan. On täysi mysteeri, millä oikeudella Kopiosto rahastukseen ryhtyy ja kenelle se aikoo rahoja jakaa. Lisäajatuksia hankkeesta Jessica Parland-von Essenin blogissa på svenska ja suomeksi Voima-lehden numerossa 7/2011 s. 14.
Viime perjantaina ilmestyneestä Vihreästä langasta (27/2011) löytyi pikkujuttu "Netin mustat listat kuriin" (s. 7). Pakkoruotsi.net oli julkaissut sivustollaan listan poliitikoista, jotka olivat julkisesti kannattaneet pakollista ruotsinopetusta. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mukaan tämä ei käy, sillä sivustolta ei käy ilmi "kuka on sivuston takana ja siitä vastuussa". Juttu on niin lyhyt, ettei siitä minulle selviä, mihin lakiin on vedottu (*). Mutta todetaan, että oikea media, jolla on päätoimittajavastuu, voisi samanlaisen julkaista ilman seuraamuksia. Pahoin pelkään, että tässäkin on logiikkaa, joka ei insinöörille aukea.
(*) Verkkosivulta selviää, että kyse on henkilötietolaista.
Kustaan sodasta muistettua
Nimimerkki K-ll-n (todennäköisesti Kustaa Killinen) kirjoitti Satakunta-lehteen (16.9.1876) kansan historiamuistoja, joukossa tämä tarina Kustaa III:n sodasta:
"Niitten miesten joukossa, jotka Suomenmaata Venäjän alamaiseksi juonittelivat, oli myöskin eräs Tilistedt, joka piti olleen Porin rykmentin eversti. Hän kuitenki juonissaan joutui sellaiseen ahdinkoon, että hänen täytyi paeta Venäjälle. Kun sitte syttyi "rajasota" (kolmivuotinen sota) tuli hän siinä sodassa Venäläisten päällikkönä Suomalaisia vastaan.Onko moista Tilistedtiä ollut, en tiedä. Muita sanomalehtihakemistosta poimittuja muistelmia kyseisestä sodasta :
Sattuipa sitte niin, että Suomalaiset saivat piiritetyksi sen Venäläisen joukon, jonka päällikkönä Tilistedt oli; mutta kun hän huomasi vangiksi joutuvansa, nousi hän suurelle kivelle, sentähten, että hänet olisi siitä ammuttu. Mutta eräs Porilainen sotamies tunsi hänet ja huusi kumppaneilleen: "Älkäät ampuko, se on Tilistedt". Kivelle noussut huusi vastaan Suomen kielellä: "Ampukaat vaan, en minä ole Tilistedt". Ei häntä kuitenkaan ammuttu, vaan tungettiin yhä lähemmäs, kunnes varmaan hänet tunnettiin Tilistedt'iksi; silloin käski Porilaisten päällikkö miestensä rääkätä häntä, miten vaan tahtoivat. Ylönniskojaan vedettiin hän sitte alas kiveltä, sotamiehet sylkivät tupakkasylkeä vasten hänen silmiään ja haukkuivat häntä isänmaan pettäjäksi.
Sitte hän vietiin vankina Vaasaan, sillä lähemmäksi rajaa ei tohdittu pysähtyä. Matkalla hän yritti itseänsä tappaa nälkään, vaan ei kuitenkaan saattanut. Sitte Vaasan miehet vartioivat häntä sangen tarkoin "raastuvan kurrassa", kunnes kuninkaalta tuli tuomio, että hän on omanporttinsa päälle hirtettävä. Vaasassa hän ensin vietiin ratsastain kaikkein huonoimmalla hevosluuskalla, mitä kaupungissa oli, hovioikeuteen, jossa häneltä kunniamerkit riistettiin. Hänen rouvansa ja sukulaisensa saivat kuitenki pyynnöillään kuninkaan muuttamaan tuomion siten, että Tilistedt saatiin mestaamalla kuolettaa. Sitte hänet taas kuljetettiin rajalle mestattavaksi; sanotaan kuitenki että hänelle oli laitettu teko-pää ja kaula, jossa oli vasikan verellä täytetty rakko; hän niinmuodoin ei tullutkaan mestatuksi, vasikan veri vaan juoksi, ja Tilistedt haudastaan pakeni taas Venäjälle.
- Muistelmia kolme-vuotisesta sodasta. (Suomessa 1788-90.) 1.4.1865 Suometar
- Kuvaelmia 1788-90 vuosien sodasta. Kert. A.R-dt. 1. Wenäläisten olo Leirimäellä. 27.09.1883 Savonlinna, 4.10.1883 Savonlinna
- Kuvaelmia 1788-90 vuosien sodasta. Kert. A.R-dt. 2. Pihlajalahden tappelu 4.10.1883 Savonlinna
- Kuvaelmia 1788-90 v. sodasta. Kert. A.R-dt. 3. Parkuinmäen tappelu. 11.10.1883 Savonlinna
- Kuvaelmia 1788-90 v. sodasta. Kert. A.R-dt. 4. Yrjö Fredrik Tigerstedt. 5. Tapaukset Immolassa 15.11.1883 Savonlinna
- Kuvaelmia 1788-90 v. sodasta. Kert. A.R-dt. 6. Niitä näitä sanotun sodan ajoilta. 6.12.1883 Savonlinna, 3.1.1884, 24.01.1884 Savonlinna
- Tarina rauhanrikosta 1788. (Savonlinnassa säilynyt tarina ruotsalaisen piiritysjoukon tulosta.) 6.4.1886 Uusi Suometar
- Seka-sanomia. (Dorothea Maria Theslöf, Ruotsinsalmen tappelussa.) 24.11.1864 Mikkelin Wiikko-Sanomia
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Jäämarssilla
Tiistaina ensi-iltansa saanut Jäämarssi oli rasittava kokemus. Olin valmistautunut kuulemaan kamalia suomalaisilta sotavankileireiltä. Mutta olin sen sijaan ihmeissäni, kun pitkän aikaa tuntui olevan tavanomaiselta tuntuvaa sotavankien käsittelyä. Kertojaäänen sinänsä asialliset väitelauseet saivat minut ähkimään: mitä tässä yritetään sanoa? Tuntui, että annettiin ymmärtää, mutta ei ymmärretty kertoa. Tuskastuin myös useiden vastuuhenkilöiden henkilöhistorioiden esittelyihin, joissa korostettiin järjestään "reipasta toimintaa" vuoden 1918 sodassa ja Lapuan liikkeessä. Ilmiselvästi siis pahiksia, mutta piti jaksaa filmin viimeiseen kolmannekseen ennenkuin selvisi mitä he olivat tehneet.
Eli rakenne ei minusta ollut kovin onnistunut. Kysyin loppukeskustelussa syytä taustaesittelyille ja sain ohjaajalta kuulla, että nämä miehet olivat kokeneet "sodan jääneen kesken" ja tämä siis selitti heidän asenteitaan sotavankien käsittelyssä. Järkeenkäypää, mutta ei tullut selväksi filmistä.
Eikä paljon moni muukaan asia. Ottaen huomioon, että asiattomuuksiin syyllistyneitä sodan jälkeen rangaistiin, ankarastikin, niin se mikä aiheessa vaati "möyhentämistä" jäi minulle epäselväksi. Sotavangeille annettiin liian vähän ruokaa, jota ei maassa ollut ylenmääräisesti, ja heitä muutamissa tapauksissa kohdeltiin selvästi kansainvälisten sopimusten vastaisesti. Hesarin jutun (20.9.2011 C3) perusteella ohjaaja Ville Suhonen tavoitteli selitystä vankien erityisen kehnolle kohtelulle nimenomaan venäläisvihasta. Filmissä tämä tavoittelu jäi minulta tavoittamatta.
Suhonen totesi loppukeskustelussa materiaalin ohjanneen tarinankerrontaa. Tämä käy ilmi myös Tuomas Rantasen jutusta, jonka lukemalla saa asiasisällön vaivattomammin omaksuttua kuin elokuvan katsomalla. Joka R&A-festarin lisäksi mahdollista television omistajille ilmeisesti 2.10. Ylellä. (Elokuvan taustatietoja voi käydä lukemassa kyös elokuvan sivuilta.)
Hesarissa Suhosta on lainattu sanoin "Kyllä historiakirjoihin saisi jo kirjoittaa nämä ikävätkin asiat." Tarkistin hyllyssäni olevan Jouko Vahtolan Suomen historian ja kieltämättä sen kuudella jatkosotasivulla sotavangit loistavat poissaolollaan. Historiankirjoituksellehan oli olennaista rajausten tekeminen?
PS. Rakkautta&Anarkiaa-festarien paras "historiallinen" elokuva oli istuntojeni viimeinen. Saksalainen Kuka ellemme me oli jo loppupuolella kun sivuhenkilön sukunimestä tajusin, että kertomus saattoi perustua todellisiin ihmisiin. Tämä vahvistui lopputeksteistä. Elokuva tulossa yleiseen levitykseen.
Eli rakenne ei minusta ollut kovin onnistunut. Kysyin loppukeskustelussa syytä taustaesittelyille ja sain ohjaajalta kuulla, että nämä miehet olivat kokeneet "sodan jääneen kesken" ja tämä siis selitti heidän asenteitaan sotavankien käsittelyssä. Järkeenkäypää, mutta ei tullut selväksi filmistä.
Eikä paljon moni muukaan asia. Ottaen huomioon, että asiattomuuksiin syyllistyneitä sodan jälkeen rangaistiin, ankarastikin, niin se mikä aiheessa vaati "möyhentämistä" jäi minulle epäselväksi. Sotavangeille annettiin liian vähän ruokaa, jota ei maassa ollut ylenmääräisesti, ja heitä muutamissa tapauksissa kohdeltiin selvästi kansainvälisten sopimusten vastaisesti. Hesarin jutun (20.9.2011 C3) perusteella ohjaaja Ville Suhonen tavoitteli selitystä vankien erityisen kehnolle kohtelulle nimenomaan venäläisvihasta. Filmissä tämä tavoittelu jäi minulta tavoittamatta.
Suhonen totesi loppukeskustelussa materiaalin ohjanneen tarinankerrontaa. Tämä käy ilmi myös Tuomas Rantasen jutusta, jonka lukemalla saa asiasisällön vaivattomammin omaksuttua kuin elokuvan katsomalla. Joka R&A-festarin lisäksi mahdollista television omistajille ilmeisesti 2.10. Ylellä. (Elokuvan taustatietoja voi käydä lukemassa kyös elokuvan sivuilta.)
Hesarissa Suhosta on lainattu sanoin "Kyllä historiakirjoihin saisi jo kirjoittaa nämä ikävätkin asiat." Tarkistin hyllyssäni olevan Jouko Vahtolan Suomen historian ja kieltämättä sen kuudella jatkosotasivulla sotavangit loistavat poissaolollaan. Historiankirjoituksellehan oli olennaista rajausten tekeminen?
PS. Rakkautta&Anarkiaa-festarien paras "historiallinen" elokuva oli istuntojeni viimeinen. Saksalainen Kuka ellemme me oli jo loppupuolella kun sivuhenkilön sukunimestä tajusin, että kertomus saattoi perustua todellisiin ihmisiin. Tämä vahvistui lopputeksteistä. Elokuva tulossa yleiseen levitykseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)