Cedercreutzin museon kaupasta ostin levyn Pellosta pöytään maasta isien. Lyhytelokuva maatilan töistä Uotilan tilalla entisaikaan ja nykyisin. Olen katsonut ainakin kerran. Lämminhenkistä perinnetietoutta Harjavallasta. Parhaiten jäi mieleen jääsillanteko, jollaista en muista Kokemäen puolelta kerrotun. Rannan jäästä leikattiin pitkä kappale, joka sitten käännettiin ja hyvällä onnella saatiin kerralla tarttumaan vastarantaan.
Loput levyt ovat Ruotsin television verkkokaupasta.
1000 år. En Svensk historia kestää vain kaksi tuntia eli vauhti on reipas. Olen katsonut ainakin 1500-luvun kohdan, jossa veneellä vietiin verohaukia Hämeenlinnaan. Pitäisi varmaan katsoa uudelleen.
Svenska slag med Per Dahlberg. Historisk serie om Karl XI:s blodiga krig on tullut katsottua ja tännekin raportoitua.
Nisse Hults historiska snedsteg, en någorlunda sann historia oli Monty Python- tyylistä hupailua eikä tietoa. Taisi jäädä muutama jakso katsomatta, kokonaispituus 3 tuntia.
Linné och hans apostlar. En dramadokumentär i fyra delar jäi muistaakseni myös kesken... uups. Tämä oli kyllä oikein mukavanoloinen, muistaakseni.
Hermans historia samlingsbox - 15 avsnitt. Tätä ei ole kuin 8 tuntia, josta olen katsonut ainakin jakson Svenska Ostindiska Compagniet, joka valitettavasti on yksi harvoista, joka ei kerro kuninkaallisista.
Stenristarna käsittelee Etelä-Skandinavian esihistoriaa kolmen tunnin jakson verran. Nämä olen kaikki katsonut ja katson varmaan toiseenkin kertaan.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
DVD inventaario
Eksyin viime viikolla BBC:n kauppaan ja laitoin käynnin päätteeksi menemään tilauksen ihan-pienestä-määrästä historia-aiheisista DVD-levyistä. Ennenkuin ne rantautuvat, niin katsaus jo hyllyssä seisoviin:
tiistai 13. lokakuuta 2009
Kummallista
Hesarin sunnuntaisivujen palasessa Anna-Stina Nykänen oli poiminut Olli-Pekka Kallasvuon haastattelusta kummalliseksi kokemansa vapaa-ajan viettotavan: hevosten sukututkimuksen. Pienellä verkkosurffauksella toimittaja olisi kyllä huomannut, että Suomesta löytyy sukupuun kokoajia aika monelle eläinlajille. SukuForumin keskustelussa nimimerkki Kataja summeraasi hauskasti:
Mutta työkaverini, joka raportoi minulle nähneensä pääkonttorin kahviossa OPK:n katselemassa keskellä iltapäivää hevosten kuvia tunnin ajan, oli siis nähnyt hänet vapaa-ajalla. Tauot ovat tärkeitä, menestyksestäkin.
Olisikohan OPK:n kannattanut konsultoida Nokian viestintäosastoa ja muotoilla asia vaikkapa sanoihin "ravihevosten jalostusanalyysi"? Sillä on tullut todettua kerta toisensa jälkeen, että sukututkimuksessa on kummallistava leima, kohdistaa sen sitten mihin tahansa.Kaikenlainen sukututkimus tarjoaa antoisia yllätyksiä. Suloisen marsupallerosi sukupuu voi johtaa koe-eläinlaitokselle. Mistä onkaan syntyisin kirpparilta ostamasi karvalakki? Kuka on laatinut laajimman hiirisukupuun? Onko pässisi suvussa mustia lampaita? Onko sonnisi esi-isä ollut aateliskodin navetassa? (Ja mitä seurauksia siitä on ollut?)
Ja ajatelkaa, eläimillä ei ole minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Netti on täynnä hakupalstoja, joilla 1900-luvulla syntyneille kaneille, rotille ja kissoille etsitään ihan avoimesti veljiä, velipuolia, setiä ja serkkuja. Tämmöinen pitäisi kieltää!
Mutta työkaverini, joka raportoi minulle nähneensä pääkonttorin kahviossa OPK:n katselemassa keskellä iltapäivää hevosten kuvia tunnin ajan, oli siis nähnyt hänet vapaa-ajalla. Tauot ovat tärkeitä, menestyksestäkin.
Messukalustoa
Vantaalla pidettiin viime viikonloppuna nyt jo perinteinen Kuulutko sukuuni -tapahtuma. Olin etukäteen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi SSHY:n ständille. Ajattelin selviäväni parilla tunnilla, mutta olinkin mukana koko viikonlopun.
SSHY:n käytössä oleva tila oli hieman sivussa, mutta porukkaa kävi ihan mukavasti. Iso osa tunsi Digiarkiston sivut, osa näistä oli jäseniä ja muutamat aktiivisia digitoijia. Mutta monet kävijöistä olivat aloittelijoita, jotka eivät sivustosta mitään tienneet.
Itse olen yhdistyksen rivijäsen, joten opin opastaessani. Nyt tiedän miten Hiskistä hypätään Digiarkistoon. Ja että hakemistoja voi ihan kuka tahansa tehdä. Hyvä idea on ennen työn aloittamista kuitenkin tarkistaa info-sähköpostin kautta ettei joku toinen ole jo tekemässä samaa.
Mukavaa oli tutustua SSHY:n reipaseen porukkaan, johon oli helppo päästä mukaan. (Yllä olevassa kuvassa rauhallisempi hetki sunnuntai aamulta.) Pari kävijää bongasi nimeni rintalapusta ja kertoi lukevansa blogiani, mikä oli tietenkin kivaa kuultavaa. Jaossa oli blogin osoitelappusia, joten tänne toivottavasti tulee uusiakin kävijöitä.
SSHY:n käytössä oleva tila oli hieman sivussa, mutta porukkaa kävi ihan mukavasti. Iso osa tunsi Digiarkiston sivut, osa näistä oli jäseniä ja muutamat aktiivisia digitoijia. Mutta monet kävijöistä olivat aloittelijoita, jotka eivät sivustosta mitään tienneet.
Itse olen yhdistyksen rivijäsen, joten opin opastaessani. Nyt tiedän miten Hiskistä hypätään Digiarkistoon. Ja että hakemistoja voi ihan kuka tahansa tehdä. Hyvä idea on ennen työn aloittamista kuitenkin tarkistaa info-sähköpostin kautta ettei joku toinen ole jo tekemässä samaa.
Mukavaa oli tutustua SSHY:n reipaseen porukkaan, johon oli helppo päästä mukaan. (Yllä olevassa kuvassa rauhallisempi hetki sunnuntai aamulta.) Pari kävijää bongasi nimeni rintalapusta ja kertoi lukevansa blogiani, mikä oli tietenkin kivaa kuultavaa. Jaossa oli blogin osoitelappusia, joten tänne toivottavasti tulee uusiakin kävijöitä.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Musiikkia sadan vuoden ajalta
Alkaen tänään soi osoitteessa www.kansanmusiikki.fi/tradio "Kolme viikkoa kellon ympäri" "Musiikkia sadan vuoden ajalta". Kuunneltavissa myös pääkaupunkiseudulla taajuudella 102,4 MHz.
Kahdesta kolmeen iltapäivällä näyttää ohjelmassa olevan arkistojen aarteita. Ei oikein työpäivän lomassa pysty kuuntelemaan, joten sääli ettei sivustolla näy mitään merkkiä siitä, että ohjelmat tallennettaisiin myöhempää kuuntelua varten.
Kahdesta kolmeen iltapäivällä näyttää ohjelmassa olevan arkistojen aarteita. Ei oikein työpäivän lomassa pysty kuuntelemaan, joten sääli ettei sivustolla näy mitään merkkiä siitä, että ohjelmat tallennettaisiin myöhempää kuuntelua varten.
Perustutkimuksen hauskuus
Sain noin viikko sitten yhteydenoton Ameriikasta. Erään Kokemäeltä lähteneen siirtolaisen pojantytär oli löytänyt kokoamiani tietoja ja siitä lähti sitten reipas sähköinen tietojen vaihto.
Juuret kääntyivät Kokemäeltä Harjavaltaan, jossa haittana on pitkähkö rippikirjojen puute. Ensin tuntui ettei siitä pääse millään yli, mutta pienen lämmittelyn jälkeen alkoi palasia löytymään. Osa omalla tutkimuksella ja osa toisten avulla. Viikon vihje: vaikka näyttää ettei ihmiset saa postituslistoilla apua, todellisuus saattaa olla yksityisviestien johdosta toinen.
Yksi haara oli kuitenkin aivan alkutekijöissään. Amerikkalaisella oli käytössään joku vanha esitys, jossa mimmillä oli harjavaltaiseen taloon viittaava lisänimi. Mutta avioliittoa ennen ei henkikirjoissa näy siellä mitään sopivaa.
Ratkaiseva vihje tuli, kun kirjeenvaihtokaveri kertoi isoisänsä jossain sanomalehtijutussa väittäneensä olevansa Suomen presidentin kaukainen serkku. Ahaa! Maantieteen perusteella kyseessä todennäköisesti Risto Ryti. Hänen esipolviaan esittelevä Genos-artikkeli löytyi verkosta ja sieltä samainen Krapu/Kraapo.
Ja kyseisestä talosta olin kirjoittanut myös tänne! (Viikon vihje n:o 2 on, että auttamalla toisia autat todennäköisesti myös itseäsi.) Vuonna 1823 murhattu Matti Tuomaanpoika oli Risto Rytin esi-isä numerolla 60. Artikkelista puuttuu kuolinaika, joka täten voidaan täydentää, jollei joku ole jo asiaa hoitanut. Blogi postauksessa mainitsemani Heikki Matinpoika s. 1783 ja Ester Heikintytär s. 1805 kuuluvat myös Rytin (ja sen Kokemäeltä lähteneen siirtolaisen) esipolviin.
Lisää tällaista ja vähemmän tekstin hiontaa ja lähdeviitteiden viilausta...
Juuret kääntyivät Kokemäeltä Harjavaltaan, jossa haittana on pitkähkö rippikirjojen puute. Ensin tuntui ettei siitä pääse millään yli, mutta pienen lämmittelyn jälkeen alkoi palasia löytymään. Osa omalla tutkimuksella ja osa toisten avulla. Viikon vihje: vaikka näyttää ettei ihmiset saa postituslistoilla apua, todellisuus saattaa olla yksityisviestien johdosta toinen.
Yksi haara oli kuitenkin aivan alkutekijöissään. Amerikkalaisella oli käytössään joku vanha esitys, jossa mimmillä oli harjavaltaiseen taloon viittaava lisänimi. Mutta avioliittoa ennen ei henkikirjoissa näy siellä mitään sopivaa.
Ratkaiseva vihje tuli, kun kirjeenvaihtokaveri kertoi isoisänsä jossain sanomalehtijutussa väittäneensä olevansa Suomen presidentin kaukainen serkku. Ahaa! Maantieteen perusteella kyseessä todennäköisesti Risto Ryti. Hänen esipolviaan esittelevä Genos-artikkeli löytyi verkosta ja sieltä samainen Krapu/Kraapo.
Ja kyseisestä talosta olin kirjoittanut myös tänne! (Viikon vihje n:o 2 on, että auttamalla toisia autat todennäköisesti myös itseäsi.) Vuonna 1823 murhattu Matti Tuomaanpoika oli Risto Rytin esi-isä numerolla 60. Artikkelista puuttuu kuolinaika, joka täten voidaan täydentää, jollei joku ole jo asiaa hoitanut. Blogi postauksessa mainitsemani Heikki Matinpoika s. 1783 ja Ester Heikintytär s. 1805 kuuluvat myös Rytin (ja sen Kokemäeltä lähteneen siirtolaisen) esipolviin.
Lisää tällaista ja vähemmän tekstin hiontaa ja lähdeviitteiden viilausta...
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Ongittua
Reipas kalastaja Hasse Zetterström kirjasta Anna-Clara och Hennes Bröder. En Bok om Barn, piirtänyt Eigil Schwab.Pirkko Hiidenmaa kirjoitti tutkimustiedon tiedottamisesta. Historian laitosten sivuilla surffaanneena voin yhtyä ajatuksiinsa. Ennen ja nyt -lehdestä löytyi perusteellinen katsaus historian opinnäytetöiden verkkojulkaisuun. Siinä todetaan "Tiedonhankinta – myös toisten opiskelijoiden tuottaman tiedon – on helpottunut: verkossa oleva opinnäyte on helpommin saatavilla ja kynnys sen selailuun lienee matalampi kuin paperisen version. " Juu. Kynnys selailla graduja, joita on laitoksella yksi kappale ja joita ei kaukolainata on varsin korkea.
Tuoreessa blogissa Biografian polkua Markku Virolainen mietiskelee isänsä elämänkerran kirjoittamista.
Hymyilevän eläkeläisen blogissa keskiaikaisen musiikin kokemisesta.
Kansalaisosallistujien työkalukilpailussa pärjäsi sukunimianalysaattori Nomen est Omen, joka ei itselleni tarjonnut lisäinformaatiota. Palvelusta kirjoitti Vierityspalkki ja Reijo Valta.
Gottlund on ollut tänä vuonna täälläkin esillä. Nyt esitellään myös Taivaankannen takojien blogissa.
Kaikkeen sitä voi kännykkää käyttää. Riippumaton asiantuntija on tehnyt omastaan skannerin, "Editoimatta ei tämän tekstipätkän digitoiminen kännykkäkameralla ja Nokian käyntikortinlukuohjelmalla onnistunut, mutta eipä tarvinnut kokonaan näpyttää itse." Erkan blogista löytyi tieto Googlen tarjoamasta OCR-muunnoksesta.
Historiatietoisuus Suomessa -tutkimus tarjoaa sivustollaan kuukauden videon: Heinäkuun video: Presidentin päivä, Elokuun video: Ensimmäinen kuukävely ja ufovillitys, Syyskuun video: Vanhan valtaus 1968, Lokakuun video: Suursodan uhka leijaili Suomen yllä syksyllä 1939.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)