Olen viime aikoina lukenut moneen kertaan Impolan artikkelia Collinus-suvusta, siitä kun sain ainesta kahteenkin suuntaan. Koska artikkelin sukupuu alkaa aikaisesta talonpojasta niin mieleen juolahti katsoa mitä Suvannolla oli samasta. Ihmettelin ukkojen nimiä aivan liian monta minuuttia ennenkuin tajusin, että Kallialan kirkontilien ja maakirjojen väliin oli jäänyt muutaman kymmenen vuoden aukko 1500-luvun alkuun. Olisihan se ollut jo liian hienoa, jos olisi tuntenut nimellä talonpoikaisen esi-isän 1400-luvulta. (Eiköhän niitä kuitenkin ravannut Satakunnan metsissä muutamia kappaleita.)
Nyt kun Procopaeus-yhteys on lähes tulkoon varmistunut niin katselin Uskelan Hämmäistä uudelleen. Diplomatarium fennicum tarjosi pätkän, jonka olen nähnyt jo kertaalleen tänä vuonna. Toistaiseksi lähin yhteys vanhempieni välillä: äidin esiäiti lahjoitti Naantalin luostarille maapalan, jossa isän esi-isä oli viljelijänä noin sata vuotta myöhemmin.
tiistai 11. joulukuuta 2007
Sukututkijan onnentanssi
Amerikkalaiset sukututkijat käyttävät käsitettä "genealogy happy dance", jolla he tarkoittavat tarvetta ilmaista onneaan kun jotain on löytynyt tai on saanut muuten älynväläyksen. Tekisi mieli hihkua tai tanssahdella arkiston lattialla.
Eilen hinkattuani ensin tuloksettomasti Kokemäen henkikirjoja vaihdoin Kalannin rippikirjaan ja löysin vahvan todisteen tukemaan hypoteesiani Barbo Elisabetin vanhemmista. Jee! En päästänyt äännähdystäkään, en noussut tuoliltani, mutta muistiinpanovihkoon piirtyi sana Halleluja. Epäuskonnollisesti.
Nyt Gustavan esipolvissa ei ole enää (tietääkseni) johtolangan pätkiä uusiin ihmisiin, joten pitäisi vaan kirjoittaa kaikki kerätyt muistiinpoanot tekstiksi. Huomattavasti työläämpää kuin kirjastoissa ja arkistoissa istuminen. Vaikka pohjana on jo noin 150 kirjansivua _melkein_ valmista tekstiä. Mutta "melkein valmis"="kesken".
Eilen hinkattuani ensin tuloksettomasti Kokemäen henkikirjoja vaihdoin Kalannin rippikirjaan ja löysin vahvan todisteen tukemaan hypoteesiani Barbo Elisabetin vanhemmista. Jee! En päästänyt äännähdystäkään, en noussut tuoliltani, mutta muistiinpanovihkoon piirtyi sana Halleluja. Epäuskonnollisesti.
Nyt Gustavan esipolvissa ei ole enää (tietääkseni) johtolangan pätkiä uusiin ihmisiin, joten pitäisi vaan kirjoittaa kaikki kerätyt muistiinpoanot tekstiksi. Huomattavasti työläämpää kuin kirjastoissa ja arkistoissa istuminen. Vaikka pohjana on jo noin 150 kirjansivua _melkein_ valmista tekstiä. Mutta "melkein valmis"="kesken".
maanantai 10. joulukuuta 2007
Naapurimaasta
Kuuntelin jakson äskettäin löytämääni ruotsalaista radio-ohjelmaa Släktband. Ruotsissa pidettiin 1800-luvulla pitäjänlappilaisia, joiden tehtävänä oli hoitaa hevosten teurastus ja muita tabu(?) tehtäviä. Kaikkea sitä kuulee.
Linkkejä syksyn ohjelmiin:
Släktband 2007-12-03 Släktband 2007-11-26 Släktband 2007-11-19 Släktband 2007-11-12 Släktband 2007-11-05 Släktband 2007-11-05 Släktband 2007-10-22 Släktband 2007-10-15 Släktband 2007-10-08 Släktband 2007-10-29
Linkkejä syksyn ohjelmiin:
Släktband 2007-12-03 Släktband 2007-11-26 Släktband 2007-11-19 Släktband 2007-11-12 Släktband 2007-11-05 Släktband 2007-11-05 Släktband 2007-10-22 Släktband 2007-10-15 Släktband 2007-10-08 Släktband 2007-10-29
Tulokseton miniloma
Pidin perjantain vapaata ja itsenäisyyspäivästä alkaen piti sitten tehdä 4 päivää tehokkaasti "töitä" eli edistää Gottleben-käsikirjoituksen tilaa. Liekö sateinen sää ja valottomuus vai aito sairaus syynä, mutta kolme päivää hurahti peiton alla puolihorroksessa.
Perjantaina olin liikkeellä. Katsastin Kansanrunousarkistossa Kokemäeltä kerättyjä materiaaleja, mutta en löytänyt mitään muistiinmerkitsemisen arvoista. Huomattavan erilaista aineistoa kuin aikanaan läpikäymäni Vetelin jutusto. Kerääjistä ja kertojista kiinni, tietenkin.
Kansallisarkistossa urakoin Gunnar Suolahden luettelemattoman arkiston läpi. Olivat sentään järjestyksessä, joten avattuani yli 70 kansiota tiesin käydä huolellisemmin läpi vain seitsemisen kappaletta. Silmiin osui pari relevanttia (muttei uutta) tuomiokirjaotetta, mutta en löytänyt viitettä siihen, mistä hän oli löytänyt Procopaeus-perunkirjan, jota en ole vieläkään paikallistanut.
Jossain välissä viikonloppua katsoin s-posteja kännykällä ja sain tietää, ettei Kokemäen historia arvosteluni käy Genokseen, sillä Salminen kiitti minua esipuheessaan. Päivän vinkki: kiitä potentiaalisia arvostelijoita ja säästy arvostelulta. Ei, oikeasti on hyvä, että pidetään tämänkaltaisista jääviyssäännöistä kiinni.
Sukutiedosta luin, että SSS:n väsäämä autonomian ajan armeijan hakemisto julkistetaan vielä ennen joulua. Hallituksen kokouksessa ei ollut muistaakseni mitään puhetta, SSS:n tapahtumakalenterissa ei näy merkintää eikä Sota-arkiston sivulla ole myöskään tiedotetta. Näinkö kuitenkin unta?
Perjantaina olin liikkeellä. Katsastin Kansanrunousarkistossa Kokemäeltä kerättyjä materiaaleja, mutta en löytänyt mitään muistiinmerkitsemisen arvoista. Huomattavan erilaista aineistoa kuin aikanaan läpikäymäni Vetelin jutusto. Kerääjistä ja kertojista kiinni, tietenkin.
Kansallisarkistossa urakoin Gunnar Suolahden luettelemattoman arkiston läpi. Olivat sentään järjestyksessä, joten avattuani yli 70 kansiota tiesin käydä huolellisemmin läpi vain seitsemisen kappaletta. Silmiin osui pari relevanttia (muttei uutta) tuomiokirjaotetta, mutta en löytänyt viitettä siihen, mistä hän oli löytänyt Procopaeus-perunkirjan, jota en ole vieläkään paikallistanut.
Jossain välissä viikonloppua katsoin s-posteja kännykällä ja sain tietää, ettei Kokemäen historia arvosteluni käy Genokseen, sillä Salminen kiitti minua esipuheessaan. Päivän vinkki: kiitä potentiaalisia arvostelijoita ja säästy arvostelulta. Ei, oikeasti on hyvä, että pidetään tämänkaltaisista jääviyssäännöistä kiinni.
Sukutiedosta luin, että SSS:n väsäämä autonomian ajan armeijan hakemisto julkistetaan vielä ennen joulua. Hallituksen kokouksessa ei ollut muistaakseni mitään puhetta, SSS:n tapahtumakalenterissa ei näy merkintää eikä Sota-arkiston sivulla ole myöskään tiedotetta. Näinkö kuitenkin unta?
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
Linkitys
Eilinen lyhyt arkistokäynti tuotti huomattavaa editystä, mutta kun metodi oli niinkin yksinkertainen kuin "katso nyt sitä rippikirjaa vielä kerran", niin ei siitä huvita kirjoittaa.
Niinpä poimin kirjanmerkkilistastani linkin Kontenttiin, joka ilmoittaa tulleensa päivitetyksi tänään. Sääli, etten ole kiinnostuneempi Kokemäenjoen kalatuksesta; siitä löytyi lukuisia artikkeleja. (Kannattaa käyttää katkaistua hakutermiä, jotta saa erilaiset taivutusmuodot kerralla katsastettua.)
Niinpä poimin kirjanmerkkilistastani linkin Kontenttiin, joka ilmoittaa tulleensa päivitetyksi tänään. Sääli, etten ole kiinnostuneempi Kokemäenjoen kalatuksesta; siitä löytyi lukuisia artikkeleja. (Kannattaa käyttää katkaistua hakutermiä, jotta saa erilaiset taivutusmuodot kerralla katsastettua.)
tiistai 4. joulukuuta 2007
Tapaus Maria Elisabet Theet
Kokemäellä haudattiin 27.6.1801 Villiön kylästä 58-vuotias neiti Maria Elisabet Theet. Hiskistä löytyy vaivattomasti vastaava kastetieto vuodelta 1743. Rippikirjoja selaten selviää, että hän asui synnyinkodissaan Villiön Simulassa ensin vanhempiensa, veljensä ja siskonsa kanssa ja sittemmin leskiäidin ja veljen ja lopulta kahden kesken veljensä Henrik Theetin kanssa.
Henrikin ja Maria Elisabetin Hedvig-sisko meni naimisiin pitäjänapulaisen Matts Sundvallin kanssa ja he asuivat kasvavan perheensä kanssa Simulassa vuoden 1766 paikkeilta. Kokemäen vihkitiedot puuttuvat vuosilta 1764-1770, mutta henkikirjojen avulla avioliiton voi melko tarkasti ajoittaa. Vuoden 1764 henkikirjassa Matts on ilman vaimoa pappilassa ja Hedvig tyttärenä Simulassa. Seuraavana vuonna Matts asuu edelleen pappilassa, mutta nyt hänellä on vaimo nimeltä Hedvig. Ajoitukseen sopii hyvin rippikirjassa näkyvän esikoisen, Johanneksen, syntymäaika 14.5.1765.
Eli oliko tässä jotain ongelmaa? Lähinnä se, että Tapio Salminen uunituoreessa pappismatrikkelissaan kirjoittaa Matts Sundvallin kohdalla (s. 148)
Mahdollinen selitys, josta aiheutuu uusia ongelmia, Salmisen (tai hänen lähteensä) tulkinnalle on se, että Matts Sundvallin pojan Johanneksen äidiksi on kastemerkinnässä merkitty Maria Elisabet Theet. Kummeina ovat kirkkoherra vaimoineen sekä Marian ja Hedvigin veli Henrik Theet. Onko uusi isä ollut niin tohkeissaan, että unohti vaimonsa nimen kastemerkintää kirjoittaessaan? Vai vanhuudenraihnainen kirkkoherra kastajaisoluiden vaikutuksenalaisena seonnut sisaruksissa? Vai onko kirjaus tehty rehellisesti ja oikein, jättäen turhat selitykset pois?
Henrikin ja Maria Elisabetin Hedvig-sisko meni naimisiin pitäjänapulaisen Matts Sundvallin kanssa ja he asuivat kasvavan perheensä kanssa Simulassa vuoden 1766 paikkeilta. Kokemäen vihkitiedot puuttuvat vuosilta 1764-1770, mutta henkikirjojen avulla avioliiton voi melko tarkasti ajoittaa. Vuoden 1764 henkikirjassa Matts on ilman vaimoa pappilassa ja Hedvig tyttärenä Simulassa. Seuraavana vuonna Matts asuu edelleen pappilassa, mutta nyt hänellä on vaimo nimeltä Hedvig. Ajoitukseen sopii hyvin rippikirjassa näkyvän esikoisen, Johanneksen, syntymäaika 14.5.1765.
Eli oliko tässä jotain ongelmaa? Lähinnä se, että Tapio Salminen uunituoreessa pappismatrikkelissaan kirjoittaa Matts Sundvallin kohdalla (s. 148)
”1. puoliso”...”Maria Elisabeth (Lisa) Theet, s. 3.6.1743 k. 1764?, 2. puoliso edellisen sisar Hedvig Theet”Täh? Unohdin tosin tarkistaa pappilan sivun rippikirjasta 1760-1765. Simulan sivulla Maria Elisabetilta puuttuu ehtoollismerkinnät vuodelta 1763, eli pika-avioliitolle + erolle jää teoreettinen aikaikkuna.
Mahdollinen selitys, josta aiheutuu uusia ongelmia, Salmisen (tai hänen lähteensä) tulkinnalle on se, että Matts Sundvallin pojan Johanneksen äidiksi on kastemerkinnässä merkitty Maria Elisabet Theet. Kummeina ovat kirkkoherra vaimoineen sekä Marian ja Hedvigin veli Henrik Theet. Onko uusi isä ollut niin tohkeissaan, että unohti vaimonsa nimen kastemerkintää kirjoittaessaan? Vai vanhuudenraihnainen kirkkoherra kastajaisoluiden vaikutuksenalaisena seonnut sisaruksissa? Vai onko kirjaus tehty rehellisesti ja oikein, jättäen turhat selitykset pois?
maanantai 3. joulukuuta 2007
Sodasta arkeen
Eilen lähti viimeinkin kulkemaan Johan Pihlin Suuren Pohjan sodan kokemusten kuvaus. Ei se valmiiksi tullut, läheskään, mutta puolen vuoden lepuuttelun jälkeen jotain sentään "paperilla". Keväällä kirjoitin auki toisen esi-isän Suomen sodan, joten marsseissa läpi (toisinaan talvisen) Suomen alkaa olla jotain tuttua. Joku voisi järjestää rekonstruktioreissun autenttisissa vaatteissa? Ei tarvisisi odottaa minua paikalle.
Yksi tiesulku on ollut katselmuspaikkakunta "Dalsbo". E oli kirjoitettu/luettu a:ksi ja paikkakunnaksi oli tarjolla kaikenlaisia asemapysäkkejä. Alkuperäinen tulkitsija tarjosi vokaalivaihtoa -> verkkohaku löysi sivun, jossa oli sekä sanat Delsbo ja Tompta -> sivun tekijä kertoi s-postitse, että paikkakunnalla Delsbo on Tompta-niminen kylä, nyk. kirjoitusasu Tomta -> Tarvittava todistus minulle.
Yksi tiesulku on ollut katselmuspaikkakunta "Dalsbo". E oli kirjoitettu/luettu a:ksi ja paikkakunnaksi oli tarjolla kaikenlaisia asemapysäkkejä. Alkuperäinen tulkitsija tarjosi vokaalivaihtoa -> verkkohaku löysi sivun, jossa oli sekä sanat Delsbo ja Tompta -> sivun tekijä kertoi s-postitse, että paikkakunnalla Delsbo on Tompta-niminen kylä, nyk. kirjoitusasu Tomta -> Tarvittava todistus minulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)