Amerikkalaiset sukututkijat käyttävät käsitettä "genealogy happy dance", jolla he tarkoittavat tarvetta ilmaista onneaan kun jotain on löytynyt tai on saanut muuten älynväläyksen. Tekisi mieli hihkua tai tanssahdella arkiston lattialla.
Eilen hinkattuani ensin tuloksettomasti Kokemäen henkikirjoja vaihdoin Kalannin rippikirjaan ja löysin vahvan todisteen tukemaan hypoteesiani Barbo Elisabetin vanhemmista. Jee! En päästänyt äännähdystäkään, en noussut tuoliltani, mutta muistiinpanovihkoon piirtyi sana Halleluja. Epäuskonnollisesti.
Nyt Gustavan esipolvissa ei ole enää (tietääkseni) johtolangan pätkiä uusiin ihmisiin, joten pitäisi vaan kirjoittaa kaikki kerätyt muistiinpoanot tekstiksi. Huomattavasti työläämpää kuin kirjastoissa ja arkistoissa istuminen. Vaikka pohjana on jo noin 150 kirjansivua _melkein_ valmista tekstiä. Mutta "melkein valmis"="kesken".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti