Kun trikiinitietoisuus levisi Suomeen

Päivätär
14.10.1865

Arno Forsiuksen mukaan: "Saksassa oli 1860-luvulla kaksi laajaa trikinoosiepidemiaa. Hettstedtissä tautiin sairastui 153 henkeä vuonna 1863 ja heistä 23 kuoli tautiin. Hederslebenissä, lähellä Quedlingburgia, tautiin sairastui vuonna 1865 peräti 337 henkeä, joista 101 kuoli." Tämä voisi hyvin selittää sen, että kyseisestä sukkulamadosta alettiin kirjoittaa suomenkielisissä sanomalehdissä syksyllä 1865.

Helsingin kirkonkokouksessa piti 4.10.1865 keskustella "sianlihan ja muiden torille myytäväksi tuotujen ruoka-aineiden tarkastamisesta, sisältävätkö muka noita pieniä, ainoastaan suurennuslasilla nähtäviä eläviä, joita Trikiiniksi kutsutaan" (Suometar 28.9.1865). Ehdotus hylättiin (Päivätär 14.10.1865). Pian kokouksen jälkeen alkoivat syysmarkkinat ja

Tämän lihan myyjät olivat väliin pulassa, kun tahdottiin tietää oliko lihassa trikiinieläviä. Eräs talonpoika joka luuli näitä joksi kuksi herkuksi vakuutti vakavasti lihaan trikiiniä suolatessa runsaasti pantuiksi, mutta kun kohta huomasi sanoneensa tyhmyyden sekä että trikiinit olivat eläviä, peruutti sanansa vannoen noukkineensa ne tiellä pois kaikki, jotta ei suinkaan olisi ainoatakaan jälellä. Saatuansa sittemmin kuulla trikiinieläväin olevan näkymättömän pieniä alkoi ukko nauramaan ja kysyjille vastaten "hei katso itse", leikkasi lihasta aina vähäsen palasen, se autti ja ukko pääsi lihastaan. (Suometar 9.10.1865)

Kysymyksen sianlihan turvallisuudesta eivät heti hälvenneet: "Sittenkun huuto trikiineistä rupesi kuulumaan on sianlihan menekki nähtävästi Helsingissä vähennyt ja pelon olevan jotenkin yleisen nähdään siitäkin että ravintoloissa aniharvoin enää kysytään sianlihaa." (Suometar 18.10.1865) 

Joulukuussa lääkeylihallitus aloitti "suurennuslasillisen" sianlihan tarkastuksen Helsingissä. Kunkin lihankappaleen tarkastus maksoi markan. "Nyt kun joulu läskipaistinensa lähestyy, on se, joka on sianlihalle halukas, mutta trikiiniä peläten ei uskalla sanottua lihaa nauttia, tilaisuudessa markan maksava lääkäritodistus vieressä syödä pelvotta niin paljon sianlihaa kun tahtoo. " (Suometar 9.12.1865)

Tämän jälkeen trikiinit unohtuivat kunnes useat Euroopan maat kielsivät amerikkalaisen sianlihan maahantuonnin alkuvuodesta 1881, kun "amerikan läskissä" oli huomattu hyvin paljon trikiinejä (Pohjois-Suomi 9.3.1881). Sianlihan tuonti Suomeen muualta kuin Venäjältä oli kielletty jo 2.5.1867. Syksyllä 1881 sallitiin väliaikaisesti sianlihan tuonti Saksasta, mutta sille vaadittiin trikiinittömyystodistukset. (SWL 13.10.1881)

Kuolemanvaara oli jo unohtunut, sillä trikiini sopi vitsin aiheeksi:

Suutaripoika (lihapuodissa): Voisinko saada semmoista sianlihaa, jossa on trikiinejä?

Lihan kauppias (vihastuneena): Mitä, sen mullikka! Luuletko minun kaupitseman semmoista lihaa, jossa on trikiinejä?! Korjaa luusi tästä tuossa paikassa, tahi saat semmoisen potkun että lennät täältä!

Suutaripoika: Katsokaas toki hyvä laahtari, kenties teillä sentään olisi! Tietäkääs, mestari sanoi minulle niin, että jos tuon semmoista sian lihaa, jossa on trikiinejä, niin saan syödä sen itse! (Pilkkakirves 8/1882)

Vuotta myöhemmin uutisoitiin, että "Trikiinejä on runsaasti löydetty Viipurissa eräästä palvatusta sianlihan kappaleesta." (Uusi Suometar 9.6.1883). "Trikiinejä sisältävä sianliha, josta Wibl. äsken kertoi, oli tuotu Muolaan pitäjästä. On pelättävä että siellä eräässä perheessä on syöty samaa lihaa." (SWL 13.6.1883). Loppuvuodesta kerrottiin toisestakin tapauksesta Tampereelta:

Trikiinien pilaamaa sianlihaa möi eräs Tyrvään mies eilen torilla. Ostaja vasta kotona lihaa leikatessaan rupesi epäilemään sen terveyttä ja antoi sen tutkia. Kuka voi tietää kuinka paljon tämmöistä torillamme kaupitaan kun ei ole viranomaista tutkimuspaikkaa haniittuna. Pitäisi semmoisen välttämättömyys jo kuitenkin oleman useasta esimerkistä selvillä. (Tampereen Sanomat 1.12.1883)