Kaivopuiston runoilijatar

I Jba:30, 1841:186

Johanna syntyi vuonna 1811. Helmikuussa 1837 Helsingissä kirjoitetun muuttotodistuksen perusteella työläisen tyttäreksi "Eknäsissä", myöhempien Helsingin rippikirjojen mukaan Lohjalla. Tarkkaa syntymäpäiväänsä ei Helsingissä tunnettu.

Varhaisin löytämäni asiakirja on juuri tuo muuttokirja, jonka Johanna Qvarnström otti 20.2.1837 lähtiessään Preussiin. Tai tarkemmin sanottuna Bonniin, jonne hän seurasi professori F. W. A. Argelanderin perhettä (Hbl 8.6.1892)

Jostain syystä Johannasta tai oikeastaan aiemmin kirjoitetusta todistuksesta oli kirjoitettu uusi versio 14.8.1839 (1840:467). Siinä todettiin isänsä nimeksi Alexander Qvarnström, mutta syntymäpaikasta ei sanota mitään. Kääntöpuolella on ilmeisesti sama teksti saksaksi. Tämä todistus oli palannut Helsinkiin vuonna 1840. Alkuperäisen todistus palautettiin Helsinkiin 30.3.1841 (1841:186).  

Saksan kielen oppineena Johanna Qvarnström oli palannut ja merkittiin Helsingin naimattoman työväestön rippikirjan 1838-1853 sivulle 243. Rippikirjasta ei selviä se, milloin alkoi vuosikymmeniä pitkäksi kuvattu uransa Ullanlinnan kylpylaitoksen lipunmyyjänä (Hbl 8.6.1892).

HKM

Keväällä 1845 Johanna Qvarnström meni naimisiin hienovaluri Fredrik Wilhelm Kliemetzin kanssa. Tämän tausta selviää Jouni Yrjänän väitöskirjan Metsäpirulainen : Liikemies Erik Johan Längman (1799-1863) talousjärjestelmän murroksessa (2009) maininnoista. Vanhempansa olivat "viinaan menevä, pahasuinen ja väkivaltainen", Porvoon ainoa miespuolinen leipurimestari Fredric Benjamin Klimetz ja Lovisa Wassén, joka oli Erik Johan Längmanin sisarpuoli.

Johanna tuli tuntemaan Längmanin, sillä tämä oli suunnitellessaan Pietariin muuttoa aikeissa palkata Johannan kodinhoitajakseen. Johannan miehen puolestaan piti muuttaa Jyväskylään. Jälkimmäinen aie toteutui mutta Johanna taisi jäädä Helsinkiin. Yrjänän mukaan "Längman moitti sukulaispoikaansa hutilukseksi, eikä tämän pesti leveranssihommissa kestänyt kuin vuoden" (s. 263). Jyväskylään viety muuttokirja palautui Helsinkiin helmikuussa 1860 (RK 1856-69 III:424). Erik Johan Längman kuoli Helsingissä  16.10.1863. Testamentissaan hän jätti vuosikoron sisarpuolelleen, tämän pojalle sekä pojan vaimolle eli Johannalle (Yrjänä s. 324). Helsingfors Dagblad kertoi 29.6.1866, että Johannan mies oli kehittelemässä revolverikivääriä.

Johanna Kliemetz istui vuodesta toiseen lippumyyntitiskillään. Häntä ei opisttu tuntemaan ainoastaan erinomaisesta palvelusta ruotsiksi ja saksaksi vaan myös molemmilla kielillä esittämistään runoista. Nya Pressen totesi 3.6.1892, että Johanna "var under namnet "skaldinna i Brunnsparken" känd såsom ett poetiskt original, hvars kväden esomoftast och enkannerligen på första maj stodo att läsas i någon af hufvudstadens tidningar." Valitettavasti vapunpäivien lehtien haravointi vuosikymmenien ajalta ei ole kovin yksinkertainen tehtävä. Mahdollisesti haun voisi rajoittaa Hufvudstadsbladetiin, jossa 8.6.1892 todettiin Johannan "specielt omfattade Hufvudstadsbladet, åtminstone under dess första tjugu år, med sina varmaste sympatier, och någon gång äfwen hugnade dess publik med prof af sin rikt födande skaldegåfwa, hwilka wisserligen woro alt annat än klassiska mönster af poesi."

Hbl 5.6.1892

Kuolemaansa edeltävinä vuosina "J. Klimetz" esiintyi Helsingin osoitekalentereissa 1890 ja 1891 leskirouvana. Oikeasti miehensä oli kuitenkin elossa. Perukirjassa (HRA 9878) ei mainita lapsia.

Lyhyiden kuolinsanojen ohella Hufvudstadsbladetissa  ilmestyi 8.6.1892 pidempi muistokirjoitus. Lisäksi Johanna Kliemetzin hautajaisetkin huomioitiin lehdistössä (Finland 7.6.1892). Hän oli siis tietyissä piireissä hyvin tunnettu ja hyvällä muistettu ihminen. 

Hbl 18.6.1892