Vapun aattona saavuin Tukholmaan ja Siljan terminaalista päädyin tietenkin Historiska museetiin. Se on vakiokohteeni, mutta lähes aina käynnistä syntyy uusia ajatuksia. Tai ainakin vanhoja palaa mieleen.
Tällä kertaa kiersin tavallista huolellisemmin 1600-luvun kirkkointeriöörin ja ihmettelin jälleen kerran sitä, miten minuun(kin?) onnistuttiin istuttamaan ajatus reformaation yksinkertaistamista kirkoista. Haloo, barokki!
Museosalin katto on Eksjön kaupungin kirkosta vuodelta 1687. Omista tutkimuskohteistani sekä Porissa että Helsingissä on mainintoja kirkkojen maalatuista interiööreistä.
Esinetekstejä lukiessa huomasin, että kaksi aatelisen viiriä/seinävaatetta olivat "valokopioita". Ei haitannut mitenkään.
Kolehtilippaalla oli uutta merkitystä tutustuttuani kolehtien historiaan. (Kyllä, päälläni oli raidallinen paita.)
Votiivitaulun perhe (Olof ja Ragnila Leonardtz, 1672) ei ole näköistaidetta, mutta antaa käsityksen siitä, miltä pappien perheiden olisi pitänyt näyttää.
Teema 1600-luvun kirkkojen ulkonäöstä palasi mieleen pari päivää myöhemmin Nationalmuseumissa. Sen perusnäyttelyssä oli hollantilainen kirkkointeriööri jonka kaltaiseksi kai kuvittelemme reformaation jälkeiset kirkot? Pohjolan todellisuus tuli sitten uudelleen museon vaihtuvan näyttelyn norjalaisen taiteiljan Harriet Backerin maalauksessa, jossa esitetyn Uvdalin sauvakirkon sisävärityksen väitettiin olevan 1600-luvulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti