Kiertäessäni yli vuosikymmenen vanhaa tuhannen vuoden aikajanaa ties monettako kertaa, huomasin vitriineiden olevan uusilla paikoilla ja mukana oli detaljeja, joita en ainakaan muistanut aiemmilta kerroilta. Oliko ennenkin esillä 1500-luvun yläluokan nainen? Varmaankin ainakin 1600-luvun nainen?
Viimevuotinen ruokahistorian kurssi ehkä sai kiinnittämään enemmän huomiota kulmaukseen jossa pienillä videopätkillä esiteltiin eri säätyjen ruokailua. Suoraan sanottuna yllätyin siitä että myös 1600-luvun porvarien ruokailu esitettiin tapahtuvaksi yhdeltä ja samalta lautaselta. Talonpoikien ruispuuron voisilmä tarkoittanee että kyseessä oli juhlapäivän ateria.
Mediahistorioitsijana noteerasin Tukholman verilöylyä kuvaavan painatteen, jonka olin mahdollisesti unohtanut. Samoin kuin kehystetyn Kustaa III:n puheen, joka on ollut esillä varmasti useammassa 1700-luvun kirkossa. Myös Suomessa.
Tällä kertaa oli minulle täysin uutta osio Tillsammans genom tiden, joka korvasi "terminaalialueen", joka on ollut museossa lempparini. Korvikkeesta ei tullut positiivinen käsitys.
Aloitushuoneessa oli vain kolme touhupistettä, joista yhdessä "kudottiin" täysin epärealisesti. (Tekniikalla voidaan kyllä tehdä koristetekstiilejä.) Toisessa pisteessä oli kaksi identtistä taulua, joissa laitettiin silmälasisoljet oikealle paikallen, mikä vaati joitakin sekuntteja. Kolmannessa koottiin saviastiaa, joka osoittautui liian haastavaksi meikäläiselle.
Haastava oli myös seuraava tila, jossa pyöri kahdella massiivisella näytöllä filmi esihistorian ja keskiajan matkustamisesta. Oltiin jääkauden lopulla, pronssikaudella ja viikinkiajassa. Yhdessä välissä luulin, että edettiin kronologisesti, mutta hypoteesi kumoutui, kun taas mukana oli tummaihoisia "ensiasukkaita". Maisemat olivat komeita, mutta jäin kaipaamaan jotain pedamateriaalia. Uppouduin kokemukseen kuitenkin niin, etten ottanut kuin yhden valokuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti