Tohosen kertomus Uusia kummia (Uuden Suomettaren juttu-tupa 17/1892) on niin todenmakuinen, että ansaitsee kierrätyksen.
Hän tuli yht'äkkiä, kenenkään odottamatta. Suuria laatikoita kannettiin Uudentalon eteiskamariin ja talontyttäret juoksivat kahvileivän haussa. Komea, nuori, herrahtava mies, jolla oli lippu lakin etu- ja takapuolella, pehmeä s:kirjainta murtava puheentapa sekä ruudukkaat mansetit ruskeiden trikoohijojen alla. Hän oli ollut Halsualla tätä ennen, keräillyt paljon markan rahoja ja asetti nyt leirinsä Hietalan kalliolle. Suuria sinisiä ja punaisia ilmoituslippuja kiinnitettiin kauppiasten, suntion ja kirkkoväärtin oveihin ja liimailtiin kilometeripylväisiin ihan Åströmin parkki-ilmoitusten alapuolelle. Mutta tallinpäähän pingoitettiin hirveän suuri nukeli ja kuja aidoitettiin vanhoilla purjereduilla sekä kahvisäkeillä. Kärryhuoneeseen laitettiin pieni miehen mahtuva koppi niin pimeäksi, ettei mustaa valkoisempaa suinkaan näkynyt. Ja ihmiset rauhallisessa kirkonkylässä tulivat utelijoiksi, levottomiksi, kävelivät kädet taskuissa pitkin savitietä kysyen aina vastaantulevalta naapurilta, mitä tämä uusi rakennustapa ja telttakomento merkitsee. Kuuluu olevan valokuvaaja — mistä lienee. Pohjaapäin, oli tavallinen vastaus. Kylänlapset ne juoksivat pitkin kalliota, huusivat ja häiritsivät vanhaa, sairasta herraa, joka hoiti reumatismiaan tuvan taustalla kesäisessä ilmassa — tunkeutuivat liian lähelle outoa tulijaa ja hänen koneitaan sekä saivat ankaroita nuhteita Matti-isännältä.
Se oli heinänteon aikaan, jolloin ei juuri paljon syrjäkyläläisiä näkynyt kirkolla päin, joku tyttönen vaan Parhialan ja Sahan periltä kävi kahvinaulan ostossa, vieden hämäriä, uskomattomia uutisia kirkonkylän kummista. Mutta tuli sitten sunnuntai, oikea heinäkuun ihana sunnuntai. Ihmisiä riensi kirkolle aina Vesojan periltä saakka, ajoivat niin että maantie oli yhtenä pölyisenä kujana tai käydä junttasivat kengät kainalossa pitkin lampaan jyrsimää tienvierustaa. Hietalan taloissa seisoi hevosia kymmeniä koppakääsien edessä pureskellen tuoretta apilaa ja kivien nurkalla kartanolla istui ameriikan-leskiä, joilla oli postiin asioita. Parempilukuiset tavailivat kilometeri-tolpilta valokuvaus-ilmoituksia, mutta huonompilukuiset saivat tietää niiden sisällön selvin sanoin saarnatuolilta, kun kuulutuksia luettiin. Vanhaan kauppamieheen oli poikennut muutamia ylikylän ja pohjoispuolen kirkkomiehiä saamaan lainastosta nuorempi väki "Genoveevaa" tai "Suomen kansan satuja ja tarinoita", vanhempi taasen "Elämän leipää" tai Nuijasodan historiaa. Oli siinä kirjoja etsiessä aikaa puhua heinämadoista, kirkonmaalauksesta ja loukojen korjuusta, mutta valokuvaukseen se puhe pakkaili nyt poikkeemaan. Pistäytyi siihen talon ylioppilaskin, otti selittääkseen valokuvauksen keksinnön ja taidon oikeen perinpohjaisesti ja fysikaaliselta kannalta, viittoi käsillään kuin suutari ja sekoitti selitykseensä aina vieraskielisiä sanoja. Hän sanoi valon heijastuvan ja taittuvan, puhui linsseistä ja "Camera obscurasta", mutta Sadinkankaan Sakri sylkäsi jo sillä tuumalla piipunperiä kakluunin pesään, että tuo on kaikki sulaa valetta ja herrojen keksimää lorua. Miten valo taittuu, jota ei edes kouraansakaan saa — jopa liian rouvisti ja taitamattomasti puhuu vanhain miesten kuullen. Suuri oppi hulluuttaa. Se lause näkyi hiipivän pitkin lainaajien suupieliä.
Mutta kirkon-ajan jälkeen ryhmittyi nuori väki pieniin osastoihin, tytöt kävellen käsikädessä, pureskellen puolikypsiä kuminoita ja nauraa kilkatellen. Vaaleat huivit ja esiliinat sopivat varsin hyvin kesäisen luonnon kanssa, mutta hohtavan keltanen, laukkupaineella värjäilty leninki näytti hiukan raa'alta, arvelivat aistikkaammat ihmiset. Pojat kulkivat epäjärjestyksessä, pölyyttivät maantietä raskailla saappaillaan, tarttuivat tavan takaa toisiaan rinnuspieliin ja noin vaan leikin vuoksi painivat, sytyttivät sitten letkavarsipiippunsa, jossa oli punaista kanttinauhaa suuluusta koppaan saakka sekä puhelivat hevosista ja ensi syksyn köyrimarkkinoista. Savitien veräjältäpä ja vanhan kauppamiehen kohdalta he kaikin kääntyivät Hietalaan päin — puhelivat vähä vielä mestari Karttasen puuistutuksista ja hyvästi hoidetusta kartanosta, mutta kuta lähemmäksi pääsivät valokuvaustelttejä, sitä harvasanaisemmiksi kävivät suuret suut. Tytöt painelivat huivin nurkalla suupieliään ja pojat kopistivat piippunsa Uudentalon veräjänpieleen.
Uudentalon eteinen oli täynnä utelijaita kasvoja. Valokuvaustieto oli houkutellut nuoria ja vanhoja. Se oli ehtinyt jo etäälle Kleemolan ja Sahan metsäperille saakka. Suntio tuolla näkyi selittävän Nivalan isännille valokuvaustaitoa. Hän oli uskonut ylioppilasta, mutta teki kumminkin kertomuksessaan pieniä fysikaalisia ja luonnontieteellisiä virheitä. Ameriikan-lesket tulivat lapsi sylissä ja pää sileäksi kammattuna nähtävästi aikeessa otattaa nyt kuvansa, kun kerran saa, ja lähettää se kauvas valtamerien taakse. Kalliolla näkyi kaikki olevan niin valokuvausvireessä, ett'ei ollut epäilemistäkään, kannattiko vieraan herrasmiehen konstit vai ei. Jo istui tuonne muudan vaimo tuolille, pyyhkäsi huivin niskaan ja silitti tukkaansa — katsoi, oliko röijyn napit kiinni, sekä koetteli, olivatko suuret korvarenkaat noin löyhässä, mukavassa asennossa. Valokuvaaja siirteli, tälläili, oikaisi sormia, taivutti päätä ja asetti jalat luonnolliseen asemaan. Mutta aina sillä välin, kun hän kävi kurkistamassa mustan vaatteen alta, painuivat kädet hervottomaan asemaan, leuka nyökähti rintaa vasten ja valokuvaajalle tuli uusi työ.
"Kunhan sen saa ensin tällätyksi, niin ei siinä sitten enää kauvan viivy", kerkesi jo Hietalan Rietu sanomaan, "kerran vaan tempasee tuosta nuorasta ja napsauttaa luukun kiinni, siinä koko temppu." Ja valokuvaaja tälläili viisi, kuusi, seitsemänkin kertaa, tempasi ja napsautti ja niin oli työ valmis. Ei hampaan-otto käy sukkelampaa. Vähän aikaa vaan virutteli vielä sinkkilevyä pimeässä putkassa, astui sitten esille kuvia markan edestä kourassa. Keräytyipä siihen tutut ja tuntemattomat katsomaan, ihmettelemään ja arvostelemaan, mutta akka työntyi pois väkijoukon keskeltä punaisena ja hikisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti