XLII. Kerran pappi kinkerillä kyseli kokoontuneelta kansalta muitten kysymyksien ääressä siivollisuudesta kyläkunnassa: "onko miehet täyttäneet velvollisuuksiansa vaimojansa kohden?" Siihen vastasi miehet: "kyllä on koetettu herra pastori voimia myöden."
XLIII. Ruotsalaisessa seurakunnassa, jossa oli suomen kielessä aivan taitamaton pappi, pidettiin joskus suomalaistakin jumalanpalvelusta. Tässä papin piti alttarille mennä ja luki messua usein aivan väärin. Kerran lopetti hän siellä näin: "Herra siunatkoon täitä ja varjelkoon täitä" j. n. e., joka aivan kamalalta kuului seurakunnan korvissa.
XLIV. Kaksi naapuria rupesivat jutulle. Toinen oli vähän kouluakin käynyt ja sittemisen suomalaisia sanomia lukenut, jottei hän ollut aivan tuntematon siitä tuulesta, kuin niissä tuoksuu. Toinen taas oli tavallinen talonpoika ja kyseli: "montako hevosta sinä pidät talven alla tallin päällä?" siihen toinen vastasi: ”en saisi ainoatakaan talven alle eikä tallin päälle; mutta talvena pidän kolme hevosta tallissa". Toinen taas kyseli: "olitkos lukkarissa yötä, kun hoviräätin päällä asiatas ajoit?" "en tainnut lukkariin mennä enkä pääsnyt hoviräätin päälle", vastasi toinen. "Kumma kun viitit matkia! aivampa sinä olet rikki-viisaaksi tullut! ei sun kanssas enää kehtaa puhella!" sanoi taas ensimäinen. Tähän toinen vastasi: jos olet laiska niin et viitti työtä tehdä, muita mitäs häpeet, sitä ei kehtaa tehdä."
XLV. Hevos-huijari kulki hevosta katsellen ostaaksensa, tuli taloon, kussa niitä oli myytävänä, rupesi vikoja niissä etsimään ja kaikella tavalla huonoiksi moittimaan, jotta hinta polkeentuisi. Olipa isännällä tasku-matti povessa, sovitti sitä huijarin suulle ja kallisti jotta aika lotkahdos kurkusta alas nuljahti. Nytpä toista puhetta kuultiin, hevoset olivat hyvät, ei niissä enää ollut mitään vikaa, mutta tällä haavaa ei hän hevosta tarvinnut sentähden ei hänen sopinut ostaa. "Vähässä paljon seisoo, vähä mätäs kuorman kaataa." (28.9.1860)
XLVI. Torpan mies, jolla oli akka ja neljä lasta, meni matkaan ja yötyi toisessa tuntemattomassa torpassa pari penikulmaa kotoa. Täällä sanoi hän leski-miehen olevansa ja kulkevan vaimoa hakein. Osasipa olla raavas tytär torpassa, jonkatähden heti ruvettiin kosimaan sitä miehelle ja aviokauppaa ahkerasti hieromaan. Tähän mies suostui ja oleskeli torpassa viikon-päivät kunnes vihdoin kotiopäin lähti. Senjälkeen ei aikoihin miehestä mitään kuulunut siksikun torpan-väki rupesi asiaa kysymään ja sen kautta havaitsi että mies oli heitä pettänyt, sillä hänen akkansa oli vielä elossa. Asia vedettiin oikeudelle sittenkun torpan-tytär oli perillisen saanut ja mies veti sakkoa petoksesta sekä huoruudesta. Niin se asia lopetti.
XLVII. Mustalainen tuli muutamaan taloon, kussa hän tiedoksi teki taitavansa miestä toimittaa naimattomille naisille. Talosta pois mentyä meni tytär salaa hänen peräänsä, saavutti tiellä ja kyseli millä tavalla se tapahtuisi. Siihen mustalainen vastasi: tuo salaa kenenkään tietämättä puoliyön aikaan kaikki kapineesi tämän puun juurelle, johon minä kuopan kaivan; viikon viivyttyä saat vaatteitasi perätä, toisella viikolla tulee ylkämies ja vuoden perästä olet talossa emäntänä." Neito nöyrä puheen kuuli, teki hurjan neuvon jälkeen, viikon viivähti kotona kapineita katsomatta; meni sitten matkoihinsa; kuoppa kuivilla risoilla täpö täynnä täytettynä, kaikki kalut kadonneet. Impi itki ilvehistä, muoto muuttui murehista, viikon vielä viivähytti, kun isälle ilmi teki hurjan töitä mustalaisen. Isä heti lähtee häjynelkistä takaa ajamaan, mutta tämä oli matkoihinsa mennyt eikä sinä ilmoisna ikänä siihen taloon ilmaantunut.
XLVIII. Sama mies meni toiseen taloon, kuhunka vävyksi pyysi tulla. Tähän toimeen talossa suostuttiin, jonkatähden miestä jonkun ajan siellä pidettiin, saipa vielä hevosenkin hakeaksensa kalujansa. Senjälkeen sitä miestä ei ole siinä talossa näkynyt eikä hevostakaan, mutta "käsi-kannon kainalohon" tyttärelle jätti, joka elävällä tavalla muistutti häntä keviämielisyydestänsä.
XLIX. Maaherran poika matkusti isänsä siassa kunniapalkintoa jakamaan niille jotka parhaampia lehmiä läänissä oli kasvattaneet. Muutamassa kestikiivarissa kysyttiin häneltä: "kuka herra on ja mitä herra kulkee?" Tähän veitikka vastasi: "minä olen maaherran sonni ja lähden läänin lehmiä katsomaan".(5.10.1860)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti