Ensi kosketus Uuteen Astiaan

Uusi Astia - eli Kansallisarkiston uusittu "asiointipalvelu" - on nyt vihdoinkin verkossa. Olen kirjoittanut käyttöliittymämuutoksen historiikin jo vuonna 2018, joten en tässä palaa sen vaiheisiin, mutta kontekstoinniksi totean, että muutoksen taustalla oli ainakin arkistoajattelun (tms.) tarve luoda tietomalli, jossa on eroteltu toimijat aineistoista. Järjestelmäkehityksen sivutuotteena piti tulla pysyvät tunnisteet digikuville, paitsi, ettei sitten tullutkaan, mutta kuitenkin kommentoitiin: "Digitaaliarkiston suorien linkkien käyttötarve on meillä Kansallisarkistossa hyvin tiedossa, ja uuteen Astiaan ollaan parhaillaan toteuttamassa uudelleenohjausta näille linkeille." Lisäksi uusien digitointien tuonti käyttöön on odottanut uutta Astiaa eli on ollut jäissä jonkin aikaa.

Koska edellisen Astian arvostajat ja rakastajat ovat harvassa, ei ollut mielestäni yllättävää, että en ollut ainoa, joka ei noudattanut Kansallisarkiston kehoitusta sivuston "ihailusta" tiistaina. Twiittasin tuolloin itse: "Kun päivä on jo pilalla, niin samaan katastrofiin voi lisätä tutustumisen Uuteen Astiaan. Villi veikkaus: syntyvät kysymykset voivat olla yleisiä, mutta botti ei niihin silti osaa vastata." ja Mikko Kuitula totesi: "Kansallisarkiston uusi Astia-palvelu on julkaistu. Parempi kun en sano ensimmäisten testailujen jälkeen mitään, vaan menen lenkille."

Nostan tähän nyt esiin vain pari tähän mennessä havaittua puutetta/ongelmaa. Kuten Arkistoyhdistyksen seminaarissa viime vuoden lopulla totesin, digitoidun aineiston käyttäjää palvelee parhaiten selkeä lista - ainakin niin kauan kuin materiaalin määrä ei ole ylenpalttinen. Näin ollen Kuitulan kysymys "Saako uudesta Astiasta jostain auki puunäkymän digitoituihin aineistoihin selausta varten?" on täysin ymmärrettävä ja Kansallisarkiston vastaus "Koko arkiston puunäkymää ei ole. Aineistokokonaisuuden arkistohierarkia on tarkasteltavissa korttinäkymässä." masentava. 

Kuitulan käyttötapaus "Jos puunäkymää digitoituihin aineistoihin ei ole, miten selvitän yksinkertaisesti mitä aineistoja esimerkiksi Lapuan seurakunnan arkistosta on digitoitu? " ei todellakaan ole eksoottinen ja harvinainen, joten se olisi ollut syytä huomioida käyttöliittymäsuunnittelussa. Se ei myöskään ole pelkästään sukututkijoiden ja harrastajien toive, sillä arkeologi Tuuli Heinonen totesi testailustaan:

"Parin ekan haun perusteella päällimmäiset ajatukset ovat, että toivottavasti tämä on joku todella alustava kokeiluversio ja toivottavasti digiarkiston puunäkymää vastaava toiminto säilyy jatkossakin, aina kun ei tiedä täsmällistä hakutermiä..."

Teoriassa Astian käyttöliittymässä voisi kuvitella tyhjän haun, joka kohdistuu vain digitoituun materiaaliin. Käytännössä tätä ei ole olemassa ja kuten Kuitulakin havaitsi "Hakuun ei auta laittaa arkiston nimeä ja rajata tuloksia digitaalisiin aineistoihin, sillä hakutulos on "Ei hakutuloksia"."

Haku tuottaa muitakin odottusten vastaisia tyhjiä tuloksia. Jos esimerkiksi haluaisin tehdä asiakirjatilauksen Kokemäkeä koskevasta Tilattoman väestön alakomitean aineistosta, ei kannata aloittaa haulla 'Tilattoman väestön alakomitean Kokemäki'. Pitää aloittaa aineistokokonaisuudesta... klikata sarjaa E Saapuneet asiakirjat ... klikata sarjaa Ea Kuntien lähettämät tiedot ruokakunnistaan ja niiden taloudellisesta tilasta (1901-1901) ... ja seuraavalta tasolta pahimmillaan neljä Turun ja Porin läänin yksikköä, jotta löytää oikean eli Ea:2. Kokemäkeen olisi päässyt suoraan vain tuntemalla kyseisen tason nimen. Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että haku kohdistuu kerrallaan vain yhteen tasoon, mikä ei ole (aina) käyttäjäystävällistä.

Edelleenkään käyttöliittymään ei ole toteutettu yksinkertaista tapaa kopioida talteen lähdeviitettä. Osin ymmärrettävistä syistä, sillä kuten Tuuli Heinonen totesi: "Ja ai ne näppärät lähdeviitteet: esim. "Kärkölä; [nimeke on kirjattu kokonaisuudessaan Tietosisältö-kenttään]: Tiedosto 1" digikuvan otsikkona on kyllä käyttäjäystävällisyydessä aika next level..." Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.

Jostain syystä kauhalla ottoon halutaan kuitenkin kannustaa, eli hakuliittymään on tuotu valinnat "kuva", "kartta" ja "teksti", joita vastaan ainakin käyttöliittymätestaajana kiljuin, vaikka en kaikkia muita näkemyksiäni muistakaan. En suuremmin ällistynyt, että hakusana Hämeenlinna rajattuna karttoihin toi esiin esimerkiksi rakennuspiirrustuksia, enkä ihmettelisi, jos joku Hämeenlinnaa koskeva kartta jäi tuloslistan ulkopuolelle. Erityisesti, jos hakijan käsitys Hämeenlinnasta eroaa arkistonjärjestäjän ymmärryksestä.

Käsittämättömin testailussa vastaan tullut piirre olivat rajavuodet. Riippumatta aineistosta tai tarkastelutasosta vasemmalla annettu "Ajallinen kattavuus" ei stemmannut mihinkään muuhun näkyvään. Vuosiluvut saattoivat myös puuttua, vaikka näkyvissä oli selvät rajavuodet. Oletettavasti luvut tuodaan käyttöliittymään tietokannan kentistä eli niitä myös käytetään haussa. Joka ei siis voi toimia oikein. Tämä huolestuttaa.

Positiivisemmin lopettaen, toisin kuin entisessä Astiassa, nyt haku tarttuu myös signumeihin eli lähdeviitteissä esiintyvien voudintilien ja läänintilien löytäminen on entistä helpompaa. Tosin vieläkin helpompaa se on Kari Kujansuun luoman Digihakemiston kautta.