Olen ollut runsaan viikon niin intensiivisesti väikkärin parissa, etten ole vielä joutunut konkreettisesti kokemaan aikaa jDa (jälkeen digitaaliarkiston). Uuden elämän realiteetit tulivat kuitenkin vastaan Twitterissä, jossa Aira Roivainen pari päivää sitten totesi "Ymmärränkö minä oikein, että Sotasammon linkit joukko-osastojen sotapäiväkirjoihin eivät enää toimi? Kun tuli uusi Astia. Ja miten niitä sotapäiväkirjoja nyt etsitään?" Niin, siis siinä Sotasammossa, johon Kansallisarkisto on sotkemassa tietokantansa ja jolla ei ole (tietääkseni) ylläpitohenkilökuntaa.
Eikä tässä (tietenkään) kaikki. Historiantutkija Ulla Ijäs kommentoi jatkoksi "Tänään taistellut uuden Astian kanssa. Narvan kämnerioikeuden renovoidut tuomiokirjat eivät löydy, jos laittaa täpän "vain digitoitu ainesto". Vaikka ovat digitoituja. Ilman täppää löytyy." Toisessa keskustelussa ammattilaiset harmittelivat Astian vaatimia merkin tarkkoja hakutermejä. Joillekin aineistoille on annettu vaihtoehtoisia sanoja ja joillekin ei.
Kurkistus SukuForumille paljasti useita esimerkkejä aineistoista, jotka olivat Astiassa käyttörajoitettuja, vaikka tälle ei ollut mitään ilmeistä syytä. Huolestuttavampi oli kommentti siitä, että oli onnistuttu hävittämään kokonainen 1600-luvun tuomiokirja.
Useampi oli nyt herännyt itkemään sitä, että vanhoista URL:eista edes numero-osa ei stemmaa nykytilaan. Toivottavasti jää mieleen se, että nykyistenkään URL:ien pitävyyttä ei ole luvattu.
Positiivinen uutinen oli, että Kari Kujansuu sai koodattua uuden version digihakemistosta ja Suomen sukututkimusseura tarjosi sille palvelintilaa. (SukuForumin hävitettyjä viestejä edelleen muistaen toivon, että nykyään varmennusprosessit ovat kunnossa.) Uusi versio ei ole yhtä yksinkertainen ja idioottivarma kuin vanha, mutta tämä ei ole Kujansuun vaan Astian rakenteen vika elikkä ominaisuus.
Tärkeintä on, että joukolla tehdyt hakemistotekstit ovat tallessa. Toistaiseksihan ei ole mitään havaintoa siitä mihin ja miten Kansallisarkisto aikoo esittää omat hakemistonsa SAY:hyn, tuomiokirjoihin ja henkikirjoihin. Ja ne ovat vain kalpea otos verrattuna digihakemistoon kirjattuun.
Tuttava muuten kaipaili jokin aika sitten nykyistä Kansallisarkiston ratkaisua Valtiorikosylioikeuden aktien hakuun sukunimen tai aktinumeron perusteella. Kukaan ei tainnut osata vastata.
Kuten jo edellisessä päivityksessäni totesin, Kansallisarkiston maine digitaalisen tiedon säilyttämisessä ja esittämisessä on mielessäni niin alhainen, että Katihan siirtouutinen herätti ajatuksen "miten ne sen pilaa?" Vielä tästä ei ole varmaa tietoa, mutta SukuForumille kopsattu tiedoteteksti
Kansallisarkisto on vastaanottanut Karjala-tietokannan (Katiha) Karjala-tietokantasäätiöltä. [...] Tietokannan tiedot, jotka ovat nuorempia kuin 100 vuotta, ovat nyt käytettävissä Kansallisarkiston kaikissa toimipaikoissa Katiha Windows -tietokantaversiossa. [...] Katiha XAMK (https://katiha.xamk.fi) pysyy toistaiseksi käytettävissä kuten tähänkin saakka. Verkkopalvelussa näkyvät Karjala-tietokannan tiedot, jotka ovat vanhempia kuin 100 vuotta.
herätti sekä siteeraajalle että minulle ajatuksen siitä, että vapaata verkkopalvelua ei välttämättä ole ikuisesti. Sellaista se on, kun luottamus instituutioon menee.
P. S. Tämän sarjan aiemmat osat:
- Ensi kosketus Uuteen Astiaan (14.1.2022)
- Tieteiden yössä Kansallisarkistossa - virtuaalisesti (21.1.2022)
- Digihakemisto vs. Uusi Astia vs. Riksarkivet (24.1.2022)
- Miten haetaan isojakokartta (Uudesta Astiasta)? (11.2.2022)
- Miten henkikirjat haetaan Uudesta Astiasta? (14.2.2022)
- Lisää "uudistuksia" Kansallisarkiston verkkopalveluissa (16.3.2022)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti