Vietin viime viikon lopulla Turussa miniloman, jonka arkistopiipahdus osoittautui yllättävän hedelmälliseksi, mikä tulee seuraavina kuukausina näkymään blogissa vaihteluna iänikuisiin sanomalehtileikkeisiin. Alunperin suunniteltuun museoluuhaukseen ei siis jäänyt aikaa, mutta keskiviikkoiltana ravasin keskustasta linnalle, jossa vanhojen tanssien harjoitusten ja remontin keskellä pääsin kun pääsinkin Prinsenssan matkaan eli Katarina Jagellonicasta kertovaan näyttelyyn.
Nurin päin, eli aloitin pikkuhuoneen testillä, jonka tulos 7/12 oli sanallisessa muodossa "Voi hitsi! Olet vielä pimennossa. Nyt kirja käteen ja kohti tiedon valoa." Kirjallisuuden suosittelu oli inan outoa kun samassa huoneessa oli (liian) pitkiä tekstejä luettavana kosketusnäytöltä ja kuunneltavana tutkijoiden puheenvuoroja.
Vai oliko suuntani kuitenkaan väärä, sillä astuessani näyttelyyn pääkylttien numerot alkoivat alkupäästä ja päättyivät toiselle ovelle? Olisiko testaukseen pitänyt palata lopuksi? No, kiitos numeroitujen kylttien pääosassa näyttelyä ei ollut suurempaa eksymisen vaaraa. Lisäksi rakenne oli kronologinen, joten päätarpeeni tulivat täytettyä.
En tietenkään ole niin pönttö, etten olisi huomannut näyttelyn kohdeyleisönä olevan lapset - tai jos ollaan rehellisiä pienet tytöt. Ottaen huomioon, että aitoja esineitä oli vain yksi, ihan hyvä ratkaisu. Mutta.
Kun luin läpi hyppelyradan ruutukuvaukset, joissa käytiin läpi Katarina Jagellonican nuoruus, opin jotain itselleni aivan uutta. Ruudussa 9 oli luvassa "Lupaavia naimakauppoja" ja teksti alkoi "Olet 36-vuotias". En minä tiennyt/muistanut, että Katarina oli lähes 40-vuotias mennessään Juhanan kanssa naimisiin. Sellaista käsitystä ei myöskään olisi saanut pääkylteistä, joiden kuva-aiheet olivat pikkutyttöjä. Vasta kyltissä 10 todettiin "Nyt olen kasvanut aikuiseksi ja olen kuningatar." Täh? Vielä Eerikin joukkojen piirittäessä Turun linnaa Katariina ei ollut aikuinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti