Ilmestynyt: Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa

Esitarkastuslausuntoa odotellessani minulla oli kesällä m.m. aikaa silmäillä jatkokertomuskokoelmaani.  Historiallisen aiheen takia kiinnostuin kertomuksesta "Myrskyjen maininki", jossa kuvattiin oloja lahjoitusmailla suuren Pohjan sodan jälkeen. Kyseinen jatkokertomus ilmestyi tammikuusta 1885 alkaen Wiipurin Sanomissa. 

03.01.1885 NO 1, 07.01.1885 NO 2,  10.01.1885 NO 3, 14.01.1885 NO 4,  17.01.1885 NO 5, 21.01.1885 NO 6,  24.01.1885 NO 7, 28.01.1885 NO 8, 31.01.1885 NO 9, 04.02.1885 NO 10, 07.02.1885 NO 11, 11.02.1885 NO 12, 14.02.1885 NO 13 (loppu) 

Jatkokertomuksen kirjoittaja piiloutui nimikirjaimien J. W. R. taakse, mutta viimeistään Karjalattaressa 29.3.1894 paljastettiin koko nimi J. W. Ronimus. Karjalatar mainitsi aiemman jatkokertomuksen siksi, että lehdessä oli alkamassa Ronimuksen uuden teoksen "Antonio Bröijer. Historiallis-romantillinen kertomus vuodelta 1599" julkaisu. Sen tekstiä ei tarvitse kuitenkaan metsästää sanomalehdistä, sillä kertomus julkaistiin myös kirjana, joka puolestaan on nykyään luettavana esimerkiksi Project Gutenbergissä.

Kiinnostuin Ronimuksesta niin, että aloin kerätä elämäkertansa runkoa. Näin törmäsin hylättyyn väitöskirjaansa ja kirjoitin eilen Pohjolan historiankirjoitus -verkkojulkaisussa ilmestyneen tekstin Historiankirjoittajan kaksi väitöskirjaa.

Käsittääkseni Ronimuksen ensimmäisen väitöskirjan hylkäystä ei ole aiemmin tuotu esiin. Yliopiston pöytäkirjassakin päätös oli lähes piilotettu eli se piti hakea liitteenä olleesta lausunnosta. Tiesin lähteä tietoa hakemaan siksi, että Ronimuksen titteli ei muuttunut väitöstilaisuuden jälkeen. Tästä ei kuitenkaan voinut vetää suoraan johtopäätöstä väitöskirjan hylkäämisestä, sillä samana vuonna oli toinenkin väittelijä, joka ei saavuttanut tavoittelemaansa oppiarvoa. 

Ernst Laguksen väitöskirja hyväksyttiin, vaikka se "sisältää lukuisia virheellisyyksiä ja puutteellisuuksia kautta linjan. Monet kohdat ovat suoranaisia lainauksia Lundstedtin tutkimuksesta sekä Hollanden teoksesta." (P. Päivänsalo. Kasvatuksen tutkimuksen historia Suomessa vuoteen 1970. 1971, 106-107). Jää mysteeriksi jättikö Lagus tutkintoon vaaditun kypsyyskokeen tekemättä omasta aloitteestaan vai n. s. vahvasta kehotuksesta. 

Koska Helsingin yliopiston väitöskirjoja ei ole loputtoman paljon 1800-luvulta, voisi "joku" vertailla listaa ylioppilasmatrikkeliin ja tarkistaa löytyykö vielä joku kolmaskin Ronimusta tai Lagusta vastaava tapaus. H. K. Riikonen mainitsee artikkelissaan Väitöskirjat – ennakkotarkastuksia ja hylkäystuomioita vain kolme 1800-luvulla hylättyä väitöskirjaa, joista yksi liittyy virkahakuun eikä tutkintoon. Voisiko niitä olla kuitenkin enemmän?