Virkeä vanhus Viikissä

Kerättyäni väikkäriini yli 100-vuotiaana 1700-luvulla kuolleita oli virkistävää (perinteisesti muuta etsiessä) lukea kuvaus elävästä 100-vuotiaasta Uusmaalaisesta 10.2.1913:

Pienessä mökissä Vanhankaupungin seuduilla Viikin kartanon maalla asuu suutarinleski Maria Palin. Mainitussa mökissä on hän asunut 70 vuotta. Vanhus on syntynyt Vihdissä heinäk. 30 pnä 1813 ja täyttää siis muutamien kuukausien perästä 100 vuotta. Mummo elättää itsensä yhä edelleen villalangankehruulla. Kehräämänsä lanka ei tietystikään nykyään ole enää yhtä hienoa kuin ennen, sillä vanhuksen näkö ei ole enää kyllin tarkka. Mutta siitä huolimatta saa hän tuotteensa myydyiksi. Hän hoitaa myöskin pienen taloutansa sekä hakkaa itse tarvitsemansa puut. Eukko liikkuu melkein yhtä reippaasti kuin nuoretkin, senpä tähden lieneekin eräs hänen naapureistaan ehdottanut, että hän kirjoittautuisi Vanhankaupungin nuorisoseuraan.

Helsingin Kaiku 31/1913

Kuvaus on niin mukava, että arvelutti lähteä tarkistamaan paikansa pitävyyttä. Mutta halusin jakaa tekstin täällä, joten... on todettava, ettei Vihdin kastetuissa ole 30.7.1813 syntynyttä lasta ollenkaan. Yksi Maria on siellä syntynyt 30.7.1816 ja Marian kuoleman yhteydessä käy ilmi, että tämä on oikea kastetieto. Länsi-Uusimaassa 11.2.1919 julkaistu muistokirjoitus oli otsikoitu Helsingin vanhin asukas kuollut. Maria Palin kuollut 102 vuoden vanhana.

Maria Jefwert syntyi heinäk. 30 p. 1816 Vihdissä, missä hänen isänsä oli seppänä. (Isä oli vuorostaan Kustaa III:n Ruotsista tuottamia seppiä). Äiti oli kotoisin Karjalohjan Lepistä, nimeltään Ståhlberg. Täyskasvuiseksi tultuaan meni Maria naimisiin suutari Palinin kanssa Helsingistä. Pariskunta muutti pian asumaan Viikin kartanon alueelle Vanhassakaupungissa, mihin he lähes 80 vuotta sitten rakensivat oman mökin. 

40-vuotiaana jäi Maria Palin leskeksi seitsemän lapsen kera, jotka hän omalla työllään - pääasiallisesti villan kehruulla ja kankaankutomisella - elätti ja kasvatti. Isältä peritty keuhkotauti lopetti kuitenkin lasten elämän, toisten jo nuorena, viimeisten 60-70 ikävuodella. Lastenlapsetkin ovat ehtineet mennä manan maille, joten leskirouva Palin on viime vuosikymmenet elänyt mökissään ilman läheisempiä omaisiaan, yhdessä viimeisen tytärvainajansa miehen ja tämän toisen vaimon kanssa.

Hyvä terveys on rouva Palinilla aina ollut. Noin 60 vuoden aikana hän ei ollut kertaakaan sairastunut. Ja hyvää terveyttä seurasi myös hyvä mieliala, joka ei vainajaa jättänyt vakeimmissakaan elämankohdissa. Ei koskaan valitusta, ei koskaan syytöstä yhteiskuntaa ja olevia oloja vastaan. Tässäkin suhteessa oli Maria Palin nykyaikana harvinainen ilmiö. Omilla voimillaan ja aherruksellaan vanhus viimeiseen asti hankki pienet elintarpeensa. 

Kunnia tällaisen ihmisen muistolle.