Pohjoismainen historiantutkijoiden tapaaminen vei minut alkuviikoksi Göteborgiin. Pääsin kaupunkiin sen verran etuajassa, että ehdin kaupunginmuseoon. Siellä lähes kaikki oli samoin kuin viime vierailullani 7 vuotta sitten, mutta Göteborgin 400-vuotisjuhlinnan kunniaksi kaupungin varhaisvaiheiden osuus oli uutta. (Suhteellisen, näyttely avattiin vuonna 2017.)
Näyttelyn kierto oli tarkoitus aloittaa filmillä, joka pikakelasi alueen rajat ja linnoitukset keskiajalta alkaen. Esitystä oli elävöitetty animoiduilla kuninkailla, jotka välillä poukkivat esiin. Ratkaisua voi pitää yleisön kosiskeluna, mutta mitä ajaa haudanvakava tyyli, jota kukaan ei jaksa keskittyneenä katsoa? Lisäksi kuninkailla oli paikkansa: he (ja teksti) muistuttivat siitä, että rajojen veto oli kuninkaiden intressi ja tavallisilla ihmisillä oli aivan muita murheita.
Näyttelyn eka osa "Nya Lödose 1473-1621" käytti alueen arkeologisia löytöjä monipuolisesti ja hyvin. Avainesineeksi oli nostettu hopeinen sydänmedaljonki, jonka sisällä ollutta paperia ei ole onnistuttu lukemaan, mutta medaljongin todennäköinen kantaja on tunnistettu. Asiaa oli saatu irti useampi seinätaulu, jotka myös kutsuivat kävijöitä miettimään esineen tarinaa. Ehkä pointtina oli, että historiasta on tietoa, mutta siinä on myös epäselviä asioita. (Museon YouTube-kanavalla on toisenlainen esittely samasta esineestä.)
Varsinaisempi osuus oli hämärä ja hirsinen, mistä syntyi minusta "informatiivinen" tunnelma. Yllä näkyvään koti-interiööriin oli saatu dynamiikkaa/tarinallisuutta seinätaululla, joka muistutti lähes alituisesta sodan uhasta ja kas, seuraava vitriini esittelikin aseistusta.
Erittäin ihastunut olin yllä olevan kuvan alareunassa näkyvään raidotukseen ja siihen johtaneeseen viivaan. Näkövammaisille (kai?) tarkoitetut reittimerkinnnät ohjasivat pääkierron, poikkeamat ja paikat, joissa piti pysähtyä. Hermolepoa verrattuna useimpiin museoköynteihin.
Pidin myös kuvan kauppapaikkalavastuksesta. Oikeastaanhan kyseessä on varsin esineköyhä esillepano, mutta se ei tuntunut siltä. Varastolaatikkoa muistuttavina vitriinit olivat jännittävämpiä, ikään kuin "löytöjä".
Materiaalisen elämän kuvauksen lisäksi arkeologisen tutkimuksen tuloksista saatiin irti myös elämää - ja lisää arvoituksiakin. Kaksi poikaa oli haudattu yllä näkyvän koulussa käytetyn rankaisuvälineen ja piiskausrisujen kanssa. Kuolivat pahanteossa ja vaativat rangaistusta? Kuolemasta päästiin uskonasioihin ja kaupungin väkivaltaisuuteen, josta kaivausten luulöydöt todistivat.
Varsinainen Göteborg perustettiin 1621 ja vuosisadan lopulla se oli paljon edeltäjäänsä rikkaampi paikka. Tämä tuotiin esiin filmillä, johon oli luotu näkymiä kaupunkiin, näyttelyarkkitehtuurin muutoksella sekä tietenkin esineistöllä.
Tavallisempiakaan ihmisiä ei unohdettu, vaan näyttelyssä oli "takapiha", jonne lavastettu kaupunginportti ja häpeäpaalu kertoivat ihmisistä, jotka eivät välttämättä edes päässeet kaupunkiin. Autenttisina esineinä monesti toisaallakin nähdyt vahtipihdit ja pyövelin miekka.
Vielä tavallisempaa elämää edustivat työstä, leikistä ja vanhuudesta kertovat vitriinit. Ennen koulun ja kirjakulttuurin esittelyä vitriinin sai myös lapsenmurhaajan tarina. Samoja elementtejä taidettiin kierrättää eli kertoa lopun juorupisteessä.
Paljon jäi tietenkin näkymättömiin. Eläimet ja merimiehet tulivat ensimmäisenä mieleen. Suhde ympäröivään maaseutuun. Väestönkasvu...
Näyttelyn viesti Göteborgista historiasta korosti "ruotsalaisuutta/alkuperäisyyttä" eli asukkaiden siirtoa Nya Lödösestä uuteen paikkaa. Hollantilaisten osuutta yritettiin häivyttää aktiivisesti esimerkiksi toteamalla, että Hollannista tulleilla saattoi olla juuret Saksan alueella. Kuitenkin näyttelyn aloittanut hopeasydän oli yhdistetty hollantilaiseen naiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti