Kolme kotiopettajaa 1870-luvun Viitasaarella

Dagmar Hagelborg-Raekallion (s. 1871) muistelmissa Kaiu Suomen laulu (1934) lapsuus Viitasaarella saa kuvausta runsaalla tusinalla sivulla. Hänen isänsä oli kanttori Konstantin Ferdinand Sarlin ja äitinsä tämän toinen vaimo Charlotta Margareta Granberg. Sarlin ei ollut ajalle tyypillinen kanttori vaan kouluja käynyt ja yritteliäs, mistä voi lukea Viitasaaren seuran sivuilta. Granberg oli jämsäläisen sahakirjuri-kirkonvähtärin tytär, (jonka sisaresta olen jo julkaisutkin tekstiä). Ei siis ole ihmeteltävää, että lasten koulutukseen satsattiin. Muistelmassa esiintyvä velipuoli Julius pääsi ylioppilaaksi, kun Dagmar oli 7-vuotias. Pari vuotta aiemmin

Viiden vuoden ikään päästyäni saimme ensimmäisen kotiopettajattaren. Tämä "Anna-täti" oli vanhan ajan pedagogityyppi, jota pelkäsin kamalasti. "Pieni pytinki" pihamaan toisessa laidassa, jossa vanhemmat veljeni asuivat kesä- ja joululomillaan, järjestettiin koulutaloksi ja Anna-tädin asunnoksi. Koulusalimme oli sisustettu virallisen asianmukaisesti. Keskellä huonetta on suuri pöytä, jonka ympärillä istuimme "asennossa", so. selät suorina kuin olisimme hiilihangon nielleet ja kädet ristissä pöydällä. Auta armias, jos unohdin "asennon". Nurkkaa käytettiin ahkerasti ja koivuvitsaa sormille, jos ne sattuivat eksymään pois asennosta. (s. 15-16)

Ilmeisellä helpotuksella Hagelborg-Raekallio muistelee Anna-tädin lähtöä rekikyydillä joululomalle kotiinsa Jyväskylään. Hän lienee ollut siellä kirjoilla, sillä Viitasaaren rippikirjassa ei ole Sarlinien sivuilla merkintöjä tästä kotiopettajasta. 

Sama pätee seuraajaansa neiti Alma Ingmaniin, "joka oli oppinut, tietorikas nainen. Sitä paitsi hän oli sangen hyvä pianonsoittaja." (s. 26) Loppukaneetista päätellen kyseessä on sama Alma Ingman kuin syksyllä 1881 Oulussa pianon soitannossa opetusta antanut Alma Ingman (Kaiku 2.7.1881). Valitettavasti vaikuttaa lähes yhtä todennäköiseltä, että hän on Oulussa marraskuussa 1882 kuollut 24-vuotias rovastin tytär Alma Wilhelmina Ingman (Oulun lehti 29.11.1882). Tässä tapauksessa kyseessä oli Santeri Ivalon sisar.

Dagmar Hagelborg-Raekallio jatkaa:

Alma Ingmanin erottua meistä saimme opettajaksemme Fanny Frimanin, maanmittarin tyttären Oulusta. Nuori Fanny-neiti oli myöskin musikaalinen, joten saimme jälleen tilaisuuden musiikkiopintojemme jatkamiseen. Innokas opettajamme oli kielitaitoinen ja perehtynyt sekä kotimaiseen että yleismaailmalliseen kirjallisuuteen. Ennen kodistamme lähtöään Fanny-neiti kihlautui Heikki-veljeni kanssa...(s. 27-28)

Mainitun avioliiton ansiosta tämän viimeisen kotiopettajan tunnistamisessa ei ole haastetta. Fanny oli syntynyt 29.11.1860 Haapavedellä vanhempinaan Abraham Viktor Friman ja Gustava Eleonora Lindström.

Vaikka muistelmassa kahteen jälkimmäiseen opettajaan liitetään positiivisia attribuutteja, selostus tyttökoulun pääsytutkinnosta paljastaa yhden opetuksen puutteen: 

Isäkin hymyili salavihkaa, kun hänelle myöhemmin selostin tutkintoni "hirmuisen jännittäviä" tilanteita, varsinkin silloin, kun tutkintokokeessa oli ratkaistava laskuopin ongelmia. Asia oli nim. sellainen, että kaikki muutoin etevät kotiopettajani olivat olleet sangen heikkoja matematiikassa ja jättäneet monet laskuopin pulmalliset paikat selvittämättä.(s. 28) 

Kuva Ottilia Adelbergin kuvituksesta Zacharias Topeliuksen kirjaan Walters äfventyr (1898).