Tapahtui jouluna 1889 (7/7)

Edellisessä osassa päätettiin asian ensimmäinen selvittelyistunto ja Nyberg joutui tutkintovankeuteen.

Välikäräjien aloituspäivänä 17.3.1890 kuulusteltiin 23 osittain uutta osittain aiemmin kuulusteltua todistajaa. Edellisten joukkoon kuuluivat insinööri Viktor Hartman ja neiti Hilma Axelqwist, jotka todistivat, että jouluaatonaattona juuri ennen keskipäivää oli Karl Hartmanin puodista eräs maalainen,  ostanut ihan samanlaisen kaakaorasian kuin Slotten joululahjaksi saama. Mies oli puvultaan ja käytökseltään tuntunut olevan tavallista talonpoikaismiestä sivistyneempi, puheesta päättäen hän oli pohjoisesta päin kotoisin. Muita kaakaoastioita ei sinä päivänä oltu myyty kenellekään talonpoikaiselle miehelle. Mutta kumpikaan ei voinut varmasti tunnistaa Nybergiä.

Mariana Murick täydensi aiempaa todistustaan joululahjojen kuljettamisesta. Nyt hän kertoi, että Nyberg ei ollut tuonut lahjoja korissa vaan taskuissa sekä käsissä ja päällyskengät kainalossa. Lahjat Nyberg oli Murickilla laittanut koriin, jossa oli jo aiemmin tuotuja lahjoja. Kun Mariana Murick vei lahjat Nybergin tupaan, siellä oli osa talonväestä juuri ruvennut illalliselle. 

Kuulusteluja jatkettiin 18.3., mutta niissä ei selvinnyt mitään kovin tähdellistä. Leipuri Johansson vahvisti myyjänsä aiemman lausunnon: joululahjan leivonnaiset olivat hänen liikkeestään.

Vierasmiesten kuulustelun päätyttyä virallinen syyttäjä ja asianomistaja pyysivät asian lykkäämistä seuraaviin varsinaisiin käräjiin, sillä kaikkia todistajia ei ollut saatu haastetuksi näihin välikäräjiin. Tähän Nyberg huomautti, että silloin sopisi olla todisteet koossa, ettei hänen kauemmin tarvitsisi olla kahleissa tuomiotaan odottamassa.

Varsinaisilla käräjillä tapauksen käsittely alkoi maanantaina 21.4.1890. Merkittävimmän todistuksen antoi korintekijä J. Näykki Lapualta, joka tunnisti lahjakorin tekemäkseen. Joitakin päiviä ennen joulua hän oli ollut Vaasan torilla koreja kauppaamassa. Hän oli saanut myytyä neljä, joista kolme oli tätä tyyppiä. Sitten hän oli myynyt maanviljelysseuran puuteoskauppaan kaksi koria, joista toinen oli samaa tyyppiä ja toinen suurempi, sekä rouva Henriksonin puotiin kaksi tätä mallia. Vaasasta pohjoiseen Näykki ei ollut korejaan ollut myymässä vaan useimmiten Lapualla ja Kauhavalla. 

K. J. Ståhlberg 1890-luvulla
HKM, CC BY

Käsittely jatkui seuraavana päivänä, jolloin oikeus määräsi Nybergin pyynnöstä avustajaksi lakitieteen kandidaatin K. J. Ståhlbergin. Päivän käsittelyssä ei tullut esiin mitään merkittävää. 

Todistajia kuultiin torstaiaamupäivään. Tuolloin Nyberg pyysi lykkäystä, jotta saisi koottua vastatodisteita. Lykkäys myönnettiin. 

Tapauksen käsittelyä jatkettiin 19.5.1890. Kun 21.5.1890 julistettiin lopullinen päätös oli oikeutta käyty yhteensä 11 päivää, oli kuulusteltu valan alla 143 todistajaa ja muutamia ilman. Tutkimuspöytäkirjaa oli kertynyt joukon toista sataa arkkia.

Ståhlbergin perusteellisesta loppupuheenvuorosta huolimatta kihlakunnanoikeus katsoi todistetuksi, että Nyberg salaa ja tahallaan oli yrittänyt myrkyttää herra Slottea ja uhannut muidenkin henkeä. Viiden vuoden kuritushuonevankeus tuomio alistettiin hovioikeudelle., jossa tuomio pitkittyi vuodella. Nyberg valitti tuomiosta Senaatin oikeusosastoon, mutta se piti tuomion voimassa.

Kirjoitussarja perustuu Päivälehden raportointiin: 18.2.1890, 19.2.1890, 20.2.1890, 21.2.1890, 28.2.1890, 3.3.1890, 18.3.1890, 19.3.1890, 20.3.1890, 21.3.1890, 22.4.1890, 23.4.1890, 24.4.1890, 25.4.1890, 26.4.1890, 20.5.1890, 21.5.1890, 22.5.1890, 22.5.1890, 23.5.1890, 24.5.1890. Myös Pohjalainen 8.7.1890, 12.9.1890, 4.11.1890. Oikeudenkäynnistä on jätetty pois huhut tuhopoltoista,  jotta kertomus mahtui järjelliseen tilaan.