Välikäräjistä, jotka alkoivat perjantaina 14.2.1890, tuli mediatapahtuma. Kokkolassa ilmestyneen Norra Postenin raportointia suomennettiin useisiin lehtiin ja Päivälehdellä oli salissa oma kirjeenvaihtajansa.
Nyberg oli käynyt Helsingistä hakemassa oikeusavukseen Lauri Kivekkään, joka epäili heti alkuunsa käsittelyn oikeutusta, sillä Nybergiä vastaan ei oltu nostettu kannetta. Oikeuden mielestä tiedon selvitys oli kuitenkin validi syy istuntoon.
Jos Nyberg olisi pystynyt heti osoittamaan, ettei hänellä ollut mahdollisuutta hankkia leivonnaisia sekä kaakaota ja koria, jossa ne Slotten eteiseen jätettiin, tilaisuus olisi loppunut alta aikayksikön. Mutta hän oli, omien sanojensa mukaan, käynyt aatonaattona Vaasassa hoitamassa asioita. Torilla hän oli ostanut leikkikaluja ja muita pikkutavaroita joululahjoiksi. Nämä hän oli kantanut kotiin pärekorissa, jonka oli ryynisäkkikankaalla sitonut kääryksi. Alaveteliin hän oli palannut junalla vasta aattoiltana.
Päivälehden kirjeenvaihtajan Nybergin käytös tässä vaiheessa vakuutti, vaikka miehen "kasvot osoittavat enemmän päättäväisyyttä ja mielen lujuutta kuin erinomaisempaa älyä". Esitystapansa oli kuitenkin selvää ja tyyntä.
Koska Nybergin käynnistä Vaasassa tiedettiin etukäteen, kaupungista oli haettu todistajia. Rouvat Snellman ja Henrikson kertoivat molemmat myyneensä joululahjakorin tapaisen jouluaatonaattona mieshenkilölle: toinen yhden ja kahden välillä ja toinen neljän aikaan. Kumpikaan ei kuitenkaan tunnistaneet Nybergiä asiakkaakseen vilkkaana kauppapäivänä.
Leipuri Johanssonin puodin myyjätär neiti Krüger puolestaan kertoi, että eräs keski-ikäinen, lyhyen läntä, turkkiin puettu mies oli tyhjä ja ihka uusi kori kainalossa tullut jouluaattoa edellisenä päivänä noin kello kahden maissa puotiin ostaakseen leivoksia. Korinsa oli täytetty sokerileivoksilla ranskalaisilla korpuilla ja tortuilla, jotka pantiin edellisten päälle. Näiden lukumäärä vastasi Slottelle jätetyn lahjakorin sisältöä, mutta sen kaakaorasiaa neiti Krüger ei myynyt eikä sellaista nähnyt.
Tuomarin pyynnöstä neiti Krüger tarkasti todisteena paikalla olleen lahjakorin ja totesi hetkeäkään epäilemättä, että se oli "aivan saman muotoinen ja saman näköinen". Neiti Krüger oli kiinnittänyt koriin huomiota, sillä sen tapaiset ovat harvinaisia. Tiettävästi niitä teki vain yksi mies Lapualla. Tuomari käski myyjättären myös tarkistamaan leivonnaiset ja tämä todistaa, että muotonsa perusteella sekä korput että sokerileivokset on ostettu Johanssonilta.
Nybergin edustaja Lauri Kivekäs kysyy nyt: "Huomasiko todistaja miehestä mitään muuta kuin katseen ja äänen, josta todistaja voisi muistutella hänen Nybergin näköiseksi?" Todistajan vastattua kielteisesti Kivekäs jatkoi: "Havaitsiko todistaja miehen nenän olevan päästä punasen?" Hetken mietittyään todistaja totesi ettei. Kivekäs selvensi kysymystään kertoen, että kun Nyberg oli tullut hänen luokseen Helsinkiin apua hakemaan, nenänsä oli ensimmäinen Kivekkään huomaama asia. Näin hän sitten argumentoi, että "mies ei ollut Nyberg, jos tuntematon mies silmänräpäyksessä ja keskellä joulukiirettä saattoi todistajaan tehdä moiden vaikutuksen että todistajan mieleen jäi muisto hänen silmistään ja äänestään, niin se mies ei ollut Nyberg. Nuoren neiden silmissä tuommoinen nenä ehdottomasti herättää suuremmassa määrässä vastenmielisyyttä kuin Nybergin silmät ja ääni voivat miellyttää, eikä niissä voi muutenkaan huomata mitään erinomaista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti