Tapahtui jouluna 1889 (5/7)

Edellisessä osassa vaasalainen myyjätär tunnisti myöhemmin myrkytetyt leivonnaiset työpaikastaan ostetuiksi, mutta ei niiden ostajaa Nybergiksi, jota ainoastaan epäiltiin. 

Kun käräjiä jatkettiin lauantaiaamuna kymmeneltä, neiti Krüger kutsuttiin uudestaan todistajaksi. Tuomarin käskystä Nyberg pukeutui niihin turkkeihin, joissa hän oli Vaasassa tiettävästi liikkunut. Todistaja ei edelleenkään pitänyt tunnistusta varmana, mutta huomautti jouluaatonaattona Vaasassa käyneen kylmän tuulen, joten hänellä ei ollut mitään erityistä syytä kiinnittää huomiota Nybergin nenän punaisuuteen. 

Todistajalta kysyttiin vasta nyt leivonnaisten ostajan viiksistä. Neiti Krüger vastasi, että viikset olivat sekä kokonsa että värinsä puolesta samannäköiset kuin paikalla olevalla nimismies Knaapella. Knaape ilmoitti, että Nybergillä oli joulun edellä pitkät ja jokseenkin runsaat tumman ruskeat viikset aivan niin kuin hänelläkin. Tämän hän vakuutti voivansa vaikka kuinka monella todistajalla näyttää toteen, 

Nyt täysin sileäksi ajeltu Nyberg kertoi yrittäneensä saksilla sieventää viiksiänsä, mutta leikattuaan ne liian lyhyiksi, oli hän luopunut niistä kokonaan. Edelleen hän tyynesti väitti, ettei ollut käynyt leipuri Johanssonin puodissa. 

Nyberg oli tuonut oikeuteen todisteeksi sen korin, jonka hän väitti ostaneensa ja täyttäneensä joululahjoilla Vaasan torilla. Seuraavaksi todistajiksi kutsuttiin paluujunassaan matkustaneita. Ensimmäisenä oli vuorossa lääninkonttoristi Lagerström, joka oli vaimonsa kanssa Ostermyrasta alkaen samassa vaunussa kuin Nyberg, jonka hän oli aiemmin tavannut eli tunsi ulkonäöltä. Lagerstöm oli huomannut Nybergin tavarakollin, josta näkyi selvästi korin hantaaki. Tuomari kysyi muistuttiko se Nybergin oikeuteen tuomaa koria peitteineen. "Ei, moiselta se ei näyttänyt. Se kolli, joka Nybergillä oli muassaan oli kääritty kahvesäkkiin eikä niinkuin tämä ryynisäkkiin." Kun todistajalle sitten näytettiin lahjapaketin kääreenä ollutta säkkiä, hän sanoi, että kyseessä oli kahvisäkki, joka näytti samalta kuin Nybergin junassa kuljettaman kollin kääre. Kivekäs yritti horjuttaa lausuntoa kysymällä, miten todistaja tunsi kahvi- ja ryynisäkin eron. Todistaja totesi olleensa ennen kaupassa töissä, aivan kuten vaimonsakin. 

Sitten Lagerström vielä lisäsi, että junassa näkemänsä korin hantaaki oli kaareva aivan kuten lahjakorissa, kun taas Nybergin oikeuteen tuomassa korissa on hantaaki on lähes litteä. Kivekäs jatkoi ristikuulustelua kysyen, miksi Lagerström oli kolliin edes kíinnittänyt huomiota. Nyt Lagerstöm kertoi, että kun Nyberg Nurmen asemalla oli repäissyt osoitteen pois paketistaan, oli siihen jäänyt useita samankokoisia paperinpaloja, jotka oli ommeltu päällekkäin kiinni kääreeseen. Tämä oli ollut erikoista niin Lagerströmistä kuin vaimostaankin. Näytti siltä kuin Nyberg ei tietäisi kenelle hän aikoo paketin lähettää kun eri osoitteitta varten on varaksi ommellut pakettiin useita paperilehtiä. Tämän jälkeen tarkistettiin jälleen todisteina olevat korit. Lahjakorin kääreessä oli edelleen useita päällekkäisiä ommellen kiinnitettyjä paperilappuja. Nybergin tuomassa puolestaan yksi ainoa paperi, joka oli kiinnitetty liisterillä.

Lagerströmin vaimo vahvisti vuorollaan samat asiat.

Lauri Kivekäs 1880-luvulla
Museovirasto CC BY

Nyt Lauri Kivekäs pyysi puheenvuoron. Hän totesi asianajajana aina seuranneensa periaatetta, että suurimmankin epäilyksen alaisen ihmisen piti nauttia lain suojelusta. Hän oli erityisellä innolla ottanut Nybergin asian ajakseen, sillä ensinnäkin syytös oli vakavin mahdollinen ja toiseksi Slotten nauttima arvostus omalla paikkakunnallaan sekä monissa piireissä pitkin maata synnytti vaaran, että yleinen mielipide vaikuttaisi, ellei itse tuomioistuimeen, niin ainakin todistajiin. 

"Minulla oli kuitenkin", Kivekäs jatkoi, "selvä tunne siitä, että niin pian kuin todistajain kuulustelun kautta itse murhayritys semmoisenaan kaikissa kauhistuttavissa yksityiskohdissaan tulisi toteen näytetyksi - minun kävisi, syytetyn syyllisyyden ollenkin toteen näyttämättä, vaikeaksi voittaa myötätuntoisuuttani tuon vanhuksen suhteen, joka hellän perheen keskuudessa koko kansansa kunnioituksen ympäröimänä näkee joulunsa, ehkäpä kaikkien jälellä olevien päiväinsä ja öittensä rauhan pimeydessä hiipivien ilkiöitten häiritsemänä. Ajatellessani mitä herra Slotte on näinä aikoina mahtanut kärsiä, olen vastapainoksi rasittavalle tunteelle, että tässä olen esiintynyt hänestä jonkinlaisena esteenä hänen ponnistuksissaan turvata sekä omansa, että rakkaimpiensa henkeä, tarvinnut koota kaiken luottamukseni, kaiken uskoni päämieheni viattomuuden mahdollisuuteen, voidakseni olla horjumatta velvollisuuksissani advokaattina." 

Koska Nyberg oli Helsingissä selittänyt tarvitsevansa lakimiestä avukseen saadakseen omasta ja perheensä kunniasta pienimmänkin epäluulon varjon poistetuksi, eikä siksi, että olisi pelännyt joutuvansa syylliseksi. Nyt kun Nyberg oli selvästi valehdellut ainakin junassa kuljettamastaan paketista, Kivekäs toivoi, ettei luopumisensa kohtaisi estettä tuomioistuimen puolelta. Eikä näin käynytkään.