sunnuntai 22. elokuuta 2021

Täydennysosia Turusta

1) Lähes vuosikymmen sitten tavasin 1800-luvulla painettuja kappaleita kapteeni Puffin muistelmista. Nykyään koko sarja on digitoituna Litteraturbankenissa:

Lisäksi on digitoitu Puffens kalender (1868), jonka runojen sekaan mahtuu pitkähkö viipurilaisen Samuel Croëllin elämäkerta, artikkelit Turun tuomiokirkon entisistä uruista ja perhehaudoista, Rhyzeliuksen kirjasta lainattu Turun tuomiokirkkoon 1646 iskenyt salama, kirje Henricus Florinukselta Johannes Gezeliukselle, y.m. Sisällysluettelo on lopussa. 

2) Taannoiseen Turun keskiajan piispojen läpikäyntiin asialliseksi täydennykseksi Kirsi Salosen artikkeli Magnus Nicolain (Särkilahti) epäonninen virkojenmetsästysmatka Roomaan 1465–1466.

3) Pari vuotta sitten reformaatiokurssi innoitti satavuotispäivien tarkasteluun. Tämän täydennykseksi A. R. Cederbergin kirjasta Vanhaa ja uutta (1917) ote Savosta syksyllä 1817 Turkuun matkanneen Olof Anders Järnefeltin kirjeestä Gustaf Adolf -veljelleen

Lokakuun 31 päivänä noin klo 8 e.p.p. pääsimme matkamme päähän. Me tulimme kuitenkin liian myöhään, sillä päivää ennen oli Akatemiatalo vihitty tarkoitukseensa. Tämä vahinko oli kuitenkin vähäinen niihin merkillisyyksiin nähden, jotka sittemmin ovat sattuneet. 
 
Riemujuhlapäivänä menin minä heti tuloni jälkeen kirkkoon. Mikä muinaisajan rakennustaiteen mestarinäyte! Minä tosiaankin hämmästyin astuessani sisään. Entäs nuo ihanat urut! Ah, minkä vaikutuksen eikö niiden jumalainen soitto jättänyt minun mieleeni. Tämä tästä. Riemujuhlapäivänä saarnasi tuomiorovasti [Gustaf Gadolin?]. En tarvitse mainita, että hänen saarnansa oli paras, minkä koskaan olen kuullut. Gadolin, Lagus, Snellman ja Jaakko Bonsdorff tulivat jumaluusopin tohtoreiksi. Se ilmoitettiin sarnastuolista, kuin myös se, että Turun hiippakunta on arkkihiippakunta ja että piispa Tengström on arkkipiispa. 
 
Jumalanpalveluksen päätyttyä laulettiin Te Deum, jonka aikana tykeillä ammuttiin. Päivä päättyi ilotulitukseen. Sinä saat uskoa, etten laiminlyönyt kuljeksia kaduilla niinkauan kuin tulitusta kesti. 
 
Seuraavana päivänä piti tuomiorovasti puheen yliopiston juhlasalissa; tämän jumalallisen huoneen sinä olet nähnyt ja sentähden en sen ihanuutta käy kertomaan. Siellä oli sellainen ahdinko, että yritettiin tukehtua. Siitä huolmatta sain mitä parhaimman paikan. Seisoin pilarin luona, joka oli lähinnä puhujalavaa ja sieltä voi nähdä kaikki. Juhlallisuus alkoi ja loppui musiikilla. 
 
Maanantaina eli marraskuun 2:na päivänä ei mitään [merkillistä] sattunut, mutta tiistaina vihittiin tohtoreiksi viisitoista kappaletta, josta Ursin oli priimus. Myöskin tässä juhlallisuudessa olin läsnä --

Ei kommentteja: