Liian varhain kuollut lehtihistorioitsija

Vasta kesän luku-urakoinnissa huomasin Historiallisessa aikakauskirjassa vuonna 1907 julkaistun artikkelin "Then Swänska Argus" varhaisemman vapaudenajan kuvaajana. Then Swänska Argus ei ollut sanomalehti vaan n.s. moraalinen viikkolehti eikä täten väitöskirjatutkimukselleni suoraan merkityksellinen, mutta 1700-luvun lehdistä kiinnostuneet historiantutkijat ovat niin vähissä, että kirjoittajasta oli syytä ottaa selvää.

Ilta Ilona Starck syntyi Luvialla 4.11.1882. Kymmenvuotiaana hän muutti Kokemäelle, jonne isänsä Gustaf Fredrik Starck valittiin kirkkoherraksi. Ilonaksi useimmin kutsuttu tyttö tuskin sai kovin vahvaa kokemäkeläisidentiteettiä, sillä hän kävi tyttökoulua Porissa, josta hän sai päästötodistuksen keväällä 1899 (Satakunta 1.6.1899; Satakunnan kansa 31.5.1939). Hän jatkoi opintojaan Helsingin Uudessa Yhteiskoulussa (Päivälehti 6.6.1903; Autio: Ylioppilasmatrikkeli 1900-1907). Perheen isän kuoltua Kokemäellä kesällä 1900, Ilona veljensä ja äitinsä kanssa muuttivat kirjansa Helsinkiin (Kokemäen rippikirja 1901-1911 s. 791).

Ilona Starck pääsi ylioppilaaksi vuonna 1902 ja kirjoittautui Länsisuomalaiseen osakuntaan (Suomen yliopiston luettelo 1902, 1903). Hän vaihtoi Satakunnan osakuntaan, kun se perustettiin vuonna 1904 (Suomen yliopiston luettelo 1904) Sen riveissä hän osoitti aktiivisuutta osakunnan lipun hankinnassa ja sai näin karrikatyyrinsä osakunnan historiaan (Satakuntalainen osakunta 1904-1929). Hän kuului myös käsinkirjoitetun osakuntalehden toimitukseen.

Ilona Starckia voi seurata yliopiston luetteloissa vuoteen 1908 ja kerätä sarjan osoitteita, mutta luettelot eivät kerro hänen opinnoistaan mitään. Satakunnan Sanomissa 17.5.1908 ilmestyneen muistokirjoituksen tekijä luulee Ilona Starckin syntyneen Kokemäellä, mutta tarjoaa silminnäkijätodistuksen, jossa "Nuorena, elämänhaluisena ja toiverikkaana hän vielä jokunen aika sitten toveripiirin keskuudessa liikkui." Tuolloin tämä 

virkeästi otti osaa osakunnan ja sen nuorsuomalaisen ryhmän toimiin ja harrastuksiin. Innostunut, puhdashenkinen toveri saavutti kaikkialla suurta arvonantoa ja luottamusta. 

 

Mutta sitten hän äkkiä katosi toveripiirin puuhista ja hommista. Hivuttama rintatauti oli häneen kyntensä iskenyt. Reipas, nuori henki ponnisteli pitkät ajat taudin kuolettavaa vaikutusta vastaan. Mutta lopuksi se joutui ottelussa alakynteen ja kuolema korjasi saaliinsa. 

 

Ilona Starck oli niitä henkilöitä, jotka elivät aatteitten mailmassa. Hän oli kirjallisuuden kautta tutustunut ihmiskunnan ylevimpiin henkiin ja antautunut niiden jalostavan vaikutuksen alaiseksi. Hän oli luonut itselleen päämääriä, elämäntehtäviä, jotka tähtäsivät korkealle. Mutta kun sitten kuoleman ankara hengetär häntä äkkiä alkoi lähestyä ja selvästi antoi tietää, että hänen elinpäivänsä olivat luetut, niin osasi hän todellista henkistä suuruutta osottavalla tavalla alistua kohtalon määräyksiin ja ymmärtävästi hymyillen katsella kuoleman enkeliä, joka hänen vuodettaan yhä lähemmäksi lähestyi hitaasti, mutta varmasti ja peräytymättä. 

 

Elämän onni hänelle hymyili ja lupasi sitä riemua, mitä tässä ajallisessa elämässä korkeimmaksi arvataan. Pitemmän aikaa jo salaisesti kihloissa oltuaan hän tautivuoteella kihlauksensa julkaisi, hyvin kuitenkin tietäen että hänet ja hänen valittunsa oli pian toisistaan erottava kuoleman kylmä syleily.

Ilta Ilona Starck kuoli 13.5.1908 Hyvinkään parantolassa (Kansalainen 15.5.1908). Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle.