Arkistoaineisto Finnassa, tapaus Matilda Rotkirch

Kuukausi sitten SLS tiedotti otsikolla "SLS publicerar konstnären Mathilda Rotkirchs arkivmaterial på nätet". Stensbölen arkistoon kuuluva taitelija Rotkirchin aineisto oli digitoituna viety Finnaan. Aikaisemmista ei kuvallisista aineistoista tuli oitis mieleen Hotelli- ja ravintolamuseon luku- ja hakukelvottomat ruokalistat. Miten SLS on pärjännyt?

Ensimmäiset miinuspisteet tulevat siitä, että tiedotteessa ei ole suoraa linkkiä mainostettuun kokonaisuuteen. Onneksi en ollut jättänyt tiedotetta homehtumaan kovin pitkäksi ajaksi, sillä SLS:n Finnan etusivulla oli vielä nosto linkkeineen. Ilmeisesti Rotkirchin aineistolla on yksi ainoa signum, jota oli käytetty yleisenä hakutekstinä. Arkistorakenne ei siis ole osa Finnaa tai ainakaan sitä ei ole hyödynnetty näkyvästi.

Haulla esiin tulee 8 yksikköä: piirustuksia, muistiinpanoja ravintoloista, listaus Rotkirchin tauluista, asiakirjoja 1840-41 matkasta, muistoalbumi, päiväkirja ja kaksi luonnoskirjaa. Monisivuisten kokonaisuuksien selaaminen ei Finnassa ole mikään ilo, mutta mahdollista. Suurennos pelittää, sillä esimerkkikuvassa olevat ravintolamuistiinpanot on jaettu 2156 x 4000 -luokkaa edustavin pikselein. Kaikki kuvat on lisensoitu CC BY 4.0.

Perinteiseen tapaan minkään aineiston koko ei ole näkyvissä. Esimerkiksi muistoalbumin kohdalla tämä olisi suhteellisen olennaista, sillä albumit ovat usein pieniä, mutta eivät kuitenkaan aina. Kuvista päätellen kyse ei ole tavanomaisesta sidotusta muistoalbumista, sillä sivut näyttävät irtonaisilta ja erikokoisiltakin, mistä olisi ollut kiva nähdä maininta kuvauksessa. Kyseinen muistoalbumi on ajoitettu vuosiin 1830-1840, kuvattu kolmikielisesti sanoin "runot" & "piirustukset (taide)" ja liitetty henkilöön "Matilda Rotkirch". Muistokirjan luonteeseen kuuluu, että tekijöitä on useita ja ovat ilmeisesti tunnistamatta.

Esimerkiksi tässä sateen yllättämiä kuvaavassa piirroksessa on kuitenkin signeeraus. (Finnassa siihen ei voi luoda suoraa linkkiä.) Nimekkäin muistokirjan täyttäjä on todennäköisesti Johan Albrecht Ehrenström, joka allekirjoitti Riilahdessa ranskankielisen pätkän 10 päivää ennen 77. syntymäpäiväänsä. Helsingin kaavoittajan kynästä on ehkä/todennäköisesti syntynyt myös karttakuva. Asiasanoitus ei auta tämän ääreen.

Digitoinnista on SLS:ssä pitkä kokemus ja osaaminen. Satunnaista selaajaa voi ihmetyttää kymmenien tyhjien sivujen kuvaaminen ja esittäminen, mutta näin se vaan pitää tehdä. Finnan sivulla oleva minikuvakaruselli osoittautui näissä kohdissa hyödylliseksi, kun sisältöä hakevana saattoi hypätä tyhjän ohi.

Pienikokoiseen aineistoon tutustuminen Finnassa ei ollut mahdottomuus. Hyväksi ja mukavaksi en kokemusta kutsuisi. Esimerkiksi Stensbölen muusta arkistosta jo digitoidun 238-sivuisen perukirjapinkan selaaminen ei houkuttele hiukkaakaan. SSHY:n ja Kansallisarkiston käyttöliittymät voivat tuntua antiikinaikaisilta, mutta niissä sivun sisältö on koossa, joka on usein ymmärrettävissä sellaisenaan. Finnan tirkistelyikkunan käyttö veisi hermot hyvin äkkiä.