Hammasharjoista 1800-luvulla

Suometar 28.1.1865

1) Oulun viikko-Sanomissa 10.11.1860 jatkuneessa kirjoituksessa Mitä inhottavata on ihmisessä hampaiden puhdistamisen tarkoituksena on välttää pahanhajuinen hengitys.

Ehkä hampaita puhdistetaankin hieromalla hammaspulverilla ja sitävarten tehdyllä harjalla sekä muuten viruttamalla, jääpi niihin kuitenkin aina vähän ruoka-aineita, jotka mätänevät haisemaan. Mutta kun päivittäin ja useita kertojakin päivässä hampaat hierottaisiin ja siivottaisiin puhtaalla spiritusviinalla, johon pannaan hyvin vähä etikkaa eli tulikivi-eeteriä, eli otekolognilla [siis eau de cologne] ja hammasharjalla. Mutta kun kaikilla ei voi olla näitä aineita, ei se suinkaan pahenna, jos joka päivä pesee ja siivoaa hampaansa ja suunsa vedelläkin niin puhtaaksi kuin suinkin voipi. Tätä varten onkin tehty hammasharjoja, joilla hierotaan hampaita puhtaiksi ja niitten välistä sinne tarttunut ruoka pois niin visuun kuin mahdollista on. 

2) Kesäkuussa 1865 leskirouva Öhmanilta varastettiin muun arvotavaran ohessa hammasharja (Sanoma Turusta 14.6.1865). Salvumiehen leski Sofia Swalberg ilmoitti helmikuussa 1868 Turun poliisikamarille, että häneltä oli kadonnut hopiainen hammasharja (Sanomia Turusta 14.2.1868). Helsingin poliisikamariin tuotiin hammasharja löytötavarana (SWL 14.7.1868)

3) Kasku sanomalehdessä Tieto-Sanomia Suomen Kansalle 29.11.1871:

Matkalainen oli kerran tuttavansa talossa vieraana. Eräänä päivänä kun perhekunta oli jo ruokasaliin kokoutunut, ei vieras sivu-huoneesta niin pian joutunutkaan. Piika, joka sai hakeaksensa häntä, tapasi vieraan juuri työskentelemässä hammasharjallaan, jota konetta ei piika ollut ikänään nähnyt. Piian palattua kysyi talon rouva: "tuleeko herra?" — "Kyllä kai", vastasi piika; "jopa hän teroitteli hampaitansa".

Uusi Suometar 27.7.1881

4) Joulukuussa 1878 syntynyt Katri Bergholm (o.s. Ignatius) muistelee kirjassaan Kuultua ja elettyä, että 1880-luvun lopulla tai 90-luvun alussa koulutoveri Enni Palmroth

asui opettajamme Elina Ingmanin luona, joka asui yhdessä sisartensa, opettajatar Aina Ingmanin ja Käsityökoulun johtajattaren Junia Ingmanin kanssa. Heidän luonaan asui muutamia täysihoitolaisia, niitten joukossa Enni Palmroth, josta nämä ystävälliset tädit niin huolehtivat, että pitivät huostassaan hänen rahansakin, joita sitten antoivat Ennille hänen tarvitessaan.

Kerran Enni oli mennyt pyytämään rahaa ostaakseen hammasharjan. Eräs näistä tädeistä piti tätä ostosta aivan turhana ja sanoi: "Enni voi nyt ensiksi käyttää Johannes Weikkolinin hammasharjaa. Hän osti sellaisen ja käytti sitä vain vähän aikaa. Sitten vasta, kun näemme, että Enni todellakin käyttää hammasharjaa säännöllisesti, vasta silloin saat ostaa oman!"(s. 309-310)