Ruotsi 1700-luvulla (peruskouluversiona)

Viimeistä viedään, sillä en minä Bernadottelandian 1800- ja 1900-lukua jaksa Ruotsin historiasta käydä läpi. Neljä osiota 1700-luvulta toki.

Uusi vaakuna, uusi maa. Kyse ei ole Ruotsin sopeutumisesta suuren Pohjan sodan jälkeiseen olomuotoon vaan ensimmäisten toisuskoisten sopeutumisesta Ruotsiin ja Ruotsin sopeutumisesta heihin. Otsikkokuvan vaakuna on osa synagoogan tooran säilytysastian koristelua.

Käsittely pyöri esineen ja toisaalta ensimmäisen oleskeluoikeuden saaneen juutalaismiehen ympärillä saavuttamatta kovin mielenkiintoisia syvyyksiä. Wikipediaan kurkkaaminen vahvisti, että Aaron Isaacilla oli perhekin. Ja kertoi hänen käynnistään Suomessa Kustaa III:n sodan aikana.

Aihe ei ole minulle täysin vieras (sillä esim. Varhaiset Suomessa kastetut juutalaiset), mutta en ollut aiemmin tiennyt, että (tietenkin!) maahan asettuvilta juutalaisilta vaadittiin huomattava omaisuus. Linkitys nykypäivään on ilmeinen ja tällä kertaa se näkyi myös lopun fundeerausvirikkeissä: Mitä vastaavaa on nykyajan siirtolaisuudessa?

Kustaa III:n kansalliskuteen olen kohdannut väitöskirjatyöni aineistossakin eli ajan sanomalehdissä. Ilahduttavasti sanomalehtitekstit (ei minun tutkimuskohteeni vaan Dagligt Allehanda) ovatkin osa esitystä. Seitsemällä esimerkillä kerrotaan miten aikalaiset (julkisesti) kommentoivat kansallisasun ajatusta. Kuvaa Dagligt Allehandan sivusta ei ole mahtunut mukaan. Eikä sanomalehden (mahdollisesti) luomaan julkisuuden piiriin palata fundeerauksissakaan.

Funderauskysymys "Vad var svenskhet?" tuntui nykytietämykselläni varsin vaativalta ja (itsestäni liikoja luulematta) teini-ikäisille oppilaille lähes mahdottomalta. Relevanttia pohjamateriaalia oli lähinnä Kustaa III:n sitaatin virkkeet "Jag vill att ni ska vara som era förfäder: tappra, kloka, lydiga, ömsinta, trogna kristna och goda medborgare. Om ni alla klär er svenskt kommer ni också bete er svenskt." Jotka olivat kyllä mielenkiintoiset. Varsinkin kun kuningas itse ei samaisen materiaalin perusteella kunnostautunut ruotsalaisittain pukeutumisessa.

 

Ruotsalaisen orjasaaren alaotsikko kysyy "mitä eroa on ihmisillä?" Saman olisi voinut esittää aiemmin Lappia käsitellessä tai Uuden Ruotsin kohdalla 1600-luvulla. Jälkimmäisen kohdalla kaipaamani kolonialismi saa nyt uuden mahdollisuuden. 

Teksti kuitenkin rajoittuu saaren suhteellisen pieneen populaatioon. Ruotsi vain "seurasi" muiden siirtomaavaltojen tapaa ja sääti erityisen lain ihmisryhmien oikeuksien erotteluun. Tarkkaan lukemalla huomaa, että osa musista orjista oli syntynyt Afrikassa eli mahdollisesti Ruotsin kaudella saarelle ostettiin orjia? Tässä(kin) olisi ollut mahdollisuus laajentaa asiaa laajempaan kontekstiin. Mutta ei. Fundeerattavaksikin annetaan vain saaren elämä.

Viimeiseksi kauniit vanamoin koristellut astiat. Käsittelemällä Carl von Linnén asiastoa saadaan mukaan paljon kansainvälisyyttä. Astiat ovat Kiinasta ja von Linné omana aikanaan oppineiden piirissä tunnettu läpi Euroopan.

Jos ei tiedä ennestään mitään Itä-Intian komppaniasta tai jaksaa ihmetellä sitä, että Kiinassa osattiin jotain, mitä Ruotsissa ei, osiosta voi saada jotain irti.

Esinekuvissa Kustaa III:n murhaan liittyvä paroonin säilötty vatsan sisältö olisi ansainnut oman osionsa.

Loppulausunnon aika. Alun ihastukseni haihtui melko pian, sillä osioiden tasossa oli huomattavaa vaihtelua. Lähtökohtana esineet kuitenkin pääsääntöisesti toimivat. 

Teksti perustuu sivuston tilaan 19.12.2020.